Ultrajuoksua ja vaelluskokemuksia

Viikko 4

2012-01-30T08:39:00.000+02:00

Viime viikko meni pitkälti samalla kaavalla kuin edellinenkin. Tosin määrät nousivat hieman, mutta rytmitys lenkkien suhteen pysyi samana.

Maanantaina juoksin parin tunnin lenkin töistä kotiin tehden pienen lisälenkin. Tiistaina tulinkin sitten suoraan töistä kotiin. Juoksu kulki mukavasti vaikka oikea etureisi oli jostain syystä vähän kipeän tuntuinen. Keskiviikkona juoksin taas kiihtyvävauhtisen kympin matolla. Alkuun 5 km verkkaa, jonka jälkeen kiihdyteltiin. Viimeiset pari kilsaa menivät alle 4 min /km ja tunne oli melko ahdistava. Loppuun vielä 3 km verkkaa. Tein vielä illalla lyhyen kuntopiirin.

Torstaina kävin fillarilla töissä. Tiet olivat paikoin todella huonossa kunnossa ja pariin kertaan oli pakko taluttaa fillaria, kun polkemaan ei pystynyt. Tiellä ollut lumi oli autojen jäljiltä enemmänkin sellaista puuroa, jonka alla oli jäinen tie. Ei siinä pitänyt oikein mikään, kun kävelykin oli vaikeaa. Onneksi ei tullut kaaduttua missään vaiheessa. Sen verran varovasti piti alamäet ottaa. Perjantaina tein töiden jälkeen runsaan parin tunnin lenkin matolla. Se oli hyvä peruslenkki.

Lauantaina oli tarkoitus tehdä pidempi lenkki Nuuksiossa. Se jäi runsaan kolmen tunnin mittaiseksi. Polut olivat paremmassa kunnossa kuin viime viikonloppuna. Leveimmät ulkoilureitit oli ajettu jollain telakoneella ja niitä pitkin juokseminen onnistui hyvin. Reitistä noin 5-6 kilometriä oli kapeampaa polkua, jossa ei paljon muita ulkoilijoita ollutkan käynytkään, joten siinä sai töitä tehdä vähän enemmän eteenpäin pääsemiseksi. Keli oli hieno vaikka aurinko ei koko päivää paistanutkaan. Tuulta ei ollut lainkaan. Alla kuvasaldoa lauantailta.

Kuten kuvista näkyy, lunta on aika paljon. Lauantaina pakkastakin oli aamulla vähän toistakymmentä. Lenkin päälle vielä lyhyt kuntopiiri.

Sunnuntaille olin suunnitellut käyväni hiihtämässä ja lisäksi oli tarkoitus juosta lyhyt lenkki matolla. Aikataulut kuitenkin painoivat sen verran, että jouduin luopumaan hiihtosuunnitelmista. Eli kauden aloitus siirtyi taas eteenpäin. Matolla juoksin vähän reippaampaa vauhtia tunnin lenkin.

Viikolle tuli juoksua yhteensä 115 km / 11.26h. Harjoitustunnit yhteensä 14.37h, jossa oli siis kahdeksan harjoitusta. Ensi viikolla lisätään vähän määrää.

Viikko 3

2012-01-22T17:13:00.001+02:00

Menneellä viikolla olemme saaneet paljon lisää lunta myös tänne Etelä-Suomeen. Tänään sunnuntaina lunta on noin 25-30 senttiä, riippuu vähän missä kohtaa lumenpintaa mittaa. Ensi viikolle on lunta luvassa lisää, joten Loppiaisena alkanut talvi jatkuu näillä näkymin pidempäänkin. Maisema on kuin postikortista.

Harjoitusten osalta viikko meni lähes suunnitelmien mukaan. Maanantaina ja tiistaina juoksin peruslenkit töistä kotiin. Maanantaina oli ensimmäisen kerran tänä talvena pakkasta yli 10 astetta. Loppuviikosta pakkaset sitten hellittivät, kun lumisateet alkoivat. Keskiviikkona juoksin kiihtyvävauhtisen treenin matolla. Alkuun 5 km verkkaa, siihen 10 km kiihtyvävauhtista ja loppuun 3 km verkkaa. Reippaan osuuden vika kilsa meni jo alle 4 min/km vaikka ei se helppoa ollut. Illalla piti tehdä kunnon venyttelyt, jotta sai jalat palautumaan.

