Pikkujoulut Montraililla

Taas on yksi harjoitusviikko takana ja samalla tammikuun E24 on viikon verran lähempänä. Tälle viikolle oli suunniteltu 14 harjoitustuntia, jotka jakaantuisivat puoliksi alkuviikon ja viikonlopun välille. Viikonloppuna oli tarkoitus siis käydä kiertämässä ekaa kertaa Montrailin reitti yöllä.
Alkuviikolle kertyi neljä juoksulenkkiä, jokainen kestoltaan puolentoistatunnin molemmin puolin. Joukossa oli taas yksi kiihtyvävauhtinen mattotreeni, joka oli kuitenkin vähän raskaamman oloinen kuin edellisellä viikolla juostu vastaava lenkki. Lisäksi kävin yhtenä päivänä fillarilla töissä, yhteensä puolitoistatuntia.

Lauantaina kello 18 startattiinkin sitten yö-Montrailille Salmesta. Vettä on satanut viimeaikoina varsin runsaasti, joten oli tiedossa, että metsä on todella märkä, eikä tossujen kastumiselta todellakaan voinut välttyä tällä reissulla. Lisäksi oli pieni sateenriskikin olemassa. Alku meni vauhdikkaasti ja Kattilaan tulimme käytännössä samaa vauhtia, kuin mitä olen tuon välin päiväsaikaan juossut. Märkä metsä ei ainakaan alussa tuntunut haittaavan menoa. Myös lyhyt siirtyminen Haukkalammelle sujui reippaasti. Vesipiste Haukkalammella oli suljettu, mutta kenelläkään ei ollut tarvetta lisäjuomaan vielä tässä vaiheessa. Seuraava puolituntinen meni teitä pitkin Solvallaan, josta jatkoimme latupohjaa Pirttimäen suuntaan. Harmiksemme ensimmäiset kilometrit Solvallasta eteenpäin olivat valaistuja, joka hieman latisti tunnelmaa. Onneksi loppupätkä Pirttimäkeen oli pilkkopimeää. Aika tarkkana sai olla juostessa alas jyrkkiä vuoristoratapätkiä Solvallan ja Pirtimäen välissä.
Pirttimäessä olikin sitten tarkoitus pitää vähän pidempi huoltotauko. Harmi, ettei kahvila ollut auki tähän aikaan vuorokaudesta. Onneksi paikalla oli saapunut pari joulutonttua ja tarjolla oli glögiä, kahvia, torttuja ja pipareita. Ja kaikki tämä kynttilänvalossa joululaulujen säestyksellä. Kyllä maistui lämmin glögi hyvälle tässä vaiheessa.



Matkan piti kuitenkin jatkua ja seuraavaksi suuntasimmekin kohti Luukkia. Luukissa pidimme lyhyen tauon ja jatkoimme matkaa juosten alussa epävirallista reittiä pitkin (tarkoituksella) kiertäen erään pienen järven länsipuolelta. Paljoa ei matkanteko ollut hidastunut vaikka takana oli kuitenkin jo useampi tunti reipasta juoksua. Jaloissa alkoi jo tuntea väsymisen merkkejä ja erityisesti jalkaterät olivat jotenkin arat näin pitkästä lenkistä. Myös pattereiden sijasta kokeilemani ladattavat akut alkoivat hiipua viimeisillä kilometreillä ennen Salmea. Lopulta hieman puoli yhden jälkeen yöllä olimme Salmen parkkipaikalla. Aikaa oli taukoineen mennyt 6h35min. Hyvin huomasi, ettei vastaavia pidempiä lenkkejä ole vähään aikaan tullut tehtyä. Tähän ehkä kuitenkin tulee korjaus ennen seuraavaa kisaa.

Viikon harjoitustunnit 14,5h, josta juoksua 122km. Tulevalla viikolla lisätään vähän määriä ja käydään tiistaina hierojalla.

