Viikko 32 ja Retki-Rogaining 2013

Lomat on loppu ja ensimmäinen työviikkokin jo tätä kirjoittaessa takana. Ilmassakin on välillä jo vähän syksyn tuntua ja kuiva kesä on kellastuttanut lehtipuiden lehtiä jo tässä vaiheessa vuotta. Alla pari kuvaa otettuna aamulla töihin pyöräillessä.

Valmista viljaa puitavaksi

Aamuaurinko

Viikon teemana oli Sappeella käyty Retki-Rogaining 2013 tapahtuma. Alkuviikosta en tehnyt yhtään juoksulenkkiä osittain ajanpuutteen takia, mutta myös säästelläkseni tuota polvea viikonloppua varten. Maanantaista torstaihin tuli käytyä töissä fillarilla ja tiistaina aloitettiin taas työporukalla kuntosalilla käynnit. Ei muuten ollut ihan helppoa vetää läpi hyppysarjoja kesätauon jälkeen. Mutta vedettiin kuitenkin.

Perjantaina lähdettiin koko joukkueella Sappeelle ja oltiin kisaa edeltävä yö oikein hotellissa voimia keräillen ja taktiikkaa hioen. Tavarat oli pitkälti pakattuna jo kotona eikä illaksi jäänyt juuri sen suuremmin ihmeteltävää. Sauna ja olut varmistivat hyvät yöunet.

Aamulla kello soi varttia vaille karttojenjaon. IVO jäi tekemään aamupalaa kun kävimme Sipoonkorven Suden kanssa hakemassa kisakartat. Sitten vain aamiaispöytään ja reittiä suunnittelemaan. Nopean pohdinnan jälkeen pöydällä oli kaksi reittivaihtoehtoa, myötä- tai vastapäivään. Kartan itäpuoli näytti täyttävän kaikki hämäläisen talousmetsän tunnusmerkit, joten päätimme lähteä kokeilemaan onneamme alueen länsipuolelle. Pisteitä oli vähän tiheämmässä tuolla itäpuolella, mutta niin kai olisi tuota hakkuutakin.

Radan suunnittelua

PePon kolmikko ennen koitosta (kuva Niilos)

Paukusta lähdettiin liikkeelle ja heti oli selvää, että suurin osa joukkueista oli valinnut reitin lähtemällä itäpuolelle. Jo parin rastin jälkeen juostiin omassa porukassa ilman muita joukkueita. Tarkoitus oli juosta vain alamäet ja osa tasaisista tiepätkistä niin pitkälle kuin voimia riittää. Ylämäet ja metsä oli selkeästi paikkoja, joissa ei kannattanut voimia tuhlata juoksuun.

Alun rastit löytyivät hyvin, mutta aika nopeasti kävi selväksi, että edes tämä länsipuolinen osa kilpailualuetta ei ollut jäänyt metsureilta rauhaan. Saimme aina välillä puskea läpi sellaisten pusikoiden, että ne olisi mielellään jättänyt näkemättä. Reittimme kulki länteen rastien 42, 63, 53, 93, 33, 64, 73, 34 kautta kohti ensimmäistä juomarastia numero 11. Siellä oltiin ensimmäinen joukkue paikalla, mikä tosin ei välttämättä ollut kokonaan hyvä asia. Täytimme juomasäiliöt ja nautittiin vähän evästä. Taukoa runsaat 10 minuuttia. Matka jatkui rastien 70, 51 ja 92 kautta eteenpäin.

Seuraavalla rastivälillä tuli ensimmäinen pummi, kun etsimme rastia jo edelliseltä mäeltä. Ennen rastia ollut tie vähän sotki tilannetta, kun emme löytäneet vastaavaa tietä kartasta. Väärältä mäeltä jatkoimme itään ja tullessamme toiselle tielle pystyimme paikallistamaan itsemme ja hakemaan etsimämme rastin numero 62. Pummia tuli runsaat 30 minuuttia. Seuraavat kaksi rastia 58, 45 löytyivät taas hyvin ja sen jälkeen olikin edessä sellainen runsaan seitsemän kilometrin tiepätkä seuraavalle rastille numero 11, joka oli samalla juomarasti. Vähän tuntui tyhmälle juosta näin pitkä pätkä ilman yhtään rastia. Juomarastilla taas runsaan 10 minuutin tauko, kun syötiin leivät, täytetiin vesisäiliöt ja laitettiin lamput päähän.

Matkaa oli tarkoitus jatkaa pohjoiseen rasteja keräten ja kääntyä sitten takaisin maalia kohti, kun aika näyttäisi sitä vaativan. Seuraava rasti oli numero 21, jossa oli mukavasti nokkosia siinä rastille tullessa. Vähän ennen rastia oli pakko vaihtaa pitkät juoksuhousut jalkaan ja säästellä vähän prinsessajalkoja. Komento housujen vaihtoon tuli suoraan joukkueen johdosta, joten pienen kapinonnin jälkeen oli pakko suostua.Seuraavat rastit 44, 90, 72 ja 43 sujuivat ongelmitta. Sen jälkeen oli taas juomarasti numero 14, jossa teimme pidimme taas pienen tauon. SiSun lamppu hyytyi tässä kohtaa, mutta onneksi repussa kulki yksi varalamppu, joten siitä ei ollut suurempaa haittaa.

Matka jatkui rastille 81, joka löytyi hyvin. Tämän jälkeen alkoivat ongelmat suunnistuksen kanssa. Rasti 46 oli tarkoitus ottaa tien kautta pohjoisesta, mutta emme osuneet rastivälillä olleeseen tiehen vaan menimme vain hieman oikealta ohi. Juuri sen verran, että saimme nauttia hämäläismetsästä pidemmän ajan. Jossain vaiheessa ei auttanut muu kuin mennä kompassisuunnalla pohjoiseen ja toivoa osuvansa mahdollisimman nopeasti jollekin tielle. Aikaa rastivälillä kului 1.20 ja henkinen selkäranka alkoi antaa periksi.
Lopullinen niitti tuli seuraavalla rastivälillä, kun kartassa ollut "metsäautotie" osoittautui 5 metriä leveäksi joeksi ja jouduimme tien sijasta tarpomaan vatukkoa ja heinikkoa hyvän matkaa rastille 61 päästäksemme. Tässä kohtaa päätimme, että alkuperäisessä ohjelmassa ollut rasti 96 saa jäädä ja lähdemme kohti maalia poimien matkalta sen mikä helposti olisi saatavissa.

Loppumatkasta ei sen enempää dramatiikkaa ollutkaan. Itsellä alkoi jalkapohjat olla melko arat märissä sukissa ja tossuissa liottamisesta. Kiersimme vielä rastit 75, 13 (juomarasti), 94, 32, 52, 20 ja 47. Maalissa olimme runsaat 1,5 tuntia ennen määräaikaa. Pisteitä onnistuimme keräämään 157. Matkaa linnuntietä kertyi 58 kilsaa, mutta todellinen matka asettuu sinne 85 kilsan paikkeille. GPS datan analysointi on vielä vaiheessa. Tulokset.

Kotiin tultuamme kuulimme, että olimme olleet sekaveteraanisarjan kolmansia, joten SM-pronssi olisi puolustettavana ensi vuonna. Kiitokset IVOlle ja SiSulle. Ja erityiskiitokset järjestäjälle Kalke ry.

Tässä vielä muutamia linkkejä muiden mukana olleiden raporteista: Liekkitiimi (8h), Team Asana (24h), Pirunvuoren Ponnistus (24h), IhanHukassa(24h). Lisäksi SHL-lehtijuttu.