Torstaina kävin fillarilla töissä. Yön aikana oli lunta tullut melkoisesti eikä teitä ollut aurattu vielä siinä vaiheessa. Raskasta oli, kun alamäetkin piti oikein puskea, jotta pääsi eteenpäin. Lisäksi aamulla oli hyvä vastatuuli, joka lisäsi harjoitustehoja. Kotimatka iltapäivällä meni leppoisammin, kun törmäsin Teppo Tulppuun ja tulimme yhtä matkaa yhteisestä harrastuksestamme jutellen. Välitin Tepon kautta toiveen tämän vuotisen Mammuttimarssin järjestäjille, että myös tänä vuonna tarvitaan sellainen über-matka Mammutissa. Terveisit olivat menneet perille ja samalla Teppo laittoi linkin uusille MM-sivuille.

Perjantaina töissä meni pitkäksi, joten pidin sitten suosiolla sunnuntaille suunnitellun lepopäivän.

Lauantaille oli varattu pidempi treeni Nuuksiossa, mutta viikolla tullut lumi vähän mietitytti. Yleensä Nuuksiossa käy niin paljon ihmisiä, että polut ovat hyvin tampattuja jo päivän parin jälkeen. Nyt kuitenkin lauantain vastaisena yönä oli tullut uutta lunta taas melkoisesti ja oli selvää, ettei aamupäivän aikana väkeä olisi niin paljoa liikkeellä. No, siitä huolimatta lähdin kiertelemään polkuja aamulla heti vajaan tunnin lumitöiden jälkeen. Keli oli todella hieno vaikka aurinko ei paistanutkaan. Lunta oli paljon ja paikoin sai juosta noin 20 senttiä paksussa puuterilumessa. Oli hieno lenkki vaikka sykkeet karkailivat lumessa tarpoessa vähän turhan korkeiksi. Lenkillä meni aikaa runsaat kolme tuntia ja kilometrejä tuli noin 27. Todella hieno päivä. Kotona odotti lämmin sauna ja vastaleivottu kakku. Nam.

Sunnuntaina kävimme aamulla äänestämässä pressanvaaleissa. Sen jälkeen takaisin kotiin ja matolle. Tiet olivat niin huonossa kunnossa, ettei tehnyt mieli lähteä niitä koluamaan. Matolla juoksin tunnin lyhyen treenin. Lopussa tein 4x500 metrin vedot, joiden välissä 500 metrin palautukset. Vauhdit vedoissa olivat 4 min/ km ja vähän alle.

Viikolle kertyi yhteensä 7 harjoitusta, joista tunteja kertyi 11.45. Juoksukilsoja tuli 89 km, fillaria pari tuntia ja kuntopiiriä tunti. Tavoite oli 12 tuntia, joten hiukan jäätiin tavoitteesta. Ensi viikolla sitten lisätään vähän määrää.

Tiistaina sain takaisin Polarin huollossa olleen mittarin. Taas oli oikein hyvää palvelua Polarilta, kun mittari tuli kuntoon ja sain vielä uuden sykevyön. Lisäksi naarmuuntunut kellolasi oli vaihdettu uuteen. Ja kaikki siis takuutyönä. Nyt mittari ja sykevyö keskustelevat taas oikein hyvin keskenään.

Päivä pitenee tähän aikaan tammikuun lopuulla 4-5 minuuttiä päivässä, joka tekee viikossa noin puoli tuntia. Tämän muutoksen huomaa jo selvästi. On hienoa, kun pimein vuodenaikaa on jäänyt taas kerran taakse ja kuljemme kohti kevättä.

Loppiaisrogaining

2012-01-15T16:36:00.000+02:00

Viikko sitten juostiin Espoossa (Pakankylä - Velskola - Nuuksio - Pirttimäki) jo perinteinen Loppiaisrogaining. Tapahtuma järjestettiin jo neljännen kerran, mutta meille Tommin kanssa tämä oli vasta kolmas kerta mukana. Mukaan joukkueeseen olimme saaneet Juhan, jolla on erittäin vahva suunnistustausta.