Harjoitus alkaa

Ensimmäinen hiukan suunnitellumpi harjoitusviikko on nyt takana. Kasaan tuli yhteensä seitsemän harjoitusta, joista viisi juoksulenkkejä (9,5h/113km), yksi parintunnin yhdistelmätreeni ja yksi vajaan tunnin fillarilenkki. Kokonaisharjoitustunnit vähän päälle 13h. Niin, ja oli siellä yksi lepopäiväkin.
Yksi viikon lenkeistä oli matolla juostu vk-lenkki. Juoksin alkuun 6km kevyttä lämmittelyä, jonka jälkeen nostin vauhtia aina kilometrin välein ansimmäisen kilometrin oltua 5min/km ja viimeisen 3.45min/km. Loppuun vielä 4km verryttelyä sekä tietysti vartin kuntopyöräverryttely. Näitä vk-lenkkejä olisi tarkoitus tehdä tässä joulukuun alkuun asti ennen kuin alkaa noi viimeiset määräviikot ennen tammikuun e24:sta.

Vielä alkuviikosta olleet vähäiset lumet ovat viimeistään nyt sulaneet pois. Vettä on tullut melkoisesti ja metsä on todella märkä. Otin lauantaina uudet tossut käyttöön (Nike Moto), jotka ainakin nyt aluksi tuntuvat suht hyviltä. Ehkä vähän kevyempi kuin tuo Pegasus, jolla olen viime aikoina paljon juossut. Valitettavasti tossut ovat valkoiset, joten kahden ekan metsälenkin jälkeen ne ovat jo vaihtaneet väriä.

Hieroja Juha jaksaa aina muistuttaa Pekka Koskelasta ja hänen verryttelyistään. ”Katsoitko Urheiluruutua? Huomasitko mitä Koskela teki haastattelun aikana? No, polki kuntopyörää tietysti.” Pari viikkoa sitten sainkin viritettyä tuon pyörätrimmerin ja nyt saadaan viikonlopputreenienkin jälkeen tehtyä hyvät verryttelyt. Tässä vielä hyvä kuva pyörästä ja trimmeristä (ei ole olohuoneesta).



Tulevalla viikolla lisätään vähän määriä ja lauantaina onkin sitten vuorossa yö-Montrail. Tarkoituksena on lähteä porukalla kiertämään reittiä lampun valossa. Toivottavasti keli suosii ja metsä ehtii vähän kuivumaan. Pieni pakkanen olisi hyvä.

2009 kisakauden yhteenveto

Näin loppuvuodesta on taas aika ihmetellä kuluneen vuoden kisoja ja niissä tehtyjä asioita. Tavoitteet oli asetettu suhteellisen korkealle niin tammikuun E24:ssa kuin syksyn Skövden 48h:ssa. Nämä olivat tulosmielessä kauden päätavoitteet.

II Endurance 24h, Espoo (31.1-1.2.): Harjoitusjakso tähän kisan oli ensimmäisten yhdeksän viikon osalta sujunut mallikkaasti, jonka jälkeen sairastuin. Aikaa kisaan oli tässä vaiheessa neljä viikkoa. Yhteensä kymmenen päivää meni flunssassa ja se sinetöikin tämän kisan tuloksen. Kaikesta huolimatta lähdin kisaan, jonka sitten kahdeksan tunnin jälkeen alkuillasta jouduin lopettamaan. Tulos 85km.

Sakura-michi 250km, Japani (18.-19.4): Edellisestä kisasta aikaa 11 viikkoa, jonka aikana sain tehtyä seitsemän viikon mittaisen harjoitusjakson. Tänä aikana sain juostua 781km ja harjoitustunteja yhteensä 111. Tämän harjoitusjakson toteutin hieman tavallisesta poiketen tehden pari kappaletta sellaisia kahden peräkkäisen 20h viikkon jaksoa ja niiden välissä kevyemmän viikon. Tämäkin tuntui ihan hyvältä vaihtoehdolta. Vaikea kuitenkin yhden kokeilun perusteella sanoa miten se toimii. Yksi virhe harjoittelussa oli kuitenkin keventelyn aloittaminen kolme viikkoa ennen kisaa ja se tuntuikin juoksutuntuman puutteena itse kisassa. Tuloksellisesti kisa ei ihan vastannut tavoitteita, mutta tällä kertaa tuloksella ei ollut merkitystä. Paljon suurempi asia oli itse kisasta ja sen tunnelmasta nauttiminen. Tämä toteutuikin hienosti vaikka jouduin kävelemään kisan viimeiset 75km. Tulos 32h50min.

