Rastiviikko on ollut tähän asti melkoista vuoristorataa. Ensimmäisenä päivänä totuteltiin vielä Tipasojan maaston ja karttaan. Toisena päivänä meno oli jo parempaa, mutta kolmantena päivänä Vuokatille siirryttäessä niin maasto kuin karttakin muuttuivat taas täysin.
Hallitseva karttaväri kolmannessa osakilpailussa oli VIHREÄ. Sitä riitti niin paljon, että en ole tainnut koskaan tehdä niin pitkiä polkukiertoja välttääkseni VIHREÄÄ. Ja siellä missä ei ollut VIHREÄÄ niin oli sellaista pienipiirteistä jyrkkää ja terävää kalliota, jossa juoksurytmiä ei saanut mitenkään päälle. Eteneminen oli vaivalloista kalliolla kiipeämistä vuoroin alas ja vuoroin ylös.
Ensimmäinen rastiväli ylämäkeen sujui hyvin, mutta jo toiselle rastille tein pitkän kierron ylärinteen kautta VIHREÄN yläpuolelta. Jotenkin en huomannut kuitenkaan kartasta toista rastia vaan suunnistin suoraan kolmoselle. Leimatessa huomasin ettei koodi täsmää ja samalla tajusin tulleeni kolmosrastille. Virhe ei ollut niin paha kuin miltä se kuulostaa, koska kolmonen oli melkein siinä matkan varrella. Siitä sitten kakkoselle ja takas kolmoselle. Rastit löytyivät hitaasti mutta varmasti. Nelonen löytyi taas hyvin, mutta vitoselle ajauduin alarinteessä liikaa oikealle ja sieltähän ei sitten ihan helposti saanut mistään itseään kiinni. Noin neljä minuutti meni hukkaa ennen kuin rasti löytyi. Kutonen ja seiska löytyivät taas ok. Kasille ajauduin taas oikealle ja hukkaan meni jokunen minuutti. Ysille juoksin taas varmaan tuplamatkan polkua pitkin, mutta ainakin se oli helpompaa kuin suoraan puskeminen. Kympille mennessä kiersin polkua pitkin sekä kiersin vielä ison mäen, jotta en joutuisi sitä nousemaan. Rastille 11 juoksin juomapisteen kautta ja siitä edelleen suoraan mäen yli rastille. Vähän olin hukassa kuviorajojen kanssa, kun mun mielestä koko alueen olis taas voinut maalata kokonaan VIHREÄLLÄ. Rasti löytyi kuitenkin ok. Rastille 12 oli pitkä väli ja välissä ei juuri muuta kuin sitä VIHREÄÄ. Juoksin noin 500 metriä lähimmälle polulle ja tarkoitus oli juosta sitä pitkin mahdollisimman lähelle rastia. Matkalla muutin kuitenkin suunnitelmaa ja jotenkin sain uskoteltua itselleni, ettei se vihreä nyt niin paha ole. Viimeiset 700 metriä puskin taas vihreän läpi ja ei se nyt ihan mitään herkkua ollut. Käsivarret oli jo aika herkkänä kaikista risuista ja oksista, mutta pakko oli vaan mennä eteenpäin. Gepsi-träkkiä katsoessa eteneminen puskassa on ollut kaikkea muuta kuin eteenpäin. Menin sitten vielä vähän rastista ohi ja tulin onneksi rastin takana olevalle pellolle. Siitä sitten pienten mutkien kautta rastille ja siitä raahautuen parin viimeisen rastin kautta maaliin. Vuokatin myllytys oli takana.
Aikaa 8,1 kilsan radalla kului 1.32.00. Kärkeen tuli eroa melkein 23 minuuttia. Alla sellainen nuhruinen kuva kartasta ja gepsi-träkistä. Yritän lomalla tehdä vähän paremmat vedokset rastiviikon kartoista.
Tänään on välipäivä ja taidan jättää oman lenkin tänään kokonaan tekemättä. Kyllä eilenkin Vuokatin vaaroja haravoidessa toivoin, että olisin jättänyt sen aamulenkin tekemättä. Sen verran koville tuo maasto otti. Tulossivustot (sarja H40A).
