Viikot 1 ja 2 sekä Loppiaisroga

Vuoden vaihtuminen ei ole tuonut muutosta nuhruisiin keleihin. Lämpöä on ollut parhaillaan viiden ja kuuden lämpöasteen tienoilla. Lunta ei siis ole vieläkään satanut vaan kaikki taivaalta alas tullut kosteus on ollut veden muodossa. Pahoilta myrskytuulilta ollaan kuitenkin säästytty. Pihalla nurmikko näyttää siltä kuin sen joutuisi kohta leikkaamaan.

Vuoden ekana viikkona kuntoilut painottuivat fillarointiin osittain vielä palautumattomien jalkojen takia, mutta myös Loppiaisena juostavan Loppiaisrogan takia. Maanantaina, tiistaina ja perjantaina kävin fillarilla töissä, yhteensä pienten lisälenkkien kanssa 128 kilsaa. Torstaina ja lauantaina tein metsälenkit Nuuksioon, johon meni aikaa runsaat neljä tuntia. Varsinkin lauantainen lenkki oli todella raskaan oloinen ja toi hyvin esille sen, että vielä pitää jarrutella menohaluja lenkkipoluille. Sunnuntaina tein vain lyhyen lenkin lähiteillä. Joulukuussa olleet Eino- ja Sirpa-myrskyt olivat tehneet selvää jälkeä lenkkipolusta. Viime kesänä tekemäni raivaukset lenkkipolulla olivat menneet paikoin aika hukkaan. NC reitti on Nuuksion Pitkäjärven länsipuolelta aika karussa kunnossa. Moottorisahalle on töitä ennen ensi syksyn kisaa. Ekalle viikolle treeniä runsaat 11 tuntia.

Mäkivetopaikalla kaatunut puu sopivasti Sysikallio100 simulaatioksi

Talvimyrsky vai talvisota?

Purot täynnä vettä

Loppiaisena suunnistettu ja juostu Loppiaisrogaining oli viides kerta, kun osallistumme mukaan tapahtumaan. Keli oli ihan erilainen kuin edellisenä vuonna. Ilma oli kostea ja lämpöasteita neljän paikkeilla. Kokoonpano on vähän vaihdellut, mutta järjestäjät Miian johdolla ovat pysyneet. Tällä kertaa olimme matkassa coachin ja Sipoonkorven Suden kanssa, tarkoituksena tehdä hyvä pitkä treeni. Vuoden päätavoite olisi vasta elokuussa Hailuodossa.

Reittisuunnittelussa päätimme lähteä kiertämään rasteja vastapäivään etelästä aloittaen. Etenimme alkuun rastit L-25-21-30-42-57. Väkeä riitti ihan tungokseksi asti kuten aina. Siitä matka jatkui ilman vaikeuksia rastit 48-27-29-32-38. Seuraavalle rastille 50 nousimme vieressä olleelle väärälle mäelle. Itse rasti sijaitsi todella hienolla paikalla, kaksi isoa kivipaasia, joidenlaisia en tiennyt edes olevan näillä leveysasteilla.

Tähän kohtaan olimme ennen kisaa miettineet vaihtoehtoisia jatkoja. Koska olimme käyttäneet vasta 3.15 niin päätimme käydä hakemassa rastit 43-33-34. Tähän kierrokseen kului aikaa noin 1,5 tuntia. Täältä lähdimme kohti maalia kiertäen ne rastit, jotka eivät vaatineet kovin pitkää poikkeamista suoralta reitiltä. Melkoista siksakkia tuosta kuitenkin tuli kaikkine kiertoineen ja pienine pummeineen. Kohta rastin 34 jälkeen laitoimme lamput päähän.

Loppiaisroga coachin ja....

...Suden kanssa

Loppumatkalla kiersimme rastit 55-45-37-49-56. Maaliin kiersimme tietä pitkin jättäen 22:n väliin. Aika oli melko kortilla lopussa ja jouduimme vähän liian tiukoille lopussa. Viimeiset tieosuudet tultiin juosten sen minkä jaloista pääsimme, jotta emme myöhästyisi maalista. Loppuaika oli 7.55 ja pisteitä kertyi 66. Matkaa kertyi n. 33 kilsaa. Alla kisakartta gepsireitteineen. Tulokset.