MM-100km, Torhout (19.-20.6): Edellisestä kisasta yhdeksän viikkoa. Pidin vain yhden lepoviikon Japanin kisan jälkeen ennen uuden harjoitusjakson aloittamista. Aikaa oli rajallisesti, jonka aikana piti kuitenkin saada jonkinlaista vauhtikestävyyttä kaivettua esiin. Sain tehtyä kuuden viikon harjoitusjakson, jonka aikana ehdin tehdä kahdeksan vauhtikestävyysharjoitusta. Tähän määrään olin tyytyväinen vaikka kisassa ei sitten tätä ominaisuutta riittänyt ihan loppuun asti. Tämän jakson aikana palattiin taas takaisin vanhaan yhden nousujohteisen harjoitusjakson menetelmään. Tuon kuuden viikon jakson aikana tuli juostua 554km kokonaistuntien ollessa 73h. Tavoitteena kisassa oli parantaa omaa ennätystä edelliseltä vuodelta, mutta vauhti loppui 65km kohdalla. Loppu oli melkoista taistelua. Ehkä tämän kisan opetuksiin kuuluu se tosiasia, että tämän luokan kisoihin pitää ehdottomasti valmistautua perusteellisemmin. Ja lähtöviivalla pitää ehdottomasti olla terveenä. Nyt molempien näiden asioiden kohdalla oli tehty jonkinlaista kompromissia. Muuten aivan mahtava tunnelma arvokisoissa. Tulos 8h38min.

48h, Skövde (28.-30.8.): Kauden toinen päätavoite. Pilalle menneen tammikuisen kaksnelosen jälkeen tulokselliset tavoitteet olivat kaikki siirtyneet tähän elokuussa juostavaan kisaan. Aikaa tämän ja edellisen kisan välillä oli kymmenen viikkoa, joiden aikana sain kasaan kuuden viikon mittaisen nousevan harjoitusjakson. Juoksukilsoja kertyi 805km kokonaistuntien jäädessä 90 tuntiin. Uutena juttuna kokeilin tässä harjoitusjaksossa vähän pidempiä lenkkejä. Juoksin kolmen viimeisen määräviikon aikana neljä pidempää lenkkiä (72km, 53km, 46km ja 67km), joiden merkitys oli todella merkittävä näin jälkeenpäin ajatellen. Toinen juttu mitä kokeilin, oli tuo keventely noiden kolmen viimeisen viiikon aikana. Vedin sen ehkä vähän riskilläkin harjoitustuntien ollessa 14h, 8h ja kisaviikolla vielä pari tuntia juoksentelua ennen perjantaista kisaa.
Itse kisa oli sitten tuloksellisesti loistava vaikka jälkeenpäin on tullut harmiteltua tuota viimeisen kolmen tunnin aikaista löysäilyä (vain 12km kolmessa tunnissa!). Kisa oli fyysisesti erittäin vahva, mutta ensimmäistä kertaa oli henkisellä puolella pahoja puutteita. Ilman coachia ei tästä olisi tullut mitään. Tulos 356km

Vaajakosken maastoultra 60km (4.10.): Neljäkasista oli kulunut vain viisi viikkoa eikä mitään kovin ihmeellistä harjoittelua ollut ehtinyt tekemään. Niin kuitenkin piti lähteä kokeilemaan reippaalla alkuvauhdilla tunnetuin seurauksin. Loppukaudesta voikin kokeilla erilaisia tapahtumia vähemmän ryppyotsaisesti. Tässä kisassa tuli tehtyä varmaan kaikki mahdolliset virheet, mutta ihan hauskaa se näin jälkeenpäin oli. Tulos 5h53min.

Mammuttimarssi n.100km, Padasjoki(23.-24.10): Kauden päätös ilman sen suunnitelmallisempaa valmistautumista. Kisassa on loistava konsepti, jossa yhdistyy paljon hienouksia. Fyysisesti yllättävän vaativa, mutta muuten leppoisa meininki. Hienoa oli huomata oma palautuminen kisan aikana lyhyen nyykähdyksen jälkeen. Hienoa oli myös jakaa kokemus Tommin kanssa. Tulos 12h18min.

Pispalanportaidenylösjuoksukeksinsyönninjavihellyksenkera (31.10.): Edellisestä kisasta aikaa vain viikko, jonka aikana olin kuitenkin saanut vedettyä keksipaketin poikineen. Myös vihellystä oli harjoiteltu vaikka sitä joidenkin mielestä on välillä vaikea erottaa kuorsauksesta. Laiskana ja makeasta pitävänä ihmisenä ei lajinomainen harjoittelu tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia. Olen harjoitusjaksoon erittäin tyytyväinen, joskin kisasuorituksessa on vielä hiomista. Tulos 4min55s.

Näin jälkeenpäin ajatellen on kisakausi tarjonnut paljon onnistumisia, mutta myös epäonnistumisia. Aina ei kaikki palikat ole kohdallaan vaan täydellisen juoksun metsästys jatkuu edelleen. Erityisesti pitkien matkojen opinnot ovat kuitenkin alkaneet hyvin. Havaituista puutteista yritetään ottaa oppia ja suoritusta parantaa tulevalla kaudella. Ei pidä kuitenkaa tehdä kaikkea liian vakavasti, pari hauskaa kisaa tuo mukavasti vastapainoa kauteen. Lisäksi noi pidemmät lenkit ovat ohjelmassa jatkossakin.

Viikko seuran syysleirin jälkeen

Tarkoituksena oli ottaa aika kevyesti leirin jälkeiset kaksi viikkoa, mutta kuluneelle viikolle ei sitten tullut kuin yksi lepopäivä ja silloinkin kävin Juhalla hieronnassa. Tosin ei tässä mitään suuriakaan määriä tullut, ihan sellaista perushauskaa ajanvietettä. Juoksua tuli neljällä lenkillä yhteensä runsaat kuusi tuntia ja fillaria vajaat kolme tuntia. Juoksukilometrit ylittivät tällä viikolla 4000km rajan. Se on melko sama tahti kuin edellisenä vuonna. Tosin harjoitustunteja on tähän mennessä kertynyt enemmän kuin viime vuonna. Eli painotus on ollut hieman eri kuin aikaisemmin, tosin ei paljoa. Lisäksi sain viikonloppuna vihdoin kasattua noi rullat autotalliin niin, että sain tehtyä loppuverryttelyt fillarin satulassa. Tuntui ihan hyvälle. Kyllä tuossa voisi pidemmänkin lenkin tehdä, ei se niin pitkästyttävää ollut. On sitä matollakin juostu useampi tunti putkeen. Lisäksi autotalli on sopivan viileä, ettei siinä ehkä tule niin kova hikikään.

Tulevalle viikolle on kertynyt jonkin verran muutakin ohjelmaa kuin ulkoilua, joten yritetään saada kasaan se mitä onnistuu. Ei oteta vielä suuria paineita harjoittelun suhteen. Muuten tuo harjoitusjakso tammikuun E24:lle alkaa olla valmiiksi suunniteltu. Tai eihän siinäkään nyt paljoa suunnittelemista ole noin viikkotasolla, kun perustana on vanha hyväksi havaittu harjoituskaava. Suunnitelmissa on vetää tasaisesti nousevalla harjoitusmäärällä aina ensi vuoden ekalle viikolle asti, jonka jälkeen sitten aloitetaan keventelyt. Juoksutuntuma on kuitenkin tarkoitus säilyttää kisaan asti, eli pelkkää lepoa ei ole luvassa.

Tuo uusi kuva blogin etusivulla on kerännyt mukavasti kommentteja. Kuva on otettu viime kevään Sakura-michi kisasta viimeisen CP:n jälkeen sunnuntaiaamuna. Matkaa on tuossa vaiheessa takana 212km ja viimeinen vajaa maratoni on edessä. Siinä coachi valaa uskoa viimeiselle osuudelle. Jalat on kuitenkin jo juostu puhki ja vaihtoehtona ei ole muuta kuin kävellä loppumatka. Tämä on sitä rinnalla kulkemista.

