Suvantoa

Vaajakosken jälkeen aika on mennyt suklaata syödessä ja paikallisia nähtävyyksiä kierrellessä kanadalaisen vieraan kanssa. Ihan hienoja paikkoja meillä on täällä kotiseudullakin vaikka sitä ei aina niin osaa arvostaakkaan. Jäännä homma miten ulkomaalaiset ovat ihmeissään meille tavallisista ja arkipäiväisistä asioista. Esimerkiksi isot kivet ja kalliot tuntuivat molemmat ilmeellisiltä asioilta vieraamme silmissä. Ja jos kiven päällä oli vielä paksu sammal niin se oikein kruunasi homman. Ja sitähän meillä riittää.

Töissä muutettiin muutama viikko sitten toimistoa toiseen paikkaan siten, että työmatka lyheni aikaisemmasta 23 kilometristä kuuteentoista. Sinänsä on mukavaa, kun matka on lyhyempi, mutta samalla työmatkalla tehdyt treenit lyhenee. Ei hyvä. Pientä lisäkieppiä joutuu tekemään, jotta saadaan tunnit kasaan. Toistaiseksi huokutus on ollut liian suuri tulla suoraan kotiin. Mutta kunhan tässä saadaan harjoittelu taas kunnolla käyntiin, niin unohdetaan toi suorin reitti.

Kahden viikon päästä juostaan tuo perinteinen Mammuutti Marssi. Hiukan himottaisi lähteä sinne mukaan, kun koskaan en vielä siellä ole mukana ollut. Myönnetään, että aika päällekäin näitä kisoja tulee, mutta voisi lähteä mukaan ihan vaan hiljaa hissutellen. Kartta on jo hankittu ja nyt pitäisi vielä päättää minkälainen lamppu olisi soveliain. Hyvä olisi paristojen kestää läpi yön. Tai sitten joutuu kantamaan vaihtoparistoja mukana. Käyhän tietysti sekin. Juomat on toinen asia, johon joutuu kiinnittämään huomiota. Kaikkea ei pysty kantamaan mukana, eli matkan varrelta pitää saada lisää vettä joko juomakelpoisena tai sitten itse jotenkin puhdistettuna/suodatettuna. Katsotaan mitä tähän keksitään.