Parin vuoden tauon jälkeen päätimme viime syksynä viettää talvilomaa kotimaassa hiihdellen. Ensin ajatuksena oli lähteä Lappiin kuten aikaisemminkin, mutta kahden lomapäivän "tuhlaaminen" autolla ajamiseen ei kiinnostanut kumpaakaan. Siksi varasimme jo syksyllä mökin Vierumäeltä, jonne ei kotoa aja kuin vajaat pari tuntia. Vaikka olimme ajoissa liikkeellä varauksen kanssa emme saaneet vuokrattua mökkiä koko viikoksi. Syykin selvisi nyt lomaviikon lopulla, kun Lahdessa järjestettävät Salpausselän kisat tuovat seudulle melkoisen määrän urheilijoita. Mökit olivat varattuina niin urheilijoiden kuin turistienkin puolesta.
No, joka tapauksessa ehdimme nauttia Vierumäen maisemista maanantaista perjantaihin. Maanantai meni vielä siirtymiseen ja muiden logististen asioiden hoitamiseen, mutta tiistaina olimme jo liikuntapaikkoja tutkailemassa. Suunnitelmissa oli kuluttaa pääasiassa latuja, mutta paljon muitakin aktiviteetteja on tarjolla. Tiistaina käyn kiertämässä opiston kymppiä. Keli on oikein hyvä ja suksikin toimii. Jalassa on parin vuoden tauon jälkeen Fischerin sukset, joiden voitelu on ollut varsin ongelmallista. Suurin yksittäinen syy on se, ettei ole ihan tarkkaa tietoa oikean voitelualueen (tai voidepesän) suuruudesta. Suksi on muutenkin varsin jäykkä ja vaatisi toimiakseen voimakkaamman potkun kuin mitä meikäläinen omaa. Sain kuitenkin hiihdettyä runsaat kolme tuntia joskin vauhti oli kaiken innostuksen keskellä aavistuksen liian korkea. Illalla kävimme ivon kanssa pehmentämässä jumiutuneita lihaksia opiston uimahallissa.
|
Hyvät perinteisen ladut kangasmetsän suojassa |
Keskiviikkona kävin ennen aamupalaa kiertämässä suksilla noin puolentoista tunnin lenkin opiston lähimaastossa. Aamupalan ja pienen "esityksen" jälkeen suuntasimme urheiluhallille, jonne Pasi oli saanut minut houkuteltua mukaan hapenottokykytestiin. Siinä oli tarkoitus juosta hallin 200 metrin rataa valojäniksen avustamana siten, että vauhti kiihtyisi hieman 2,5 minuutin välein. Selässä oleva laitteisto ja naamalla ollut maski laskisivat uloshengitettävän ilman perusteella maksimaalisen hapenottokyvyn. Päätarkoitus oli verrata tätä vielä suunnitteluasteella olevaa koelaitteistoa varsinaiseen juoksumattolaitteistoon.
|
Varusteiden virittelyä ennen testiä |
|
Hyvä on juoksijan hengittää kun on maski naamalla |
Testi sujui hyvin ja jossain vaiheessa kuulemme varmaan testin tuloksia. Iltapäivällä kävimme vielä Pasin kanssa lumikenkäilemässä lähimaastoissa. Alla vähän mallia miten lumessa voi edetä.
Torstain vastaisena yönä oli melkoinen myrsky ja aamulla ladulle tullessa roskia ja risuja oli laduilla melkoisesti. Ainut vaihtoehto oli hiihtää ladun vieressä ja yrittää nostella suksia suurimpien risujen ja oksien kohdalla. Kiersin ensin opiston kympin, mutta lähdin sitten Heinolan suuntaan toivoen latujen olevan edes hieman paremmassa kunnossa. Näin ei kuitenkaan ollut vaan jouduin hiihtämään edelleen ladun vieressä. Ilma oli kuitenkin aurinkoinen, mutta kylmä ja voimakas tuuli puhalsi koko päivän.
|
Talvimaisemaa |
|
Matkalla takaisin Heinolasta Vierumäelle |
Iltapäivällä kävin vielä kiertämässä opiston maisemissa toiset kaksi ja puoli tuntia. Lopussa taivas pimeni ja pieni myrsky kulki Vierumäen yli. Lunta tuli jossain vaiheessa vaakatasossa ja naama meinasi jäätyä vastatuuleen hiihtäessä. Voiteet alkoivat myös loppua viimeisen kympin aikana ja jouduin valitettavasti turvautumaan muutamaan luistelupotkuun. Illalla allaspolskuttelun jälkeen maisemat näyttivät tältä mökin teressilta:
|
Torstai-illan auringonlasku |
Perjantaina jouduimme palauttamaan mökin jo puolen päivän aikaan, joten aamulla piti laittaa kello soimaan tarpeeksi aikaisin. Todellista lomameininkiä. Ehdin hiihtää opiston maisemissa vajaat kolme tuntia ennen kuin piti palata mökille pakkailemaan kamoja. Ladut olivat edelleen aika huonossa kunnossa lukuun ottamatta lyhyimpiä opiston latuja. Niitä tulikin sitten höylättyä mukavassa auringonpaisteessa. Tuuli oli edelleen napakan kirpeä.
Vierumäellä tuli hiihdettyä yhteensä vajaat 160 km. Ihan hyvä määrä kolmen ja puolen päivän aikana, kun kelikään ei ollut ihan otollisin. Viikonloppu ollaan kotona ja lauantaina on tarkoitus käydä messukeskuksessa kuntomessuilla. Viikon yhteenveto seuraavassa postissa.
2 kommenttia:
Komeet kuperkeikat!
- mw
Moi mw,
joo, siinä oli sellainen syvä monttu, jonka reunaa pääsi kieppumaan alaspäin. Ja lunta oli niin paljon, ettei kannot ja oksat paljoa selässä tuntuneet. Suosittelen.
SP
Lähetä kommentti