Loppiaisrogaining reitti

Loppuviikkoon mahtui vähän kaikkea. Tiistaina ja keskiviikkona kuljin fillarilla töihin. Jalat eivät tuntuneet raskailta enää Loppiaisrogan jäljiltä. Torstaina pidin kuitenkin vapaata enkä käynyt edes salilla. Perjantaina lähdin töiden jälkeen taas metsään juoksemaan. Vakioreitiksi on nyt viime aikoina muodostunut kotoa metsän halki NC reitin varteen ja siitä sitten Mustalammelle ja siitä sitten lenkin pituuden mukaan eteenpäin tai takaisin palaten. Tuo alkuosa on aikoinaan ollut Espoon kaupungin ylläpitämää ulkoilureittiä, mutta nykyisin se on kasvanut umpeen ja meikäläinen on varmaan peurojen ja hirvien lisäksi ainut sitä polkua käyttävä kulkija. Viime kesänä olin raivannut pahimmat paikat vähän juostavampaan kuntoon, mutta nyt olisi sama homma taas edessä. Parituntinen meni mukavasti poluista nauttien. Perjantai-iltana alkoi lämpötila kylmetä ja näytti siltä, että luvatut pakkaset ovat vihdoinkin alkamassa.

Perjantai-iltana alkoi pakkaset

Lauantaista tuli taas lepopäivä muiden kiireiden takia, mutta sunnuntaina olimme Jannen kanssa hyppykalliolla kiipeämässä mäkiä. Runsaan parin tunnin treeni sujui hyvin ja nousua tuli Jannen mittariin 850m. Jalassa oli ekan kerran Salomonin spikecrossit ja pito oli aivan loistava. Olin hankkinut ne Sysikallioon, mutta en käyttänyt niitä siellä, kun en nähnyt nastakengälle siellä tarvetta. Nyt kun olen luistellut koko alkutalven Salomonin speedcrossilla niin tuo  nastaversio oli aivan eri tasoa. Jyrkkiäkin mäkiä pääsi menemään ylös ja alas pystyen luottamaan tossuun. Se on ihan jotain muuta kuin mihin edellisillä lenkeillä on viime aikoina tottunut. Maasto oli ohuen lumipeitteen alla ja oli pitkästä aikaa kuivaa metsässä. Illalla coachi hoiti taas jalat kuntoon.

Toiselle viikolle tuli treenitunteja yhteensä vajaat 16h.

Vuosi 2013 yhteenveto

Taas on aika vetää yhteen kuluneen vuoden tapahtumia ja tekemisiä. En taida kuitenkaan vaivata teitä kaikilla numerotiedoilla vaikka sitäkin olisi. Sen sijaan voisin käydä läpi vuotta noin niin kuin tunnetasolla. Koittakaa kaikki kestää vaikka osa olisi varmaan kiinnostunut niistä numeroistakin.

Lähtökohdat vuodelle 2013 eivät olleet ihan parhaimmasta päästä. Vuoden 2012 syyskuussa todettu rasitusmurtuma alaselän ristiluussa vaikutti vielä suuresti harjoitteluun vuoden alussa. Olin edellisenä syksynä saanut korvattua juoksun pitkillä maastofillarilenkeillä, jotka toivat mukavasti voimaa jalkoihin. Muistettakoon, että 2013 MM-suunnistuksen normaalimatkojen hopeamies Jani Lakanen kertoi tehneensä harjoituskaudella pitkiä kolmen tunnin mittaisia maastofillarilenkkejä. Eli ihan hyvässä seurassa tässä oltiin.

Hyvä fillarikausi jäi kesken joulukuun 2012 alussa lumien tultua ihan tänne Espoota myöden. Siitä alkoikin sitten pitkä hiihtokausi, joka jatkui huhtikuun alkuun. Talven aikana kertyi kilsoja yhteensä 1220 km, joka on enemmän kuin pitkään aikaan. Meneillään oleva talvi näyttää taas olevan aika heikko lumitilanteen osalta, joten kilsat saattaa jäädä edellisestä talvesta.

Vuoden 2013 aikana ollaan kierretty coachin kanssa kisoja ahkerammin kuin kertaakaan aikaisemmin. Kausi alkoi Loppiaisrogainingilla, jatkui huhti- toukokuussa Majakka ja Perävaunulla, Salpaus-rogainingilla sekä Spring Adventurella. Kauden päätavoite oli kuitenkin elokuun Retki-Rogassa, jossa kuitattiin yllättäen SM-pronssia joukkueella, jossa oli meidän lisäksi Susi. Tämän lisäksi ollaan tehty useita pitkiä harjoituksia niin pyörällä kuin juosten, kartalla ja ilman, päivällä sekä yöllä otsalampun valossa. Vuosi on ollut hieno ja alkaneen vuoden suunnittelu on jo pitkällä. Perinteinen aloitus on taas Loppiaisena.

