tiistai 28. huhtikuuta 2009

Sakura-michi - kilpailu

Lauantaiaamuna herätys oli kello 3.30 ja aamupalalla olimme heti neljältä ovien avauduttua. Tarjolla oli tuttuja japanilaisia herkkuja, mutta myös perinteisempää vaalealeipä+hillo osastoa. Hyvän aamupalan jälkeen takaisin huoneeseen, juoksukamat päälle ja loput tavarat rinkkaan. Tsekkasimme hotellista ulos ja jätimme rinkat herra Ogon pikkubussiin. Hän veisi ne Shirotoriin, jonne juoksijat ajettaisiin bussilla heti kilpailun jälkeen. Tarkoitus ei siis ollut jäädä Kanazawaan yöksi. Kävelimme hotellilta Nagoyan linnalle, jonne matkaa ei ole kuin parin korttelin verran. Väkeä oli kerääntynyt linnan ulkopuolelle seuraamaan juoksijoiden lähtöä. Osa linnan sisäpihasta oli kiellettyä aluetta muille kuin juoksijoille ja huoltajat vietiinkin linnan porteilta autolla varsinaiselle lähtöpaikalle linnan pihan perälle.


Ennen lähtöä pidettiin vielä nimenhuuto, jolla järjestettiin juoksijat oikeisiin lähtöryhmiin. Ja tietysti otettiin viimeiset kuvat ennen lähtöä. Ilma oli aika viileä ja olin valinnut lyhythihaisen juoksupaidan alle vielä pitkähihaisen paidan sekä ohuet juoksuhanskat. Taivas näytti pilvettömältä ja oli selvää, että päivällä ilmasta tulisi lämmin.


Tunnelma nousi ensimmäisen lähtöryhmän lähtiessä. Pitkään odotettu kisa olisi vihdoin alkamassa ja pääsisimme tositoimiin. Yukio ja Outi lähtivät neljännessä lähtöryhmässä (klo 6.09), kun Veikko sekä minä lähdimme viimeisessä eli kuudennessa (klo 6.15) lähtöryhmässä. Myös Pasi olisi lähtenyt meidän kanssa samassa ryhmässä. Harmitti suunnattomasti Pasin puolesta. Kisa lähti liikkeelle mukavan leppoisassa vauhdissa. Juoksimme yhdessä jutellen ja maisemia katsellen. Pidin alkumatkasta kameraa kädessäni ja sainkin muutaman hyvän kuvan otettua.

Reitti kulkee alussa Nagoyan katuja pitkin. Juoksu pysähtyy useaan otteeseen liikennevalojen ja junien takia. No, siinähän sitä ehtii jutella muiden kanssa ja ottaa taas muutaman hyvän kuvan. Juoksu kulkee muuten ihan hyvin, mutta alustan kaltevuus kadun sivussa on aika haasteellinen. Ilmeisesti sadevesien takia teiden reunat on rakennettu siten, että tien reunassa oleva asfaltti on kalteva ja asfaltin keskelle on rakennettu sadevesioja, joka sitten on katettu betonisilla laatoilla. Vaihtoehdot olivat juosta tuolla hieman pehmeämmällä kaltevalla asfaltilla tai sitten kivikovalla mutta suoralla betonilla. Tai hieman molemmilla. Jossain parin kolmen tunnin jälkeen tunsinkin vasemman jalkapöydän kipeytyvän tuosta kaltevalla pinnalla juoksemisesta. Toivoin vain, että kipu ei siitä enää pahenisi.

Juoksu jatkui ja lämpötila nousi. Päivän korkein lukema näytti tien varressa olleessa mittarissa 25 astetta. Taivas oli ajoittain ohuen yläpilven peitossa. Huoltopisteiden henkilökunta oli todella avuliasta ja kohteliasta. Jokaisella pisteellä tarjottiin ensin käsipyyhkeitä, joilla sai pestä hieman käsiään. Itse ruokatarjoilut olivat oikein hyvät. Keksejä, kuivattuja hedelmiä, riisipalloja ja erilaisia juomia. Itse söin alkumatkasta ehkä hieman liikaa tuoreita mansikoita, mutta kun ne olivat niin hyviä ja makeita.

Ensimmäinen eliminaatiopiste oli 106.9 km kohdalla Shirotorissa (CP1). Saavuin sinne, kun juoksua oli takana 10.58. Eroa raatobussiin oli tullut runsaat kolme tuntia. Tosin tässä vaiheessa oli pieniä ongelmia ruokailujen kanssa. En pystynyt syömään oikein mitään kiinteää ja ainoastaan jugurtti ja vesi maistuivat. Hyvä asiana oli, että tuo jalkapöytä ei ollut kipeytynyt enempää. Toinen haaste oli se, että olin joutunut pienen sähläyksen takia pakkamaan lampun ja lämpimät vaatteet tuonne A.S.24:lle (123.9km) ja nykyisellä vauhdilla en tulisi ehtimään sinne ennen pimeän tuloa. Tunnelma ei ollut kovin hyvä tällä asemalla ja sen huomasi myös asemalla tapaama huoltajani.