Viikko Mammutin jälkeen

Viikko on kulunut kevennellen viime viikonlopun Mammuttimarssin jälkeen. Maanantaina tuli totaalinen lepopäivä ja tiistaina oli vuorossa käynti Juhalla. Lokakuun alussa juostun Vaajakosken maastoultran jälkeen vaivannut vasen takareisi ei ole paljoa helpottanut. Eikä Mammuttimarssi muuttanut asiaa millään lailla. Juha sai jalan vähän parempaan kuntoon, mutta ehkä käynti tai kaksi vaaditaan vielä ennen kuin vaiva on kokonaan poissa. Asiaa nopeuttaisi omaehtoinen venyttely... Keskiviikkona tein kevyen kympin lenkin matolla ja raportoin jalan kunnosta Juhalle. Uusi käynti on varattu tulevalle tiistaille. Torstaina kävin fillarilla töissä ja perjantai oli taas syytä varata levolle, olihan viikonlopulle tiedossa vuoden toinen pitkä kova lenkki. Edellinen oli juostu samoissa maisemissa keväällä.



Lauantain syyskokouksen jälkeen oli vuorossa haudanvakava kilpailu Pispalan portaiden ylösjuoksussa sekä kolmen Cream Cracker keksin syöminen ilman juotavaa ja päälle vielä vihellys. Vasta tämän jälkeen otettiin aika. Yhteensä 270 porrasta, joiden yläpäässä oli pakko laittaa kävelyksi. Mutta pahin oli vielä edessä, kun noi keksit piti saada syötyä. Aikaa meni vajaa viisi minuutti koko touhussa. Tätä pitää kyllä treenata seuraavaa kertaa varten. Tämän päälle tehtiin lyhyt verryttelylenkki.



Sunnuntaina oli vuorossa pitkä yhteislenkki, jossa on tapana ottaa miehistä mittaa. Myös tällä kertaa mentiin allekirjoittaneen vauhtireservin yläpäässä. Seuran kärkimiehet menivät aivan omia menojaan. Lenkin loppukevennyksenä oli pulahtaminen viereiseen Pyhäjärveen. Olipa melkoisen rento olo tässä kohtaa.

Viikolle kertyi yhteensä viisi treeniä, ajallisesti runsaat viisi ja puoli tuntia. Tuleva viikko vedetään kevyesti ja ehkä sitäkin seuraava. Vasta sen jälkeen aloitetaan treenaamiset E24:lle.

Mammuttimarssi 2009 - raportti

Mammuttimarssi 2009 - raportti

Mammuttimarssin reittipisteet.

Kisa lähti liikkeelle Padasjoen ABC:ltä, josta oli matkaa ekalle rastille noin kilsan verran. Se juostiin porukassa ja rastilla järjestäjät olivat vastassa varmistamassa, että ensimmäiset "leimaukset" onnistuivat kaikilta. Siitä eteenpäin lähdettiin Eemeleiden kanssa kohti kakkosrastia. Reitinvalintana oli juosta Sipilän- ja Kangasmäentietä pitkin niin pitkälle kuin tietä riittä ja kiertää siitä sitten Tevanninvuoren(?) eteläpuolelta seuraavalle tielle. Tuo metsäpätkä oli melkoista ryteikköä ja matkaa tehtiin nyt käytännössä kävellen. Kakkosrastille meni aikaa ykköseltä 1.04. Kolmosrastille juostiin käytännössä hiekkateitä pitkin. Kahden päättyvän autotien väliin jäävä n. 300 metrin metsäpätkä oli ainut metsäosuus tällä välillä. Tämä sujui suht ok vaikka ei ihan osuttukaan tienpäähän. Vähän varmisteltiin, kun juostiin vielä tarkistamaan tuo kääntöpaikka. Pitkä rastiväli kolmoselle taittui aikaan 1.28.