Suunnistuksellisesti vuosi oli hieman edellisiä parempi. Jukolassa juostut kaksi osuutta sujuivat ilman suuria ongelmia jos nyt ei huomioida kunnon loppumista kesken. Heinäkuussa vietetty viikko Kainuun Rastiviikoilla oli juuri niin hieno kuin odotettiinkin. Suunnistus sujui omalla tasolla ja muuten aika meni MM-suunnistuksia seuraten ja suomalaismenestyksestä nauttien. Vuoden aikana käytyjen rogaining- ja seikkailukisojen suunnistusosuudet sisälsivät joitakin mieleenpainuvia suunnistuskupruja, joille voi jo tässä vaiheessa vähän helpommin hymyillä. Myös Mammuttimarssissa tuli yön aikana pientä hakua, joka nyt ei enää niin harmita.

Ultrajuoksun puolella vuosi eteni lähinnä kropan ehdoilla. Vuoden vaihteessa aloitettu selän kuntoutus OMT Jarmo Tonderin kanssa kesti kaiken kaikkiaan puoli vuotta. Juoksumäärät olivat todella maltilliset alkuvuodesta ja tarkoitus oli aloittaa kilometrien keräily vasta huhtikuun alusta hiihtokauden päätyttyä. Olin ilmoittautunut syyskuussa juostavaan Spartathlon kisaan ja saanut järjestäjiltä luvan osallistumismaksun suorittamiseen vasta Suomi-Juoksun jälkeen. Suomi-Juoksu toimisi varsinaisena testilenkkinä sille, miten selän ristiluu kestäisi tulevaa kovaa harjoitusta. No, eihän se kestänyt ja Perniön satanen jäi jo ennen puolimatkaa kesken. Seuraavana päivänä lähti viesti Kreikkaan, etten ole tulossa ja paikan voi antaa eteenpäin seuraavalle.

Tämän jälkeen loppuvuodeksi suunniteltiinkin sitten vain lyhyempiä kisoja ja jatkettiin selän kuntoutusta. Elokuun lopussa juoksin toisen kerran järjestettävässä Nuuksio Classic Trail Maratonissa. Ilman ennakko-odotuksia kisa meni hyvin vaikka lopussa kyllä huomasi tämäntapaiseen kisaan tarvittavien treenien puutteen. Kisa toimi kuitenkin erittäin hyvänä treeninä. Lokakuun alussa oli vuorossa Vaarojen Ultra. Nyt omat odotukset olivat jo vähän kovemmat, mutta ongelmat oikean jalan kantapään kanssa hidastivat matkantekoa. Myös Kolin kovat nousut horjuttivat uskoa omiin kykyihin kovemmissa maastoissa. Toisaalta tähänkään kisaan en ollut ehtinyt tehdä vaadittavaa treeniä.

Kolme viikkoa Kolin jälkeen oli vuorossa MammuttiRuntu. Juoksu suht tasaisella alustalla oli alkanut sujua eikä kantapäästäkään ollut tällä kertaa haittaa. Selässä ei ollut merkkiäkään vanhoista kivuista. Kokonaisuutena kisa oli taas erittäin hyvä ja tekemisen suhteen samalla tasolla kuin vuoden 2010 Runtu Tommin kanssa.

Kauden piti loppua Mammuttiruntuun, mutta sitten twitterissä alkoi liikkua villejä huhuja jostain vuoden pimeimmästä ultrasta. Se kuulosti juuri niin pimeälle, että tästä ei ollut mitään mahdollisuuksia jättäytyä pois. Sysikallio100 juostiinkin sitten juuri ennen joulua tai pitäiskö sanoa ryömittiin ja könyttiin. Satanen taittui reippaalla kävelyvauhdilla ja nousua kertyi mukavasti. Iloinen asia oli reisien kestäminen hyvin koko kisan ajan. Ainut ongelma oli yksinkertaisesti väsymyksen kanssa yöllä. Sekin meni sitten ohi aamun sarastuksessa. Taas erittäin hyvin mennyt rypistys, joka palvelee mukavasti 2014 tavoitteita.

Kulunut vuosi on ollut kaiken kaikkiaan erittäin vaihteleva ja kiinnostava. Kausi ei päättynyt telakalle kuten parina edellisenä vuonna. Pientä kolotusta on ollut edelleen pitkin syksyä, mutta se taitaa olla melko normaali tilanne. Vammoja enemmän treeniä ovat vähentäneet muut kiireet kuten opiskelut. Mutta on kiva huomata, että vähän vähemmänkin juoksemalla voi pärjätä.

Ja sitten kaikille tilastoniiloille muutama lukukin:
juoksua 2750 km / 310 h
fillaria 3610 km / 165 h
hiihtoa 1007 km / 91 h
lihaskuntoa 55 h
muuta (suunnistus, yhdistelmätreeni, muuta) 34 h
yhteensä 655 h

Kiitos kaikille blokia lukeneille ja kommentteja antaneille. Olkoon tuleva vuosi kaikille vähintään yhtä antoisa.

Viikko 52 ja lepoa

Mennyt viikko on ollut poikkeuksellisen rauhallinen treenirintamalla. Moneen vuoteen en ole ehtinyt joulun aikaan pitää niin paljon lepopäiviä kuin tänä vuonna. Tosin nyt siihen oli hyvä syy, kun edellisenä viikonloppuna meni 20 tuntia tossujen päällä könytessä. Tänä jouluna tuli kuitenkin coachin kanssa ulkoiltua kävelyn merkeissä lähes joka päivä, joten ihan sohvalla makoiluksi ei olo ole kuitenkaan mennyt. Lauantaina olo oli sen verran reipas, että kävin kevyellä saunalenkillä. Jalat tuntuivat todella hyville. Pääsyy lenkkiin oli kuitenkin se, kun piti saada tämän vuoden puolella vielä vitonen juoksua, että kokonaiskilsoiksi tulisi sellainen mukava tasaluku.

Joululukemista

Joululeffoja

Sunnuntaina palattiin coachin kanssa rikospaikalle, eli käytiin kiertämässä Sysikallio100n reitti uudestaan. Ajettiin paikalle fillareilla ja jätettiin ne Jannen pihaan. Itse päätonttu oli jättänyt varpaansa oven väliin ja olikin itse juoksukelvottomassa kunnossa. Kiersimme reitin rauhassa kävellen, ilma oli yhtä nuhruinen kuin koko viikon. Runsaiden sateiden takia reitti oli jopa hieman pehmeämpi kuin edellisenä viikonloppuna.

Hillopurkkinousu alkaa...

....ja loppuu

Kotiin palattuamme coachi keräsi vielä nurmikolta vähän käpyjä. Yhden ison kuusen alta tuli kerättyä kottikärryllinen käpyjä. Itse jumppasin vähän kantamalla brikettisäkkejä autotallista puuvajalle.

Loistava käpyvuosi

Vuodesta on jäljellä vielä kaksi päivää. Ne menevätkin työmatkapyöräilyn merkeissä. Lunta ei sitten joulukuussa satanutkaan tänne Espooseen. Viime vuonna tuli joulukuussa hiihdettyä yli 200 kilsaa, nyt ei yhtään. Toivottavasti saamme lunta kuitenkin heti alkuvuodesta.

Sysikallio ajatuksia, part 2

Nyt muutama päivää pikkujoulujen jälkeen jaksaa kirjoittaa jotain pientä yhteenvetoa tapahtumista. Edellisessä päivityksessä kun ei ollut paljoa muuta kuin kuvia.

Valmistautuminen ei ollut kovinkaan kummoista tähän tapahtumaan. Kuten plokiani lukeneet ovat voineet todeta niin muuta kiirettä on ollut melkoisesta ja aikaa varsinaiseen harjoitteluun on ollut rajallisesti. Treenitunnit ovat syksy aikana pyörineet siellä kymmenen tuntumassa, josta vain puolet on ollut juoksua. Näillä pohjilla kuitenkin lähdettiin. Alunperin tarkoitus oli juosta pisin tarjolla ollut matka (200km), mutta reittimuutosten takia matka piteni 250 kilometriin. Jopa meikäläinen ymmärsi, että se olisi liikaa kahteen vuorokauteen. Siispä siirsin ilmoittautumiseni sadalle kilsalle ja mietin tekeväni päätöksen sadan mailin juoksemisesta sitten kisan aikana. Melkoista optimismia.

Sysikallion lähtö.



Alussa juostiin porukalla ensimmäinen kierros yhdessä. Päätonttu selittää reitin kulkua ja varmistaa, että se on kaikille selvä. Reittimerkintöjä riittää puissa paljon. Tämän jälkeen matka jatkuu omaan tahtiin ja olin mukana kärkiporukassa. Vauhti oli kaikkien mielestä liian kovaa, mutta eipä siihen paljoa muutosta vielä tule. Ensimmäiset 10 kierrosta tulivat täyteen noin ajassa 4.15.