Lähdin aika nopeasti jatkamaan matkaa ja yritin ylläpitää tarpeeksi kovaa vauhtia minimoidakseni tuota pimeässä juoksua. Noin kello 18.30 alkoi pimeys kuitenkin olla sitä luokkaa, että ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lyöttäytyä jonkun toisen juoksijan mukaan. Onneksi tapasin ystävällisen japanilaisen Kazushige Hiyaman, jolla oli kaksi lamppua mukanaan. Hän antoi toisen lamppunsa minulle ja sanoi, että voin sen kanssa juosta omaa vauhtia seuraavalle huoltopisteelle, jossa oma lamppuni olisi. En kuitenkaan halunnut juosta sen kovempaa vaan juoksimme sinne yhdessä. Ilman hänen apuaan eteneminen olisi ollut vaikeaa, koska tuolla maaseudulla pimeän aikaan ei todellakaan näe yhtään mitään. Mitään katuvaloja ei ole ja taloja oli jo aika harvakseltaan.

Saatuani oman lampun ja lämpimät vaatteet jatkoin matkaa. Tunnelma oli korkealla. Oli taas hienoa juosta täysin pimeässä vain pienen otsalampun valossa. Reitin nousevaa profiilia ei oikeastaan huomannut tässä vaiheessa. Seuraavalle eliminaatiopisteelle 143.0 km kohdalle saavuin ajassa 22.09, eli juostuna oli nyt 15.53. Ero raatobussiin oli kertynyt 4.07 eli runsas tunti oli tullut lisää hyvää. Fiilis oli todella hyvä ja vähän ehdin jo miettimään tulevaa loppuaikaa. Tämähän näytti hyvälle.

Totuus valkeni kuitenkin vähän tämän jälkeen. A.S. numero 29 jälkeen (147,8 km) alkoi arviolta noin 5-6 km pitkä ja kohtuullisen jyrkkä alamäkiosuus. Sitä juostessani huomasin pikkuhiljaa etureisien menevän pahemmin ja pahemmin jumiin. Otin lyhyitä kävelypätkiä väliin, mutta vahinko oli tainnut ehtiä jo tapahtua. Seuraavalla huoltopisteellä yritin vielä venytellä ja hieroa jalkoja. Eipä se paljoa auttanut, ja kun alamäki jatkui vielä huoltopisteen jälkeenkin, oli homma paketissa. Seuraavalle eliminaatiopisteelle (CP3, 172,6 km) sain vedettyä lisää ero raatobussiin enää 30 min verran, kun saavuin sinne kellon näyttäessä 02.09 yöllä. Huoltopisteellä #28 odottivat vaihtotossut. Olin valinnut loppuosuuksille hieman rullaavamman New Balance 1062 kengän alkumatkalla käyttämäni Nike Pegasuksen sijaan. Uusi tossu toi mukavaa vaihtelua jalkapohjalle ja ne tuntuivat paremmilta alamäissä.

Yön aikana ohitimme tuon A.S.#34 tienoilla olevan Shiragawa-go nimisen kylän, joka siis on niitä Unescon maailmanperintöpaikkoja. Juoksimme tässä kohtaa lähellä virtaavaa jokea ja ilman lämpötila putosi pari astetta lisää. Tiirailin kylän taloja taskulampun valossa, mutta kameraa en tohtinut ottaa esille. Talojen muodot olivat varsin hienot jyrkkine kattoineen ja varmaan 50 cm paksuine kaislakattoineen. Ne kestivät varmasti hyvin talven aikana satavat lumikinokset. Vaatii varmasti melkoisia käsityötaitoja näiden talojen rakentaminen.

Sunnuntaiaamu alkoi valkenemaan hitaasti. Edelleen jatkuvat vuorijonot suojasivat mukavasti nousevalta auringolta. Matkanteko oli hidasta ja vaivalloista. Tasan vuorokauden täyttyessä olin saapumassa A.S. #39:lle. Olin siis juossut (tai edennyt) 24 tunnin aikana 198 km. Vauhdin selvästä hidastumisesta huolimatta se oli noin 10 km enemmän kuin viime vuoden Spartathlonissa. Tämä lohdutti vähän mieltäni vaikka ei helpottanutkaan menoa.

Kaksi viimeistä etappia olivat lähes yhtä pitkiä: CP3->CP4 39,4 km sekä CP4->maali 38,0 km. Aikaa kumpaankin meni noin 6,5 h, joka käytännössä tarkoittaa juuri sitä 6 km/h kävelyä. Reidet eivät kestäneet juosta lainkaan. Vain ajoittaan saatoin saada väliin sellaisen 50 metrin köpöttelyn, joka oli jotain kävelyn ja juoksun väliltä. Aikaa oli kuitenkin tarpeeksi maalinpääsyn onnistumiseksi kävellenkin. Eli en halunnut missään nimessä lopettaa hommaa kesken. Tiesin jo yöllä, että sunnuntaipäivästä tulee todella pitkä ja raskas. Hävisin raatobussille noilla kahdella viimeisellä etapilla yhteensä 1,5 tuntia. Outi ja Veikko tulivat viimeisen etapin yli tunnin meikäläistä nopeammin.