Nelosrastille oltiin valittu vaihtoehdoksi juosta Siperiantietä pitkin valtatielle 53 ja siitä suoraan Maanpääntietä muutama kilsa. Tästä joutuisimme tekemään pienen metsäosuuden Karhulantielle. Alku meni hyvin, mutta tuolla metsäosuudella oli sen verran paljon märkää suota, että aikaa meni kierrellessä ja kaarrellessa parempaa uraa hakien. Lopulta kierrettiin vielä Kinttumäen länsipuolelta järvenrannasta ja hukattiin vielä aikaa järven länsipuolella, kun polkua ei meinannut millään löytyä. Lopulta löytyi polku ja tiekin, mutta edelliselle rastille hankittu 15 min kaula Eemeleihin oli tässä vaiheessa hukattu. Nelosella leimattiin samaan aikaan. Taisi Nopsakoipikin olla samoihin aikoihin nelosella. Mulla oli juomaletku jäätynyt kolmannen ja neljännen rastin välisellä osuudella. Tai näin ainakin ensin luulin. Huomasin kuitenkin vitoselta lähdettäessä ja reppua penkoessani, että juomat oli loppu. Onneksi Tommi jakoi omat juomansa meikäläisen kanssa. Mä join varmaan neloselta kutoselle Tommin juomia enemmän kuin hän oli juonut koko alku matkan. Vitoselle siirtyminen kesti 47min, pelkkää hiekkatietä. Meno alkoi itsellä tuntua aika väsyneeltä jo tässä vaiheessa.

Kutoselle eli uimarastille oltiin valittu reitiksi suhteellisen suoran Karhulantietä pitkin ja parin metsäosuuden kautta rastille. Eka "metsäosuus" piti olla n. 400m tavallista polkua pitkin, mutta ei me mitään polkua siellä löydetty, ei ainakaan sellaista, joka olisi vienyt oikeaan suuntaan. Kauheeta ryteikköä kyllä. Kahdesti jouduttiin huomaamaan kääntyneemme vahingossa samaan suuntaan kuin mistä olimme tulossa. Tämän jälkeen oli pakko pitää kompassia koko ajan edessä ja kävellä sen osoittamaan suuntaan. Vihdoin tie tuli vastaan, mutta aikaa oli vietetty varmasti 30min tuolla lyhyellä pätkällä. Tästä "viisastuneina" päätimme loppumatkan mennä ihan nöyrästi teitä pitkin. Päätöstä helpotti todella huonokulkuinen ja hidas maasto. Lopulta saavuimme uimarastille, joka oli helpompi kuin etukäteen olin ajatellut. Piti vaan riisua vaatteet nopeasti pois mitään ajattelematta ja hypätä järveen. Uinnin jälkeen vaihdoin kuivan padan ja sukat. Loput kamat oli samat kuin aikaisemmin. Samalla saimme täyttää juomareput kokonaan. Taisin juoda lisäksi yli puoli litraa ihan vettä, niin kova oli jano tässä kohtaa. Lyhyen lämmittelyn jälkeen matka jatkui, tuo juoksu oli ainut tapa saada kroppa taas lämpiämään. Reitti seiskalle vei Kalliojärventien ja Syväjärventien(?) kautta. Ennen rastia tuli pieni pummin, kun käännyttiin yhtä risteystä liian aikaisin oikealle. Siinä tuli yksi turha mäkenylitys. Aikaa tälle välille meni 1.09.

Kasirastille reitti kulki Ruuhijärven-, Koivusuon- ja Lapinjärventien kautta valtatie 53:lle, jonka varressa oleva parkkipaikka toimi rastipisteenä. Tässä kohtaa otin yhden suolatabletin ja energiapatukkaa. Olo ei ollut kovinkaan reipas enää tässä kohtaa. Käveltiin jonkin matkaa, mutta kohta alkoi olo helpottaa ja juoksu kulkea. Reitti ysille kulki Saarikontien ja Tavilammentien kautta Rillitielle. Juoksu kulki hyvin ja emme tainneet kävellä juuri kertaakaan. Ennen Rillitielle tuloa oli muuten varmaan kilsan pituinen yhtämittainen ylämäki. Ysille tullessa vastaan juoksi Nopsakoipi. Aikaa ysille meni 1.12.

Reitti kympille kulki Rillitietä pitkin puoleen väliin, josta käännyimme vasemmalle pienemmälle tielle. Juoksu kulki edelleen mallikkaasti. Hieman ennen rastia saimme Nopsakoiven kiinni, aikaa tällä välillä kului 1.16. Itse rasti olikin sitten hauska. Tarjolla oli kahvia ja pullaa sekä tietysti itse temppurasti. Sählymailalla ja pallolla oli tarkoitus osua noin viiden metrin päässä olevaan vatiin. En ehtinut edes kahvia kaataa mukeihin ennen kuin Tommi jo pisti pallon vatiin. Sen jälkeen nautittiin vielä hetki nuotion lämmöstä, kahvista ja pullasta.