Iltapäivällä lähdetään katsomaan MM-keskimatkaa kunhan IVO tulee omalta lenkiltään. Toivottavasti mitalijuhlat saavat jatkoa.
Hallitseva karttaväri kolmannessa osakilpailussa oli VIHREÄ. Sitä riitti niin paljon, että en ole tainnut koskaan tehdä niin pitkiä polkukiertoja välttääkseni VIHREÄÄ. Ja siellä missä ei ollut VIHREÄÄ niin oli sellaista pienipiirteistä jyrkkää ja terävää kalliota, jossa juoksurytmiä ei saanut mitenkään päälle. Eteneminen oli vaivalloista kalliolla kiipeämistä vuoroin alas ja vuoroin ylös.
Ensimmäinen rastiväli ylämäkeen sujui hyvin, mutta jo toiselle rastille tein pitkän kierron ylärinteen kautta VIHREÄN yläpuolelta. Jotenkin en huomannut kuitenkaan kartasta toista rastia vaan suunnistin suoraan kolmoselle. Leimatessa huomasin ettei koodi täsmää ja samalla tajusin tulleeni kolmosrastille. Virhe ei ollut niin paha kuin miltä se kuulostaa, koska kolmonen oli melkein siinä matkan varrella. Siitä sitten kakkoselle ja takas kolmoselle. Rastit löytyivät hitaasti mutta varmasti. Nelonen löytyi taas hyvin, mutta vitoselle ajauduin alarinteessä liikaa oikealle ja sieltähän ei sitten ihan helposti saanut mistään itseään kiinni. Noin neljä minuutti meni hukkaa ennen kuin rasti löytyi. Kutonen ja seiska löytyivät taas ok. Kasille ajauduin taas oikealle ja hukkaan meni jokunen minuutti. Ysille juoksin taas varmaan tuplamatkan polkua pitkin, mutta ainakin se oli helpompaa kuin suoraan puskeminen. Kympille mennessä kiersin polkua pitkin sekä kiersin vielä ison mäen, jotta en joutuisi sitä nousemaan. Rastille 11 juoksin juomapisteen kautta ja siitä edelleen suoraan mäen yli rastille. Vähän olin hukassa kuviorajojen kanssa, kun mun mielestä koko alueen olis taas voinut maalata kokonaan VIHREÄLLÄ. Rasti löytyi kuitenkin ok. Rastille 12 oli pitkä väli ja välissä ei juuri muuta kuin sitä VIHREÄÄ. Juoksin noin 500 metriä lähimmälle polulle ja tarkoitus oli juosta sitä pitkin mahdollisimman lähelle rastia. Matkalla muutin kuitenkin suunnitelmaa ja jotenkin sain uskoteltua itselleni, ettei se vihreä nyt niin paha ole. Viimeiset 700 metriä puskin taas vihreän läpi ja ei se nyt ihan mitään herkkua ollut. Käsivarret oli jo aika herkkänä kaikista risuista ja oksista, mutta pakko oli vaan mennä eteenpäin. Gepsi-träkkiä katsoessa eteneminen puskassa on ollut kaikkea muuta kuin eteenpäin. Menin sitten vielä vähän rastista ohi ja tulin onneksi rastin takana olevalle pellolle. Siitä sitten pienten mutkien kautta rastille ja siitä raahautuen parin viimeisen rastin kautta maaliin. Vuokatin myllytys oli takana.
Aikaa 8,1 kilsan radalla kului 1.32.00. Kärkeen tuli eroa melkein 23 minuuttia. Alla sellainen nuhruinen kuva kartasta ja gepsi-träkistä. Yritän lomalla tehdä vähän paremmat vedokset rastiviikon kartoista.
 |
| KRV3 |
Iltapäivällä lähdetään katsomaan MM-keskimatkaa kunhan IVO tulee omalta lenkiltään. Toivottavasti mitalijuhlat saavat jatkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti