Vaarojen Ultrasta oli ehtinyt kulua kolme viikkoa, jonka aikana kroppa oli saatu taas juoksukuntoon. Viikon loma lämmössä ja hehkussa olivat tehneet mukavasti tehtävänsä, kun perjantaina Runtun startissa kaikki tuntui hyvältä. Kisaa edeltävä viikko oli mennyt rauhassa perustekemisten merkeissä. Maanantaina ja keskiviikkona kävin fillarilla töissä ja tiistaina juoksin vähän reippaamman puolitoistatuntisen. Lisäksi tiistaina kävin punttisalilla ja kolmen viikon tauko aiheutti sen, että takareidet oli kipeinä vielä torstaina, jolloin pidin lepopäivän. Perjantaina kaikki oli kuitenkin kunnossa.
Kisavarusteiden pakkausta tein tässä pitkin viikkoa. Ainut suurempi kysymys oli tossuvalinta. Päätin lopulta vetää varman päälle ja valita perinteisen polkutossun eli Asicsen Nimbukset. Niissä riittäisi vaimennusta koko reissuun. Painoa olisi vähän muita enemmän varsinkin tossujen kastuttua, mutta eipä sillä suurta merkitystä olisi. Repulle tuli painoa 5,7 kg, jossa noin 2,5 litraa juomaa. Uimarastin jälkeen olin varannut kuivat alusvaatteet ja hanskat.
.jpg)
Kisa lähti liikkeelle vähän kangerrellen. Jouduin vähän säätämään reppua siinä porukassa juostessa, enkä ihan ehtinyt lukea karttaa. Porukassa oli pientä epätietoisuutta mihin suuntaan tulisi mennä, kun polkua meni ristiin rastiin pitkin mäkiä ja teinkin sitten oman reitinvalinnan. No eihän ne kaikki polut siinä omassa kartassa olleet ja mittakaavankin kanssa oli alussa vähän säätämistä. Tein sitten oikein kunnon pummin heti ekalle rastille, aikaa meni hukkaan sen verran, että ensimmäiset Marssisarjan kaverit tulivat vastaan palatessani taaksepäin etsimään jotain kiinnekohtaa. Marssilaiset olivat lähteneet vartin meidän perään.
Lopulta eka rasti löytyi. Vähän ykkösen jälkeen Nopsakoipi tuli vastaan ja hänkin oli pummannut ekaa rastia. Muut tuntuivat jo menneen menojaan, mutta matkahan olisi vasta alussa eikä vartin pummilla olisi paljoa merkitystä. Kakkoselle ja kolmoselle matka sujui hyvin. Kolmoselle oikaisimme pellon reunoja pitkin heti Bonäsån ylitettyämme Tenholantietä pitkin. Nelos- ja vitosrasteille ei paljoa reitinvalintamahdollisuuksia ollut. Lompsittiin Nopsakoiven kanssa pääosin teitä pitkin. Ainoastaan vitosrastille tultiin pieni pätkä metsiä pitkin. Näillä kohdin törmättiin Ihan Hukassa tiimiin.
Kutosrastille reitinvalinnat erosivat melkoisesti. Ihan Hukassa tiimi veti ilmeisesti samaa tietä takaisin nelosen suuntaan, josta olimme tulleet. Nopsakoiven kanssa mentiin Öbyntielle ja sitä pitkin sillasta yli lahden toiselle puolelle. Siitä kuitenkin meidänkin reitinvalinnat erosivat. Nopsakoipi lähti kiertämään Hangontien kautta, kun minä olin vetänyt reitin vähän pienempiä polkuja ja teitä pitkin seuraavalle rastille. Matkaa olisi vähän vähemmän, mutta haastetta vähän enemmän. No, melko alussa sekosin poluissa vedin pienen matkaa ihan väärään suuntaan. Mutta onneksi kompassi on yösuunnistajan paras ystävä. Lisäksi oli pieniä ongelmia päästä kolme metriä leveästä ojasta yli. Alla tämän välin sekoilut (tuo edestakainen koukku etelään).
Niinhän siinä kävi, että törmättiin uudestaan Nopsakoiven kanssa vähän ennen rastia. Eli molemmat reittivaihtoehdot veivät prikulleen saman ajan.