Noin 15 kierroksen jälkeen tuli kyllä selväksi, että sadassa kilsassakin olisi tarpeeksi tekemistä. Satamailista ei olisi mahdollista könytä läpi tällä treenimäärällä. Ja onneksi ei edes tarvinnut miettiä pidempää matkaa. Reittimuutos oli tehnyt reitistä huomattavasti vaativamman. Juostavaa pätkää kierroksella oli ehkä noin puolet.

Alussa tuli pari kertaa juostua muutaman askeleen harhaan, mutta onneksi jonossa joku aina huutaa perään. Aika pian kuitenkin ura on sen verran selkeä, että ei ole mitään vaikeuksia seurata sitä. Ainoastaan kalliopätkät, joissa ei ole sammalta ovat hankalammat, mutta nekin painuvat mieleen aika nopeasti. Reitin alussa on pari kovempaa nousua, mutta keskivaiheilla pääsi vähän huilaamaan tasaisemmilla osuuksilla. Lopussa on taas pari nasevaa nousua. Varsinkin viimeinen "hillopurkkinousu" sai aikaan puuskutusta ja hapotusta hitaasta vauhdista huolimatta. Mutta hillopurkki oli samalla merkki siitä, että se on kierroksen viimeinen nousu. Tämän jälkeen lasketellaan vaan maaliin. Alla Merjan video hillopurkkinoususta.



Yhdeksän tunnin jälkeen, eli kolmelta yöllä, oli puolet kierroksista kasassa. Aikaa toiseen 10 kierroksen settiin kului 4.45. Tässä vaiheessa tuli aivan mahdoton väsymys. Ei siis mikään lihasväsymys vaan ihan tuntui vaan sille, ettei enää pysy hereillä. Pidin lyhyen lepohetken, mutta eipä siitä tuntunut paljoa apua olevan. Vika saattoi olla siinä, että olin puskenut ekan puolikkaan lähes pelkästään nesteitä juomalla ja kunnon tankkaus oli jäänyt vähemmälle. Coachin tullessa paikalle neljän aikaan aamulla tilanne korjattiin ja coachin painostuksesta "jouduin" tankkaamaan jokaisen kierroksen välissä juoman lisäksi jotain muutakin. Aamupuuro mustikkakeitolla tuli juuri oikeaan osoitteeseen ja söinkin sitä pari lautasellista peräkkäisillä tauoilla.

Lauantaina aamupäivällä aurinko pilkotti jonkin aikaa pilvien välistä. Silloin oli pakko pysähtyä reitin korkeimpien mäkien päällä ja nauttia hetki auringonpaisteesta. Siitä saa mahtavasti eteenpäin vievää energiaa. Ajatus seuraavasta yöstä ja lampun uudelleen kaivamisesta esille ei tuntunut mukavalle. Toivottavasti pääsisi perille ennen kuin pimeys laskeutuu uudelleen. Kolmas 10 kierroksen setti vie aikaa 6.02. Aika on hidastunut merkittävästi. Tosin siinä aikana on pidetty huoltotaukoa, vähän nukuttu ja syöty, vaihdettu kuivia vaatteita ja uusi tuore akku otsalamppuun. Ja tietysti coachi on samalla pitänyt vähän motivointipuheita.

Viimeiset kymmenen kierrosta tulevat selkeästi nopeammin kuin edelliset kymmenen. Aikaa menee noin 5.23 eli eroa on noin 40 minuuttia. Se kertoo siitä, että tankkaus on taas kohdallaan ja juoksu kulkee. Lisäksi coachin läsnäolo helpottaa tekemistä. Alla tunnelmia viimeiselle kierrokselle lähdöstä sekä maaliintulosta.




Keli oli erittäin hyvä siihen nähden mitä se olisi voinut tähän aikaan vuodesta olla. Puolen metrin lumikinosten ja pakkasen sijasta maa oli sula ja lämpöasteita alimmillaankin parisen astetta. Reitti ei ollut jäässä kuin lyhyen pätkää ulkoilureitillä. Metsässä ja kallioilla ei jäätä ollut. Pariin otteeseen oli pientä tihkusadetta, mutta sekään ei haitannut yhtään. Myöhemmin lauantai-iltana tosin satoi vähän enemmän. Otsalampulla juoksin ekat 30 kierrosta, eli 75 kilsaa. Lampun akut kestivät hyvin polttaessani niitä puoliteholla. Täydellekin teholle olisi ollut välillä tarvetta, mutta en uskaltanut akkujen keston takia sitä tehdä.