Olimme liikkeellä juosten kuten suurin osa kisaan lähteneistä. Parina edellisvuonna juoksijoita haitanneet hulppeat lumikinokset eivät tänä vuonna haitanneet, kun metsässä oli enimmillän noin 10-15 senttiä lunta. Sekin lumi oli enimmäkseen aukeilla paikoilla, kun metsässä ei ollut kuin puolet tästä lumimäärästä. Sen sijaan kaikki ojat ja suot olivat täynnä vettä, joten niiden ylittäminen kastelisi jalat aivan varmasti.

Varusteet olivat melko normaalit. Ainut poikkeus oli neopren sukat, jotka olin vetänyt jalkaan. Lisäksi jäiselle alustalle paras tossuvalinta oli nastarit. Omat nastarit ovat vanhat ja mallia Icebug "Traktor". Hyvin ne kuitenkin hoitivat homman ja jalat pysyi lämpiminä koko reissun ajan. Selässä kulki vanha reppu, jossa oli 2 litraa urkkajuomaa ja muutama geeli. Geelejä en varsinaisesti olisi tarvinnut, mutta kun niitä on viime vuodelta niin paljon käyttämättä ja osa jo vanhentunut niin pitihän niitä ottaa mukaan matkalle.

Ainut uusi varuste tällä kertaa oli uusi otsalamppu. Olin hankkinut dealextremestä uuden ledi-lampun, jota mainostettiin 900 lumenin lamppuna. Hankinta meni aika viime tippaan, kun paketti tuli kotiin vain kaksi päivää ennen Loppiaista.

Reittisuunnittelussa päädyttiin kiertämään karttaa vastapäivään aloittaen kartan pohjoispäästä. Reissu lähti hieman hapuillen liikkeelle. Ekalle rastille (#22) lähestyttiin ylämäkeen jonossa kävelleen. Porukka oli paljon. Taisi siinä melkein kaikki kävellä parin metrin päästä jyrkänteen alla ollutta rastia ja jatkaa aina jyrkänteen päähän asti. Siinä pari minuuttia hapuilua ja takas alarinteeseen, josta rasti löytyi. Seuraava rasti (#33) löytyi jo paremmin vaikka rinteessä ei menannut okein löytyä hyvää juoksurakoa. Kolmannen rastin (#24) jälkeen Juhalla oli sen verran meno päällä, että jäimme suosiolla Tommin kanssa jatkamaan matkaa vähän rauhallisempaan tahtiin. Siitä edettiin sittten ilman suurempia hakemisia rastit 45, 35, 56, 49, 36, 29, 53, 55, 48, 38, 59, 52. Vähän ennen 34:lle tuloa Tommi sanoi jatkavansa suoraan maaliin. Takana oli silloin noin 4 tuntia.

Jatkoin siitä sitten yksin 34, 43, 25, 42. Tässä vaiheessa alkuperäinen reittisuunnitelma oli jatkaa 26:lle, mutta koska valoisaa oli vielä jonkin aikaa päätin käydä nyt valoisan aikaan hakemassa vaikeamman 57. Pienen harhajuoksun jälkeen rasti löytyi hyvin. Siitä jatkoin 26, 39, 37 ja 32. Tässä taas alkuperäinen suunnitelma oli jatkaa etelään hakemaan kauimmaisia rasteja, mutta sinne ei nyt aika tulisi riittämään. Jatkoin siis 32:lta 51:lle. Tässä kohtaa olisi vielä voinut runtata etelään 41:lle, mutta ei ollut ihan sellainen fiilis. Sen sijaan jatkoin itään kohti maalia käyden 31:llä. Siitä sitten 30:lle, joka ei kuitenkaan ollut siinä kohta mihin se oli piirretty. En jäänyt sen pidemmäksi aikaa sitä hakemaan, kun tiesin olevan oikeassa paikassa. Kävin vielä 44:lla ja siitä sitten teitä ja sähkölinjaa pitkin maaliin. Jälkeenpäin kuulin, että rasti 30 oli ollut se bingo-rasti, joka oli jossain parin sadan metrin etäisyydellä rastipisteestä. Aikaa jäi maalissa vielä runsas puoli tuntia, mutta ei ollut sellaista fiilistä vetää ihan loppuun asti. Sen sijaan olin erittäin iloinen, että kunto kesti näinkin hyvin ja lantiossa ei tuntunut mitään kipuja. Jossain siinä viiden-kuuden tunnin kohdalla oli pientä väsymystä, mutta loppu tuli taas hyvin. Tosin matkanteko oli melko rauhallista. Oma gps oli huollossa, mutta kartasta mitattuna matkaksi tuli noin 41 km. Kartasta ei tällä kertaa ole kuvaa, kun unohdin sen jonnekin kisapaikalle. Hyvän kuvan kartasta saa kuitenkin Team Duron sivuilta. Tapahtuman tulokset löytyvät Fox Forcen sivuilta.