Uimarastille mentiin pienen metsäoikomisen kautta. Uiminen oli yhtä virkistävää kuin aina. Oli oikein järjestetty luonnon liukumäki järveen, josta pääsi kivasti liukumaan narun varassa veteen. Suurin kirpaisu oli taas märkien pelastusliivien pukeminen päälle. Lämpötila tässä vaiheessa oli varmaan aika lähellä nollaa. Taivas oli ollut tähtikirkas koko alkuyön ja lämpötila oli laskenut yön mittaan. Uinnin jälkeen kuivat vaihtovaatteet ja lyhyt makkaransyöntitauko nuotion lämmössä. Heti nuotiolta lähdettyämme tuli todella kylmä ja oli pakko lisätä vähän vauhti, jotta saatiin taas kropassa lämmöt päälle.
Kasirastille lähestyttäessä aikaa meni vähän sekoillessa, kun kartassa ollut itäpuolinen polku puuttui kokonaan ja jouduimme tulemaan rastille enemmänkin kuulon avulla. Ysirasti olikin sitten Tammisaaren keskustassa Knipanin ravintolan kohdilla. Tällä välillä kuitenkin Nopsakoipi lähti käymään kisakeskuksessa hakemassa täydennystä. Itse luotin siihen, että matkalla löytyisi vettä jostain. Heti Knipanin jälkeen keskustassa oli motelli, jonka nettisivuilta oli etukäteen tarkistanut, että heillä olisi respa auki 24h. Meinasin, että sieltä mä ainakin saan vettä. No, ei sieltä kukaan tullut ovea avaamaan ja jäin ilman vettä. Matka jatkui kymppirastille. Rastille tultiin samaan aikaan Ihan Hukassa poikien kanssa.
Pari seuraavaa rastia meni ilman suurempia ongelmia. Päivä alkoi vähän sarastamaan vaikka aamuyöstä oli alkanut pilviä kerääntymään. Raaseporin linnan rastilla törmäsin Mahottoman kärkiporukkaan (Sakari ja Jari). Jari oli uimarastilla uimisen ja pukeutumisen jälkeen pudonnut uudestaan järveen(???) ja kastellut itsenä kokonaan. Järjestäjiltä saatujen kuivien vaatteiden ja lainapuhelimen avulla matka jatkui. Iso hatunnosto Jarille!
Kolmastoista rasti oli Runtun pohjoisin rasti (Grabbackan rauniot). Sinne oli matkaa linnalta vajaa kymppi. Huomasin juomasäiliön olevan ihan tyhjä ja nyt pitäisi oikeasti löytää juotavaa. Olin etukäteen katsonut kartasta, että tällä rastivälillä olisi yksi järvi, josta vettä voisi hakea jos ei mitään muuta keksi. Snappertunan ja Fagernäsin läpi juostessa monessa talossa oli valot, mutta väkeä ei ollut pihalla että olisi voinut käydä kysymässä vettä. Snappertunan kirkon kohdalla oli tien varressa kaivo, mutta avatessani sen kannen ei kaivo ollut kuin puolimetriä syvä ja pohjalla oli ämpäri jossa oli pari kolikkoa. Ei siis paljoa auttanut vai olisko pitänyt jättää kirkolle pari roposta. Mukana oli vain kakskymppinen ja sille saattaisi myöhemmin olla käyttöä, joten en sitten jättänyt mitään. Vähän tämän jälkeen tien varressa oli iso talo, jossa ei kuitenkaan näkynyt mitään valoja ikkunoissa. Sen sijaan rännin alla oli iso sininen tynnyri, johon oli varmasti kerääntynyt mukavasti sadevettä. Nopea hörppäys vettä ja hetkinen...hyvältähän tämä maistuu. Ei muuta kuin vesisäiliö repusta ja pari litraa mukaan. Sekaan vielä urkkajuomajauhetta niin energiatkin on kohdallaan. Jatkoin matkaa ja päätin nautiskella aamupalasta, eli mukaani tekemän ruisleivän. Sain kuitenkin vain puolikkaan syötyä. Jälkkäriksi vielä puolikas Tupla patukka. Vähän tämän jälkeen iski iso hätä, olisko ollut sadeveden vai ruisleivän ansiota?
Rastille tullessa oli tehtävänä ottaa postilaatikosta raunioiden pohjapiirustus ja etsiä rasti sen perusteella. Ensin menin kokonaan väärälle "rauniolle", kun tieltä tullessa näkyi ihan eri kiviröykkiöt vasemmalla. Postilaatikkoakaan ei näkynyt. No sitten näin ne oikeat rauniot noin 50 metrin päässä. Itse rastileima löytyi hyvin.