Kallioilla ollut sammal aiheutti hankaluuksia tossujen pidon kanssa. Nastoitettu tossu ei ilmeisesti toiminut sen paremmin kuin nastoittamatonkaan. Itse päädyin valitsemaan heti lähdöstä vanhat Speedcrossit vaikka tiesin niiden olevan hyvin liukkaat. Toisaalta ne tarjosivat enemmän vaimennusta pohjasta. Käytännössä tossut luistivat ylä- ja alamäissä vähän joka suuntaan ja pystyssä pysyminen vaati välillä melkoista akrobatiaa. Itse kaaduin reitillä kolmesti, kuitenkaan mitenkään pahemmin loukkaamatta itseäni. Ilmeisesti kaikilla oli hieman ongelmia pidon kanssa. Paremman pidon olisi saanut VJ-sportin Irockilla, mutta vaimennuksen puolesta ne eivät sovellu näin pitkään kisaan. En sitten tiedä mikä tossu olisi noissa olosuhteissa ollut paras valinta itselleni.

Kisatossun pohja oli melkoisen kulunut, siksi pitokin oli mitä oli.

Sunnuntaina käytiin vielä kisapaikalla aamutuimaan katsomassa tunnelmia. JR oli vielä matkalla, mutta vaikutti erittäin virkeältä siihen nähden, että hänellä oli takana jo yli 37 tuntia. Melkoista periksiantamattomuutta. Päätonttu kävi reitillä purkamassa reittimerkintöjä. Nyt niitä ei enää tarvittu, kun metsässä oli selvä ura.

Palautuminen on ollut paljon hitaampaa kuin aikaisemmilla ultrilla. Vasta tiistaina eli kolme päivää kisan jälkeen on reidet olleet kivuttomat rappuja kulkiessa. Myös keuhkoissa ja vatsassa ollut "möykky" on poissa ja ruoka maistuu normaalisti. Etureisien lisäksi molemmat ukkovarpaat ovat olleet turvoksissa. Molemmista varpaista lähtee varmaan kynnet irti, sen verran isovarpaat hakkasivat kengänkärkiä alamäissä. Tätä taustaa vasten ei voi kuin ihmetelle niitä, jotka juoksevat monen päivän kisoja ja varsinkin vuoristossa kovissa olosuhteissa. Itsellä ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia jatkaa reissua sunnuntaina. Hattu päästä ja syvä kumarrus PTL:n ja vastaavien kisojen läpäisseille.

Alla vielä linkkejä muiden paikallaolleiden materiaaliin:

Merjan videot huoltotunnelista sekä "Haamu kierroksesta" ja linkki kuviin.
Coachin ottamat kuvat.
Raportteja: Asta, James, Niilos
Järjestäjien tulokset: Sysikallio100 2013 Finisherit.

Viikko 51 ja Sysikallio100

Sysikallio100 - vuoden pimein ultra! Sanattomaksi vetää tämä tapahtuma. Siksi ei tässä vaiheessa muuta kuin muutama kuva kisaraporttina.

Päätonttu

Keskittynyt tunnelma ennen lähtöä

Vielä on rauhallista...

...ja odottava tunnelma

Kaikki valmiina lähtöön. Eka kierros
mentiin yhdessä tonttulakit päässä

Kuva kaikista matkaan lähteneistä

Notkuva huoltopöytä

Mehutauko

Antti tuli välillä alamäet pää edellä

Puolimatkassa 7 min power-näpit. Makuupaikka
ei saa olla liian mukava, muuten siellä viettää
liikaa aikaa (kuva James).

Taukoa Eetun kanssa.

Nelivedolla kädet oli kovilla.

Tiukassa paikassa totuus tulee esille

PLT-voittajat Janne&Juha soittavat kelloja viimeisen kierroksen merkiksi.

Vihdoinkin maalissa (kuva James)

Tässä vielä Merjan kuvia tapahtumasta. Kiitos hienoista kuvista, kannattaa katsoa. Lisäksi Niiloksen raportti.

Kiitokset myös Jannelle perheineen ja Jamekselle hienosta vuorokauden kidutuksesta Sysikallio100:ssa. Ja erityiskiitokset taas coachille, jota ilman tämä ei olisi onnistunut. Ensi vuonna taas...ehkä.