Viimeiset kilometrit Kanazawan kaduilla olivat pitkiä. Lämpötila oli sunnuntaina korkeampi kuin lauantaina ja yläpilveä ei enää näkynyt. Suuri ilonaihe tässä kohdassa oli, kun huomasin japanilaisen Kazushigen kävelevän kadun toisella puolella. Sovimme siinä kävellessä, että maaliin tultaisiin yhdessä. Näin tapahtuikin sitten kellon näyttäessä 15.05. Kunto tässä vaiheessa oli parempi kuin viime vuoden Spartassa. Oli mahtava tunne olla maalissa vaikka aika ei ollut sitä mitä oli lähdetty hakemaan. Päivän täydensi kaikkien suomalaisten maaliin pääsy.



Maaliinsaapumisen jälkeen meidät vietiin pesuun isoilla armeijan autoilla läheiselle hotellille. Paikka oli taas sellainen kylpylämäinen ja valittavana oli sekä lämmin että kylmä allas. Molempia kokeiltiin ja jaloille se teki todella hyvää. Auringon polttamat kädet ja pohkeet eivät sen sijaan pitäneet lämpimästä vedestä lainkaan. Pikainen jalkaterien tarkastus osoitti, että jalkojen iho on alkanut tottua tähän lajiin. Yhtään rakkoa ei tullut koko reissulla vaikka onhan tuo kävely esimerkiksi aika erilaista liikettä tossuun ahdetulle jalkaterälle. Nilkat ja pohkeet olivat luonnollisesti aika turvoksissa. Pesun jälkeen palasimme vielä seuraamaan maaliintulijoita. Syöminen ei oikein tuntunut vieläkään mielekkäältä, mutta yhden jäätelön sentään sain syötyä.


Maalin sulkeuduttua ja viimeisten juoksijoiden palattua pesulta oli vuorossa paluumatka Shirotoriin. Taisi siinä jäädä joltakin pesullakäyntikin tekemättä kiireisen aikataulun takia, mutta eipä tuo paljoa haitannut. Shirotorissa odotti sitten runsas päivällinen hienossa paikallisessa Asano-ya Ryokanissa. Ja kisan jälkeinen ensimmäinen jääkylmä olutkin saatiin. Kyllä maistui taivaalliselle. Uni tuli ongelmitta vaikka aika rauhatonta se läpi yön olikin. Valveilla tuli oltua noin 44 tuntia yhtä kyytiä.

Järjestelystä voi sanoa kaiken toimineen moitteetta. Huolimatta suhteellisen vähäisistä opasteista reitin varrella, ei ollut missään vaiheessa sellaista tunnetta, että olisi eksynyt reitiltä. Huoltajista pidettiin todella hyvää huolta ja he onnistuivatkin näkemään juoksijansa varmaan puolen tusinan kertaa. Herra Ogo Hiroshia, joka siis huolehtii ulkomaisista juoksijoista ennen kisaa, ei voi tarpeeksi kiittää hänen panostaa näin mahtavan juoksukokemuksen saamisesta. Toivotaan, että moni suomalainen saa vielä mahdollisuuden nauttia tästä. Valitettavasti on pientä epävarmuutta järjestetäänkö Sakura-michi kisaa enää jatkossa, ainakaan tässä muodossa.

Alla vielä yhteenveto oman ajanoton perusteella.

Piste km klo aika ero raatobussiin

Lähtö 0 6.15 0.00 0
CP1 106.7 17.13 10.58 -3.02
36.1 4.55 -1.05
CP2 143.0 22.09 15.53 -4.07
29.6 4.00 -0.30
CP3 172.6 02.09 -4.37
39.4 6.31 +0.31
CP4 212.0 08.40 -4.06
38.0 6.25 +0.55
Maali 250 15.05 -3.10

Sakura-michi kisan lopputulokset löytyvät saksalaiselta DUV:n sivuilta.

6 kommenttia:

X-Caliber kirjoitti...

Onnittelut vielä tätä kautta.

Sakura-michi -juoksun tulokset eurooppalaisessa muodossa löytyvät Saksan ultrajuoksuliiton DUV:n tilastosivuilta: http://statistik.d-u-v.org/getresultevent.php?event=3640

StanleyPark kirjoitti...

Kiitos linkistä. Laitoin sen nyt tuon raportin perään. Ja kiitos vielä onnitteluista.

Edwin kirjoitti...

Onnittelut vielä minultakin!
Hieno raportti ja varmasti ikimuistoinen reissu!

Hietsu kirjoitti...

Hieno kuvaus unohtumattomasta kisasta, onnittelut!
Ja voi niitä herkkuja, joita teille tarjottiin...

eka kirjoitti...

Varmasti mahtava kokemus- ultramaailmalla ei taida olla rajoja.
Onnittelut meiltä molemmilta!

Mara.S kirjoitti...

Olipahan elämys raportinkin kautta. Hirveää vauhtia menit ekavuorokauden.
Onnittelut.