Uusi otsalamppu toimi loistavasti ja ei voi taas kuin ihmetellä, miten sitä on voinut tulla toimeen aikaisemmalla pari vuotta vanhalla Ledlenserin H7:lla. Ero on sananmukaisesti kuin yöllä ja päivällä.

Loppiaisviikon harjoitukset olivat muuten melko vähäiset, kun tunnit oli varattu rogainingiin. Ennen Loppiaista juoksin maanantaina matolla peruslenkin tehden lopussa 4x500 metrin vedot. Tiistaina juoksin vähän pidemmän kaavan mukaan kotiin runsaat pari tuntia ja keskiviikkona kävin fillarilla töissä. Torstai sekä Loppiaisen jälkeinen lauantai ja sunnuntai olivat lepopäiviä. Viikolle kertyi yhteensä 13,5 harjoitustuntia, juoksukilometrejä 77 km.

Kulunut viikko oli varattu palautumiseen Loppiaisrogainingista, mutta eipä sille nyt sen enempää tarvetta olisi ollut. En kuitenkaan muuttanut jo tehtyä suunnitelmaa paljoa. Maanantaina ja tiistaina juoksin töistä kotiin tehden maanantaina pienen lisälenkin. Keskiviikkona juoksin aamulla töihin, kun illaksi oli luvattu kunnon vesisadetta. Torstai olikin lepopäivä ja perjantaina juoksin matolla ensimmäisen VK-treenin pitkään aikaan. Alkuun 4 km verkkaa ja siitä sitten kiihdyttäen jokaisella kilometrillä. Kiihtyvävauhtisia kilsoja tuli yhteensä 9 viimeisen kulkiessa juuri ja juuri 4 min /km. Olipa ahdistavaa vauhtia tuo viimeinen veto ja huomaa vauhtiominaisuuksien kadonneen totaalisti. Loppuun vielä kilsa verkkaa. Lauantaina pidinkin sitten lepopäivän vaikka keli oli hieno ja olisi ollut mukava lähteä metsään juoskemaan. Sunnuntaina sitten kävin kiertämässä Nuuksiota runsaan puolentoistatunnin ajan. Alla vähän kuvasaldoa:

Mustalammella ei näkynyt vielä retkiluistelioita

Purot eivät vielä ole kokonaan jäässä

Parimetrisiä jääpuikkoja

Huomenna alkaa varsinainen harjoitusjakso Sakuraa varten. Jaksoon mahtuu 11 harjoitusviikkoa, pari keventävää ennen kisaa sekä kisaviikko. Ihan viime talven ja kevään kaltaista jaksoa ei ole tarkoitus vetää, mutta kyllä tästäkin suunnitelmasta pitäisi harjoitustunteja kertyä. Jos kaikki menee kohdalleen pitäisi tuon 11 viikon aikana kertyä noin parisataa harjoitustuntia.

Hyvää Uutta Vuotta

2012-01-01T16:56:00.000+02:00

Vuosi on vaihtunut ja edessä on toivottavasti paljon edellistä parempi vuosi. Ei tuo viime vuosi mitenkään ihan mahdottoman huono ollut harjoitusmäärien osalta, mutta paljon jäi kivoja kisoja kiertämättä. Unkarin neljäkasin jälkeen kärjistyneet ongelmat lantiossa helpottivat vasta lokakuun lopulla. Siihen väliin mahtuu yhteensä 24 viikkoa (viikot 19-42), joiden aikana juoksukilometrejä kertyi vain 88 km. Joka tapauksessa viime vuonna kertyi yhteensä 3487 kilometriä ja harjoitustunnit yhteensä 443 tuntia. Pudotusta edellisestä vuodesta on juoksukilometrien osalta runsaat 2000 kilometriä ja harjoitustuntien osalta 240 tuntia. Kisojen osalta eniten varmaan harmittaa UTMB.n ja Mammuttimarssin jääminen väliin. UTMB:lle päästään aikaisintaan kahden vuoden päästä, kun pisteiden metsästys pitää aloittaa taas alusta.

