Kausi paketissa...taas

Tällä viikolla selvisi sitten sekin, miksi alaselässä tuntuu juostessa siltä kuin siellä olisi useampi puukko poikittain eikä kipu ole hellittänyt vaikka Ministä on jo useampi viikko aikaa. Mitään sanottavampaa kipua ei ole levossa, mutta yhtään ei selkä kestä juoksusta tulevia iskuja. Ei vaikka hiippailisi varpaillaan ja yrittäisi vältellä kosketusta maahan. Sen verran kuitenkin maan vetovoima vielä toimii, että jokaisen ponnistavan askeleen jälkeen tullaan maahan ennemmin kuin myöhemmin ja silloin kipua syntyy, varsinkin oikean jalan tullessa maahan.

Viikko sitten otettujen magneettikuvien tulokset tulivat tällä viikolla ja tuomio oli selvä. Ristiluussa on rasitusmurtuma, joka vaatii minimissään kolmen kuukauden juoksutauon. Voipi mennä pidempäänkin. Korvaavia harjoituksia saa tehdä sen mukaan mitä selkä kestää. Mutta ei juoksua tai sellaistakaan mistä vastaavia iskuja voisi tulla. Eli fillari taitaa tulla aika tutuksi tässä loppuvuoden aikana. Lisäksi nyt olisi aikaa tehdä sellainen vähän perusteellisempi voimaharjoitusjakso. Toivottavasti lumet tulee aikaisin tänä vuonna, koska hiihtäminen onnistuu hyvin. Omasta puolestani lumet voisivat tulla jo huomenna.

Juoksutauko tarkoittaa myös sitä, että loppukaudelle suunnitellut kisat jäävät auttamatta väliin. Ensi viikonlopulla Kolilla juostava Vaarojen Maraton sekä lokakuun lopun Mammuttimarssi jäävät siis tänä vuonna väliin. Se tarkoittaa myös sitä, ettei vuoden vaihteessa tarvitse osallistua ensi syksyn UTMB:n lähtöpaikkojen arvontaan.

Pari edellistä viikkoa ovat menneet fillaroinnin merkeissä. Ei mitään pidempää lenkkiä, mutta säännöllisesti lähes joka päivä. Tällä viikolla fillarikilsoja kertyi vajaat parisataa vaikka pari välipäivääkin mahtui viikolle. Mutta eihän tämä tosiaan niitä juoksukilsoja korvaa mitenkään.

Siiten taas pari kuvaa tämän päivän kävelyreissulta.

Ei ruokasieni

Ruskan värit järven rannassa

Ruskan värit jopa liikennemerkeissä

Valtavasti Tyrnimarjoja

Upea ruska Tuhkapensaassa

Supikoira takapihalla