Seuraavan rastivälin vedin vähän pidemmän kaavan kautta palaten tietä pitkin aina Finbyntielle ja sieltä sitten länteen päin. Aika monet olivat tulleet suorempaan, mutta joutuneet ylittämään kynnöspeltoja ja muuta. Vähän ennen rastia tapasin Ilkan ja Annin, joiden kanssa edettiin yhdessä seuraavalle rastille. Vähän rastin jälkeen tuli Verkonpainolta viestiä, että pitäisi vähän kiristää tahtia, kun paikallinen media oli tulossa tekemään juttua. Matkaa maaliin oli noin parikymppiä. Lähdin siitä sitten jumppaamaan loppumatkaa vähän paremmalla vauhdilla. Ei se meno mitenkään helppoa ollut, mutta toisaalta ei se kävelykään paljoa oloa helpottanut. Mitä enemmän jaksaisi juosta niin sitä nopeammin pääsisi maaliin ja lämpimään suihkuun. Ammukahdeksasta asti alkanut sade oli kastellut kaikki vaatteet ja lisäksi tuuli oli paikoin aika navakka. Uintirastin jälkeen vaihtamani kuiva paita oli lyhythihainen eikä takki ollut mitenkään vedenpitävä. Kaikki kamat oli oikeasti läpimärät ja hieman kylmä alkoi jo tulla juoksusta huolimatta. Viimeisille rasteille tein vielä pienet metsäoikomiset.
Maalileimaus lähtikin sitten 13:08 vaikka olin itse laskenut olevani maalissa joskus 15:30 aikoihin. Ja sitäkin pidin vähän optimistisena.
Kisa meni omaan nykykuntoon nähden kyllä taas yläkanttiin. Noiden parin pumminkin kanssa aika oli hyvä. Varusteet toimivat hyvin, ehkä se vedenpitävä takki olisi sittenkin pitänyt pakata reppuun. Ruokaa oli taas ihan liikaa mukana, söin ainoastaan puolikkaan ruisleivän, kaksi geeliä ja pari suklaa patukkaa. Mustikkapiirakat ja muut jäi kokonaan syömättä. Vesihuoltokin onnistui kaikesta huolimatta. Ainoat ongelmat olivat oikeastaan jalkaterien kanssa, kun sukat ja tossut olivat käytännössä alusta asti märät. Kiitokset Nopsakoivelle vajaan 70 kilsan yhteislenkistä.
Kiitokset järjestäjille kaikesta nautinnosta ja tuskasta.
Kisavarusteiden pakkausta tein tässä pitkin viikkoa. Ainut suurempi kysymys oli tossuvalinta. Päätin lopulta vetää varman päälle ja valita perinteisen polkutossun eli Asicsen Nimbukset. Niissä riittäisi vaimennusta koko reissuun. Painoa olisi vähän muita enemmän varsinkin tossujen kastuttua, mutta eipä sillä suurta merkitystä olisi. Repulle tuli painoa 5,7 kg, jossa noin 2,5 litraa juomaa. Uimarastin jälkeen olin varannut kuivat alusvaatteet ja hanskat.
.jpg)
Kisa lähti liikkeelle vähän kangerrellen. Jouduin vähän säätämään reppua siinä porukassa juostessa, enkä ihan ehtinyt lukea karttaa. Porukassa oli pientä epätietoisuutta mihin suuntaan tulisi mennä, kun polkua meni ristiin rastiin pitkin mäkiä ja teinkin sitten oman reitinvalinnan. No eihän ne kaikki polut siinä omassa kartassa olleet ja mittakaavankin kanssa oli alussa vähän säätämistä. Tein sitten oikein kunnon pummin heti ekalle rastille, aikaa meni hukkaan sen verran, että ensimmäiset Marssisarjan kaverit tulivat vastaan palatessani taaksepäin etsimään jotain kiinnekohtaa. Marssilaiset olivat lähteneet vartin meidän perään.
 |
| Eka rastin "pieni" pummi |
Lopulta eka rasti löytyi. Vähän ykkösen jälkeen Nopsakoipi tuli vastaan ja hänkin oli pummannut ekaa rastia. Muut tuntuivat jo menneen menojaan, mutta matkahan olisi vasta alussa eikä vartin pummilla olisi paljoa merkitystä. Kakkoselle ja kolmoselle matka sujui hyvin. Kolmoselle oikaisimme pellon reunoja pitkin heti Bonäsån ylitettyämme Tenholantietä pitkin. Nelos- ja vitosrasteille ei paljoa reitinvalintamahdollisuuksia ollut. Lompsittiin Nopsakoiven kanssa pääosin teitä pitkin. Ainoastaan vitosrastille tultiin pieni pätkä metsiä pitkin. Näillä kohdin törmättiin Ihan Hukassa tiimiin.