Vuoden ensimmäisenä päivänä käytiin coachin kanssa kiertämässä Siikajärvi ja otettiin muutama kuva kaatuneista puista. Paljon on vielä korjattavaa vaikka myrskystä on jo melkein viikko.

Nähtiin 19 joutsenta.

Lenkkipolulla uusia esteitä

Sähkölinjat olivat täällä vielä korjaamatta

Katkennut sähkötolppa

Auringon voimaa

Hiihtokelejä odotellessa metsässä on helppo liikkua tossuilla.

Tulevalla viikolla järjestetään Loppiaisrogaining Espoossa. Vuosi pääsee alkamaan siis vauhdikkaissa merkeissä. Sääennuste ensi viikolle on tiistaista lähtien sadetta ja plussakelejä, joten kahden edellisvuoden tapaan emme pääse hangessa tarpomaan.

Vuosi lähestyy loppuaan

2011-12-30T09:25:00.001+02:00

Joulukuu on edennyt karkean suunnitelman mukaan. Tosin lihaskuntoa pitäisi tehdä huomattavasti enemmän, jos vain saisi itsestä enemmän irti. Viikolla 50 sain kasaan 81 juoksukilometriä ja 32 fillarikilometriä. Maanantaina kävin fillarilla töissä ja illalla coachi hieroi taas lihakset kuntoon. Tiistaina juoksin töistä kotiin kaupan kautta. Piti käydä kelloliikkeessä Leppävaarassa, kun sykemittari on temppuillut viimeisen kuukauden ajan. Patteritkin on vaihdettu, mutta yhteys sykevyön ja mittarin välillä tuntuu katkenneen. Pitääkin varmaan laittaa koko paketti Polarille huoltoon kunhan tässä jossain vaiheessa ehtii. Illalla tein vielä kotona lyhyen kuntopiirin ja hyvät venyttelyt. Keskiviikolle tuli lepopäivä, kun töissä meni vähän normaalia pidempään, enkä enää sen jälkeen jaksanut juosta kotiin. Torstaina ja perjantaina juoksin taas töistä kotiin, torstaina tosin pienen mutkan kautta saaden pidennettyä lenkkiä.

Lauantai menikin sitten jouluostoksilla ja sunnuntaina juoksin matolla parin tunnin lenkin tehden lopussa kolme lyhyttä vetoa. Viikolle kertyi yhteensä kuusi harjoitusta ja 9,5 harjoitustuntia.

Viikko 51 oli hyvin edellisen kaltainen. Juoksulenkkejä tuli viisi joista kertyi 85 kilometriä. Keskiviikkona juoksin pitkästä aikaa aamulla töihin. Juoksu maistui aamuvarhaisella yllättävän hyvälle. Ainut ongelma oli edellisen illan sateet, jotka olivat jäätyneet tienpintoihin tehden niistä paikoin todella liukkaat. Välillä joutui sipsuttelemaan penkkoja pitkin, mutta rauhallisella askeleella päästiin hyvin perille. Torstaina kävin fillarilla töissä ja aattona olikin sitten vapaa päivä. Viikolle kertyi yhteensä 7 harjoitusta ja runsaat 10 harjoitustuntia.

Alla kuvia Joulupäivän lenkistä Nuuksioon. Aurinkoinen kuiva keli ja pikkupakkanen.

Vuoden viimeisen viikon treenit alkoivat melko haastavasti, kun Tapaninpäivän aamuna huomasimme olevamme ilman sähköjä. Olemme tottuneita sähkökatkoksiin, mutta yleensä ne eivät kestä paria tuntia pidempään. Päätin Tapanina pitää suosiolla lepo päivän, kun iltapäivällä ei sähköjä alkanut kuulua ja selvisi miten laajasta sähkökatkoksesta oli kyse. Kävimme päivällä kävelemässä vajaan tunnin lenkin ja lenkin varrella lojui kaatuneita puita pitkin ja poikin. Pari paikallista asukasta ajeli autoilla ympäri kylää ja pitivät tiet auki katkaisten tielle kaatuneet puut pois.