Seuraavalle rastille mennessä oli pientä sekoilua, kun uusia teitä tuntui tulleen edellisen karttojen päivityksen jälkeen. Lopulta löydettiin rastille Nopsakoiven avulla. Samalla sovittiin, että juostaan kimpassa maaliin. Loppu olikin suht selkeää. Maalissa oltiin noin 9.19 lauantaiaamuna, eli aikaa oli kulunut lähdöstä 12.19. Kokonaismatkaa on vaikea sanoa, oliskohan ollut siinä 95-100km?

Varusteet toimivat hyvin. Ehkä kenkävalinta näin jälkeenpäin olisi ollut toinen. Noiden Salomonin Speed Cross kenkien sijasta tavallinen lenkkari olisi ollut hiekkateillä huomattavasti parempi. Ihan rehellistä metsäpätkää ei tullut meidän kohdalle kuin sellaiset pari kilometriä. Tuo ostamani lamppu keski myös yksillä pattereilla koko yön. Poltin sitä kuitenkin noin puolella teholla alusta lähtien.

Itse tapahtuma oli kyllä ensikertalaiselle todella hieno. Pitkä lenkki yhdistettynä suunnistukseen yön pimeydessä, vaativa maasto korkeuseroineen ja omatoiminen huolto on kyllä sellainen yhdistelmä, johon törmää vain tässä tapahtumassa. Tämä poikkesi kaikista edellisistä reissuista. Nopsakoivelle pitää nostaa kyllä hattua, kun hän kiersi matkan lähes yksinään. Oli tämä helpompaa ja hauskempaa, kun matkassa ei ollut ihan yksin - kiitos Tommille. Kiitokset myös järjestävälle seuralle Peräkylän Ponnistukselle.

MM-viimeistelyt tehty

Nyt on viimeisetkin varustevalinnat tehtynä. Tiistaina kokeiltu uusi otsalamppu toimi huomattavasti paremmin kuin uskalsin edes toivoa. Valoa riitti täydellä teholla mahtavasti, mutta mukaan joutuu ilmeisesti ottamaan kuitenkin varaparistot. Täydellä teholla kulutus on sitä luokkaa, ettei lamppu ihan koko yötä kestä. Toinen hyvä kikka oli ottaa vanha Petzlin lamppu varalampuksi ja pitää sitä kädessä kartan päällä. Näin kartanluku onnistuu mukavasti, kun on valoa siinä heti tarjolla.

Tavallisten sukkien sijaan taidankin valita sellaiset suht ohuet neopren-sukat, jolloin jalat pysyisi ehkä lämpimämpinä vaikka kastuisivatkin. Lisäksi ne olisivat uidessa mukavammat kuin ihan paljainjaloin uiminen. Mitään hiertymiä en ole niistä aikaisemmin saanut pidemmilläkään matkoilla.

Koska tavaraa on kuitenkin hieman normaalia enemmän matkassa, niin repuksi olen valitsemassa sen Haglöfsin pienimmän version (small?). Lainaan siihen juomasäiliön ja letkun toisesta pienemmästä Salomonin repusta, joka olisi kooltaan liian pieni tälle reissulle. Tuon Haglöfsin repun kanssa ei pitäisi olla ongelmia, siihen mahtuu kaikki tarvittava. Muutama energiapatukka ja geeli sekä mahdollisesti pieni pusillinen urheilujuomajauhetta mukaan. Ja lisäksi noi varavaatteet.

Ilmojen suhteen ei pitäisi olla valittamista, luvassa on ilmeisesti vettä kaikissa olomuodoissa. Tosin suurin sateenuhka on näköjään väistynyt. Jäänaskalit meinasin kuitenkin jättää kotiin.

Ilmoittautuminen tuli myös tehtyä melkein määräajassa. Järjestäjien mukaan kisaan mahtuu vielä hyvin, jos vaikka joku vielä empii.