Kutosrastille reitinvalinnat erosivat melkoisesti. Ihan Hukassa tiimi veti ilmeisesti samaa tietä takaisin nelosen suuntaan, josta olimme tulleet. Nopsakoiven kanssa mentiin Öbyntielle ja sitä pitkin sillasta yli lahden toiselle puolelle. Siitä kuitenkin meidänkin reitinvalinnat erosivat. Nopsakoipi lähti kiertämään Hangontien kautta, kun minä olin vetänyt reitin vähän pienempiä polkuja ja teitä pitkin seuraavalle rastille. Matkaa olisi vähän vähemmän, mutta haastetta vähän enemmän. No, melko alussa sekosin poluissa vedin pienen matkaa ihan väärään suuntaan. Mutta onneksi kompassi on yösuunnistajan paras ystävä. Lisäksi oli pieniä ongelmia päästä kolme metriä leveästä ojasta yli. Alla tämän välin sekoilut (tuo edestakainen koukku etelään).
Niinhän siinä kävi, että törmättiin uudestaan Nopsakoiven kanssa vähän ennen rastia. Eli molemmat reittivaihtoehdot veivät prikulleen saman ajan.
Uimarastille mentiin pienen metsäoikomisen kautta. Uiminen oli yhtä virkistävää kuin aina. Oli oikein järjestetty luonnon liukumäki järveen, josta pääsi kivasti liukumaan narun varassa veteen. Suurin kirpaisu oli taas märkien pelastusliivien pukeminen päälle. Lämpötila tässä vaiheessa oli varmaan aika lähellä nollaa. Taivas oli ollut tähtikirkas koko alkuyön ja lämpötila oli laskenut yön mittaan. Uinnin jälkeen kuivat vaihtovaatteet ja lyhyt makkaransyöntitauko nuotion lämmössä. Heti nuotiolta lähdettyämme tuli todella kylmä ja oli pakko lisätä vähän vauhti, jotta saatiin taas kropassa lämmöt päälle.
Kasirastille lähestyttäessä aikaa meni vähän sekoillessa, kun kartassa ollut itäpuolinen polku puuttui kokonaan ja jouduimme tulemaan rastille enemmänkin kuulon avulla. Ysirasti olikin sitten Tammisaaren keskustassa Knipanin ravintolan kohdilla. Tällä välillä kuitenkin Nopsakoipi lähti käymään kisakeskuksessa hakemassa täydennystä. Itse luotin siihen, että matkalla löytyisi vettä jostain. Heti Knipanin jälkeen keskustassa oli motelli, jonka nettisivuilta oli etukäteen tarkistanut, että heillä olisi respa auki 24h. Meinasin, että sieltä mä ainakin saan vettä. No, ei sieltä kukaan tullut ovea avaamaan ja jäin ilman vettä. Matka jatkui kymppirastille. Rastille tultiin samaan aikaan Ihan Hukassa poikien kanssa.
Pari seuraavaa rastia meni ilman suurempia ongelmia. Päivä alkoi vähän sarastamaan vaikka aamuyöstä oli alkanut pilviä kerääntymään. Raaseporin linnan rastilla törmäsin Mahottoman kärkiporukkaan (Sakari ja Jari). Jari oli uimarastilla uimisen ja pukeutumisen jälkeen pudonnut uudestaan järveen(???) ja kastellut itsenä kokonaan. Järjestäjiltä saatujen kuivien vaatteiden ja lainapuhelimen avulla matka jatkui. Iso hatunnosto Jarille!