Pidin töistä lomaa tiistain ja keskiviikon, kun viime kesän kesälomia oli vielä pitämättä. Kun sähköjä ei vielä tiistainakaan ollut, niin päätin lähteä areenalle juoksemaan. Siellä kuluikin mukavasti pari tuntia. Yllätyksekseni paikalla ei ollut muita juoksijoita. Keskiviikkona olimme sopineet Jannen kanssa lähtevämme Nuuksioon lenkille. Kello yhdeksältä pääsimme matkaan ja suuntasimme reitin metsien läpi Kattilaan ja takas. Paikoin mentiin reittejä, joita ei itsekään ole vähään aikaan tullut juostua, mutta hyvin löysimme perille ilman karttaa. Metsässä oli kaatuneita puita todella paljon, mutta niiden yli loikkiminen toi mukavaa vaihtelua lenkkiin. Aikaa meni vajaat kolme tuntia ja gepsi näytti 25,5 kilometriä. Lenkin jälkeen ei tarvinnut lähteä edes uimahallille pesulle, koska sähköt olivat palanneet takaisin keskiviikoaamuna, kahden vuorokauden jälkeen.

Juoksun kannalta loppuvuoden kelit ovat olleet melko hyvät. Vaikka vettä on tullut melkoisesti ei lumi ole haitannut juoksemista parin edellisen talven tapaan. Lisäksi tiet eivät ole olleet jäisiä kuin paria poikkeusta lukuun ottamatta. Ja Nuuksion metsiinkin on päässyt juoksemaan aina kun on halunnut. Tosin arki-iltoina joutuu pitämään otsalamppua mukana, jotta pimeässä metsässä löytää helpommin perille.

Viikko 49

2011-12-11T19:23:00.000+02:00

Edellisellä viikolla nostin juoksukilsoja sen verran, että sain kasaan 72 kilometriä. Siihen pyöräilyt ja voimatreenit niin harjoitustunteja kertyi yhteensä vajaa 11. Tällä viikolla suurin osa kilometreistä kertyi Itsenäisyyspäivänä tehdystä nimi-Montrailista, jossa onkin raporttia kuvineen tuolla edellä. Keskiviikkona tuon pitkän lenkin jälkeen pidin lepopäivän ja illalla coachi hoiti vielä lihakset kuntoon. Torstaina kävin fillarilla töissä ja perjantaina juoksin poikkeuksellisesti töistä kotiin. Keli oli melkoisen huono, mutta onneksi kotimatkalla oli mukava myötätuuli, jolloin sekään ei paljoa haitannut. Pyöräteille satanut 3-4 senttiä lunta ei myöskään haitannut menoa. Juoksu maistui.

Lauantaina tiet olivat loskan täyttämät, joten vedin sortsit jalkaan ja laitoin juoksumaton rullaamaan. Tarkoitus oli juosta vain lyhyt lenkki ennen kuin lähtisin seuraamaan Petri Perttilän 24h mattojuoksua Myllypuroon. Matolla kertyi 12 kilometriä leppoisalla vauhdilla. Sen sijaan Petrillä oli meno päällä ja hän takoi tasaisia kympin tunteja läpi juoksun. Ainoastaan viimeinen tunti oli tuskien taival, mutta lopputulos 238,3 km on aivan käsittämätön tulos juoksumatolla. Se on samalla uusi Pohjoismaiden ennätys. Onnittelut Petrille!

Sunnuntaina juoksin edelleen matolla 12 km, nyt kuitenkin vähän paremmalla vauhdilla. Mistään hurjastelusta ei kuitenkaan ollut kyse. Siihen vielä päälle voimatreeni niin päivä oli pulkassa treenien osalta.

Viikon saldoksi kertyi yhteensä 80 km juoksua ja treenitunteja yhteensä vajaa 13. Tuntuu todella hyvälle voida taas treenata lähes normaalisti. Välillä on sellainen tunne, että treenit sujuvat oikein hvin, kun taas välillä ei tunnu kulkevan lainkaan. Treeniaikaa Japaniin on alle neljä kuukautta, joten saa nähdä mihin se riittää.

Itsenäisyyspäivän mini-Montrail

2011-12-06T16:24:00.000+02:00

Itsenäisyyspäivän Montrailille lähti mukaan pääasiassa seikkailu- ja rogaining-urheilijoita, joten seura oli vähän erilaista kuin aikaisemmilla reissuilla. Suurin osa porukasta oli aikaisemmasta tuntemattomia, mutta siinähän sitä oli puoli päivää aikaa tutustua. Toki joukossa oli tuttujakin aikaisemmista Mammuteista ja rogainingeista.