Viikko 50 ja viimeinen kiireviikko

Nyt on vihdoinkin viimeinen kiireviikko tältä vuodelta ohi. Viikkoon on mahtunut taas yhtä ja toista. On huollettu autoa, suunniteltu tulevaa keittiöremonttia ja hoidettu loppuvuoden viimeinen ravitsemustieteiden tenttikin pois alta. Perjantaina oli pientä glögittelyä ja riisipuuroa läheisten ystävien kanssa ja lauantaina edelleen hyvää ruokaa ja Hobitti 2 -elokuva edelleen hyvien ystävien kanssa. Olipa hyvä elokuva, mutta musiikki jäi hieman vaikuttavuudessa edellisiin elokuviin nähden.

Tässä välissä on yritetty myös liikkua sen minkä ehtii. Maanantaina juoksin aamulla töihin, vähän tuo oikea jalka tuntui, mutta ei mitään hankalampaa. Tiistaina vein aamulla auton huoltoon ja fillaroin sieltä töihin. Illalla sitten sama lenkki toiseen suuntaan. Pientä lisälenkkiä tuli, kun Pasilassa oli ongelmia löytää oikeat pyörätiet rautateiden yli. Illalla puhalsi vielä mukava tuuli ja lunta tuli vaakatasossa. Hieno ilma ulkoilulle.

Keskiviikkona olin edelleen fillarilla liikkeellä. Lumet olivat sulaneet pois, mutta kaikki tiet oli ohuen jääkerroksen peittäminä. Fillarilla sai olla taas aika tarkkana mutkissa. Lisähaastetta tuli siitä, kun huoltoporukka ei ollut muilta kiireiltään ehtinyt korjata fillarin jarruja ja alamäet mentiin taas mono maassa. Illalla kotiin tullessa tein pienen extralenkin. Torstaina en ehtinyt kuin käydä pikaisesti punttisalilla.

Perjantaina juoksin töiden jälkeen järven ympäri. Välillä yritin pitää vähän reippaampaa vauhtiakin. Edellisenä yönä yli mennyt myrsky oli tehnyt pientä tuhoa muutamissa paikoissa. Joitakin puitakin oli kaatunut teiden yli.

Siikajärvi jäässä

Onneksi tätä ei ollut NC lähdössä

Illalla Janne laittoi vielä pientä esimakua viikon päästä olevasta Sysikallio100 tapahtumasta. Hienosti kasattu video viikon yhteislenkeiltä, joille en itse valitettavasti ehtinyt.

Lauantai meni rentoutuessa kaupungilla, mutta sunnuntaina oltiin taas takaisin poluilla. Kävin juoksemassa runsaan parituntisen Nuuksiossa. Kilometrivauhti oli melkoisen hidas, kun välillä polut olivat todella liukkaassa kunnossa eikä sitä nähnyt uuden lumikerroksen alta. Jalassa olivat Boldin nastarit ja ilman niitä ei lenkistä olisi tullut mitään. Silti piti olla tarkkana vaikka reitin pahimmat paikat ovatkin tiedossa.

Nuuksion maisemaa

Polulle kaatunut puu

Liukasta pitkospuuta

 Viikolle kertyi yhteensä vajaat 10 tuntia treeniä, jossa 50 kilsaa juoksua ja 70 kilsaa fillaria. Loput sekalaista salia ja muuta.

Tässä vielä linkki edelliseen Sydänliiton lehteen, jossa oli Niiloksen haastattelu talvipyöräilystä. Niilos on myös mukana Sysikalliossa.

Ensi viikolla alkaa myös ilmoittautuminen 2014 UTMB kisaan. Pisteet on kasassa ja tarkoitus olisi laittaa paperit mukaan arvontaan vetämään. Onneksi ilmoittautuminen on ennen Sysikalliota, joten jos tulee viikonloppuna katumapäälle niin ilmoittautuminen on jo mennyt. Mutta eihän näin voi käydä. Alla vähän fiilistelyä tämän vuoden UTMB kisasta.

Viikko 48&49 ja leppoistamista

Pari viikkoa on mennyt kuin siiiiivillä. Tuntuu, että ei ehdi muuta kuin nousta aamulla sängystä ja jo kohta ollaan taas nukkumaan menossa. Eikä muuten johdu siitä, että en tekisi muuta kuin nukkuisin. Vauhti tuntuu vain kiihtyvän näin vuoden lopun lähestyessä. No ei tässä ole jäljellä kuin kolme viimeistä viikkoa niin sitten alkaa seuraava vuosi ja katsotaan sitten miten vauhdin silloin käy.