Kolmastoista rasti oli Runtun pohjoisin rasti (Grabbackan rauniot). Sinne oli matkaa linnalta vajaa kymppi. Huomasin juomasäiliön olevan ihan tyhjä ja nyt pitäisi oikeasti löytää juotavaa. Olin etukäteen katsonut kartasta, että tällä rastivälillä olisi yksi järvi, josta vettä voisi hakea jos ei mitään muuta keksi. Snappertunan ja Fagernäsin läpi juostessa monessa talossa oli valot, mutta väkeä ei ollut pihalla että olisi voinut käydä kysymässä vettä. Snappertunan kirkon kohdalla oli tien varressa kaivo, mutta avatessani sen kannen ei kaivo ollut kuin puolimetriä syvä ja pohjalla oli ämpäri jossa oli pari kolikkoa. Ei siis paljoa auttanut vai olisko pitänyt jättää kirkolle pari roposta. Mukana oli vain kakskymppinen ja sille saattaisi myöhemmin olla käyttöä, joten en sitten jättänyt mitään. Vähän tämän jälkeen tien varressa oli iso talo, jossa ei kuitenkaan näkynyt mitään valoja ikkunoissa. Sen sijaan rännin alla oli iso sininen tynnyri, johon oli varmasti kerääntynyt mukavasti sadevettä. Nopea hörppäys vettä ja hetkinen...hyvältähän tämä maistuu. Ei muuta kuin vesisäiliö repusta ja pari litraa mukaan. Sekaan vielä urkkajuomajauhetta niin energiatkin on kohdallaan. Jatkoin matkaa ja päätin nautiskella aamupalasta, eli mukaani tekemän ruisleivän. Sain kuitenkin vain puolikkaan syötyä. Jälkkäriksi vielä puolikas Tupla patukka. Vähän tämän jälkeen iski iso hätä, olisko ollut sadeveden vai ruisleivän ansiota?
Rastille tullessa oli tehtävänä ottaa postilaatikosta raunioiden pohjapiirustus ja etsiä rasti sen perusteella. Ensin menin kokonaan väärälle "rauniolle", kun tieltä tullessa näkyi ihan eri kiviröykkiöt vasemmalla. Postilaatikkoakaan ei näkynyt. No sitten näin ne oikeat rauniot noin 50 metrin päässä. Itse rastileima löytyi hyvin.
Seuraavan rastivälin vedin vähän pidemmän kaavan kautta palaten tietä pitkin aina Finbyntielle ja sieltä sitten länteen päin. Aika monet olivat tulleet suorempaan, mutta joutuneet ylittämään kynnöspeltoja ja muuta. Vähän ennen rastia tapasin Ilkan ja Annin, joiden kanssa edettiin yhdessä seuraavalle rastille. Vähän rastin jälkeen tuli Verkonpainolta viestiä, että pitäisi vähän kiristää tahtia, kun paikallinen media oli tulossa tekemään juttua. Matkaa maaliin oli noin parikymppiä. Lähdin siitä sitten jumppaamaan loppumatkaa vähän paremmalla vauhdilla. Ei se meno mitenkään helppoa ollut, mutta toisaalta ei se kävelykään paljoa oloa helpottanut. Mitä enemmän jaksaisi juosta niin sitä nopeammin pääsisi maaliin ja lämpimään suihkuun. Ammukahdeksasta asti alkanut sade oli kastellut kaikki vaatteet ja lisäksi tuuli oli paikoin aika navakka. Uintirastin jälkeen vaihtamani kuiva paita oli lyhythihainen eikä takki ollut mitenkään vedenpitävä. Kaikki kamat oli oikeasti läpimärät ja hieman kylmä alkoi jo tulla juoksusta huolimatta. Viimeisille rasteille tein vielä pienet metsäoikomiset.
Maalileimaus lähtikin sitten 13:08 vaikka olin itse laskenut olevani maalissa joskus 15:30 aikoihin. Ja sitäkin pidin vähän optimistisena.
 |
| Loppusuoralla |
 |
| Sisällä lämpimässä vihdoinkin |
Kiitokset järjestäjille kaikesta nautinnosta ja tuskasta.
3 kommenttia:
Onnittelut! Mahtavaa!!
Hienosti vedetty! Ja kiva huomata, että olet näemmä päässyt alkukesän/kevään? vaivoistasi: olet hurjassa kunnossa. Kovaa menit Vaaroillakin, ei nähty kuin startissa. Jos joskus opin suunnistamaan tulen Mammuttiin ihmettelemään tätä touhua itsekin (tämä tosin hyvin epätodennäköistä).
T: Useammin eksynyt kuin löytänyt
Kiitos Kalevi ja Antti. Kyllä täällä Antti pärjää aika hyvin vaikka ei ole paljoa suunnistuskokemusta. Tai sitten voit yrittää löytää kaverin, joka osaa suunnistaa. Porukassakin voi mennä. Mukaan vaan!
Lähetä kommentti