Maanantain ja tiistain vastaisena yönä satanutta lunta oli maassa ehkä kolmesta viiteen senttiä, joten se ei onneksi paljoa menoa haitannut. Lumi oli vielä sellaista nuoskalunta, jossa tossu piti mukavasti. Jalkaan olin varmuuden vuoksi laittanut vanhat Salomonin Speed Crossit vaikka niillä on jo kilometrit täynnä. La Sportivan kenkä olisi kuitenkin ollut liian kova noille tieosuuksille, joten paljon muutakaan vaihtoehtoa ei ollut. Kaapissa olisi ollut uudet kesällä ostetut North Facen polkutossut, mutta ihan uusia ja tuntematomia jalkineita en uskaltanut jalkaan laittaa. Siksi siis vanhan Salomonit.

Pirttimäestä lähdettiin aamulla kahdeksan jälkeen kiertämään Montrailia. Coachi heitti meikäläisen sinne autolla ja ajoi sen jälkeen auton Kattilaan, josta hän juoksi sitten kotiin. Itselläni ei ollut tarkoitus juosta koko Montrailia vaan ainoastaan Kattilaan asti ja ajaa sitten siitä autolla kotiin.

Luukkin asti porukka pysyi kasassa, mutta Luukin jälkeen osa porukkaa jatkoi eri reittiä tehden pienen kierroksen ja palaten autoille Pirttimäkeen. Muilla lenkki jatkui Luukista Rinnekotiin ja siitä ilman sen kummempia taukoja kohti Salmea. Rinnekodin kohdalla söin yhden banaanin. Porukka jakaantui edelleen, mutta Salmessa pidettiinkin sitten pidempi tauko, kun Janne S. oli tuonut juotavaa ja syötävää matkalaisten iloksi.

Janne S. & Sons tarjoamassa matkalaisille energiaa colan, suklaan ja banaanin muodossa. Iso kiitos!

Reitti Salmesta Kattilaan ei mennyt ihan sitä normaalia reittiä, jota itse ole tottunut kulkemaan. Matkaa tuli hieman lisää, kun emme menneetkää Kattilan kautta vaan suoraan Salmesta Haukkalammelle. Vähän ennen Haukkalampea lähdin omaan suuntaan Kattilaa kohti ja parin kilsan hölkyttelyn jälkeen pääsin perille autolle. Matkalla otin vielä yhden kuvan hienosta talvimaisemasta.

Päivälle kertyi matkaa hiukan vajaa 40 kilometriä ja aikaa kului 4.43 taukoineen. Olipa hieno reissu hienossa seurassa. Kiitos kaikille.

Talvi tuli

2011-12-05T17:51:00.000+02:00

Vielä viime viikolla fillaroin työmatkat kesäfillarilla, mutta tänään on kelit muuttuneet. Eilen satanut vesi ja räntä olivat jäätyneet tien pintoihin yöllä ja aamulla ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin ottaa talvifillari varastosta töihin lähtiessä. Polkimet ja lamput piti aamulla vaihtaa pyörästä toiseen. Jäisellä pyörätiellä piti mennä todella rauhassa pysyäkseen pystyssä. Viime viikolla tuli jo kerran kaaduttua kesäfillarilla, mutta se ei johtunut pelkästään minusta.

Päivällä sade jatkui ja lämpötila ei sen kummemmin noussut. Töistä kotiin lähtiessä räntää tuli taivaan täydeltä ja tiet olivat todella huonossa ajokunnossa.

Fillarikin näytti kotona melko lumiselta. Työmatkaan kului aikaa vartin verran enemmän kuin viime viikolla.

Mitenköhän huomisen mini-Montrailin käy? Pitääkin vielä miettiä tuota tossuvalintaa.

Tieto lisää tuskaa

2011-11-27T19:26:00.000+02:00

Pari viikkoa on edellisestä päivityksestä, mutta mitään suurempaa muutosta ei ole. Tai no sen verran ehkä, että tieto nykyisestä surkeasta kunnosta tulee lenkki lenkiltä yhä selvemmin esille. Syyskuun lopussa tehdyn leikkauksen takia ei tarvitse enää jarrutella, mutta nykyinen kunto asettaa tällä hetkellä omat rajoituksensa. Toisaalta se voi olla hyvä, koska saattaa olla, ettei tuo leikkausaluekaan kestäisi vielä niitä kilometrejä, joita toivoisin nyt pääseväni juoksemaan.