Edellinen viikko oli noin niin kuin normiviikko, eli aikaa tuntuu olevan melko vähän harjoitteluun tällä hetkellä. Treenituntien nostaminen sieltä kymmenen tunnin tuntumasta ylöspäin tuntuu olevan aika hankalaa tällä hetkellä. Joitakin hyviä treenejä olisin halunnut vielä ehtiä tekemään ennen Sysikallion satasta, mutta voipi jäädä tekemättäkin. Viikolle 48 kertyi treeniä vajaat 9 tuntia, jossa juoksua 69 kilsaa. Siihen mahtui pari pidempää lenkkiä ja jotain pienempää ulkoilua sekä tietysti fillaria.

Sunnuntaina päästiin eroon kuukauden ajan nokan alla kasvaneista viiksistäkin. Aikamoista kutinaa, mutta nyt ne ovat historiaa. Movember lahjoitus meni Syöpäsäätiölle. Maanantaina tuli töissä pientä kuittia, mutta siitäkin selvittiin.

Joulukuun ekana eli sunnuntaina yhdeksän aikaan illalla alkoi ilmoittautuminen 2014 Sinister7 kisaan. Alustavasti on suunnitelmissa ollut lähteä Kanadaan ensi kesänä, joten voisi olla kivaa käydä kokeilemassa juosta yksinään läpi tuo kisa, jossa olin mukana yhtenä viestinviejänä vuonna 2009. Etukäteen oli tiedossa, että kisa täyttyy muutamassa minuutissa, joten koneella oli parasta olla heti ysiltä. Kongin kumahtaessa saitti meni tukkoon saman tien, mutta parin minuutin kuluttua pääsin läpi ja sain tehtyä ilmoittautumiset ja maksoin kisan. Kello 21.08 selainta päivittäessä oli pääsivulla ilmoitus kisan täyttymisestä! Yhteensä 1250 viestistijuoksijaa sekä 250 solosarjalaista. Itse olin solosarjan yhdeksäs ilmoittautunut, nam.

Viikko 49 jatkui samaa rataa. Alkuviikosta tuli fillaroitua työmatkoja ja vähän extraakin. Maanantaina tiet oli peilikirkkaassa jäässä ja jouduin vaihtamaan nastarenkaan fillariin ennen töihin lähtöä. Aika varovasti piti ottaa mutkat ja kulmat. Pystyssä kuitenkin pysyttiin. Tiistai ja keskiviikko menivät jo helpommin. Tosin keskiviikkona kotiin tullessa oli takakumi tyhjänä. Lainasin kaverilta pumppua ja puolimatkassa hain lisähappea Shelliltä Bembölessä. Kotiin asti päästiin polkemalla, mutta seuraavana aamuna oli rengas taas tyhjänä. Eli ennen maanantaina pitää taas laittaa huoltoporukka hommiin. Torstaina oli kevyt päivä. Kävin kiertämässä rauhassa järven. Talvi näyttää olevan kohta tuloillaan.

Nuuksio Classicin lähtöpaikka

Hiihtostadion

Itsenäisyyspäivä meni yhteislenkillä Jättärillä. JanneH täytti tasavuosia ja hän oli kutsunut porukan kasaan nauttimaan hyvästä seurasta ja lenkistä. Itse tulin paikalle jo tuntia aikaisemmin, koska jouduin lähtemään ennen matkan täyttymistä. Mäki oli aivan jäässä ja juoksemaan ei ollut mitään asiaa ilman nastatossuja. Itse juoksin kolme tuntia, muiden jatkaessa vielä kohti maratonin täyttymistä. Nousua tuli ihan mukavasti.

Pientä tuulta ja polku jäässä

Synttärisankari ja osa lenkkiporukasta

 Ja alla vielä gps-träkki.



Tälle viikolle olen saanut tehtyä muutaman astanga jooga treenin, c-15-tyyliin, joka on erittäin hyvä. Tassut ovat kaivanneet venyttelyä, mutta kun aikaa ei ole edes juoksemiselle niin jooga on vielä pienemmällä prioriteetilla. Coachikin on tehnyt voitavansa.

Lauantaina käytiin coachin kanssa kiertämässä järvi. Tiet oli aika sohjoisessa kunnossa ja askel liukui edestakaisin. Sunnuntaina kävin kiertämässä Nuuksiossa puolitoistatuntisen. Polut olivat hyvässä kunnossa. Viikolle kertyi yhteensä runsaat 11 tuntia treeniä, jossa juoksua 52 kilsaa ja fillaria 97.

Sysikallioon on nyt vajaat kaksi viikkoa aikaa. Melko laihanlaista on treeni ollut viimeisen parin kuukauden aikana. Saa nähdä miten sitten joulun alla homma hoituu. Helppoa se ei tule olemaan.