Harjoittelut edellisellä viikolla sujuivat suunnitellusti ja lenkkiä kertyi mukavasti. Sain juostua neljä lenkkiä, joista kertyi 52 km. Sen lisäksi kävin kahdesti fillarilla töissä, josta kertyi kolme tuntia fillarointia. Siihen vielä vähän voimatreeniä päälle, niin viikon saldoksi tuli vajaat yhdeksän tuntia. Ainoastaan lauantaina tehty lenkki ennen Endurancen syyskokousta jäi vajaaksi, kun jostain syystä sykkeet olivat poikkeuksellisen korkealla. Oliskohan jotain pientä flunssaa ollut tuloillaan. Sunnuntaina lenkki sujui jo paremmin.

Tällä viikolla ohjelmaa oli sen verran paljon, että viikolle tuli kaksi lepopäivää. Juoksukilometrejä kertyi 53 km, mutta siihen tarvittiin vain kolme lenkkiä. Fillaria tuli normaalit kolme tuntia. Tänään sunnuntaina tein ensimmäisen yli 20 kilometrin lenkin sitten leikkauksen. Se sujui hyvin eikä jaksamisen kanssakaan ollut mitään ongelmia. Sen verran kivaa oli metsässä juokseminen, etten viitsinyt sykkeitäkään niin tarkasti tiirailla vaan annoin mennä ihan vapaalla. Eihän se vauhti mikään kova ollut, mutta sellaista rentoa menoa. Perjantaina oli tarkoitus juosta matolla lyhyt kymppi, mutta juoksu maistui sen verran mukavalle, että juoksin samalla sitten 15 kilometriä. Fiilis oli oikein hyvä.

Leikkauksesta on kulunut nyt kaksi kuukautta. Treeniviikkoja on takana nyt neljä, joiden aikana olen saanut 8-10 treenituntia viikossa. Juoksukilsoja on viikoille kertynyt siinä 50 kilometrin tienoille, lisäksi jokaiselle viikolle on tullut se kolme tuntia fillarointia. Joulukuussa oli tarkoitus vähän nostaa määriä ja yrittää saada juoksukilsat sinne 70 - 80 kilometrin haarukkaan. Fillarointi oli tarkoitus pitää mukana ohjelmassa. Samoin lihaskunto.

15. marraskuuta tuli Japanista tieto, että ollaan päästy mukaan Sakura-michi kisan lähtölistalle. Japanissa kisajärjestelyt sujuvat nopeasti, sillä ilmoittautuminen ensi vuoden kisaan oli päättynyt vain viisi päivää aikaisemmin. Eli nyt on kevään kisakalenterissa ensimmäinen varma merkintä, kun huhtikuun 20. - 23. päivä ollaan osallistumassa toista kertaa tähän hienoon juoksukisaan. Kolme viikkoa Sakura-michin jälkeen on Lohjalla vuorossa Seppo Leinosen järjestämä Ystävyysultra. Lisäksi oli tarkoitus keväällä haastaa työkaverit Cooperin testissä. Oliskohan se hyvä hoitaa pois alta ennen Japanin kisaa?

Viikko 45 ja kk-rogaining

2011-11-13T21:46:00.000+02:00

Viikko jakaantui karkeasti kahteen osaan, kun edellisen viikonlopun jälkeen treenit kulkivat alkuviikosta fillarilla ja sitten loppuviikosta jalan. Edellisenä viikonloppuna tehdyt kaksi peräkkäistä metsälenkiä olivat saaneet jalat vähän kipeiksi. Maanantaina ja keskiviikkona fillaroin töihin ja takas. Homma meni vähän rauhallisemmin kuin viime viikolla. Sykkeetkin olivat nyt kohdallaan.
Tiistaina juoksin ensimmäistä kertaa nyt tauon jälkeen töistä kotiin. Ekat 10 minuuttia meni normaalisti, mutta sitten alkoi askel painaa ja loppu oli melkoista hapuilua. Vauhti hidastui lopussa niin paljon, että lenkin keskivauhdiksi tuli 6.30 min / km. Tästä riemastuneena päätin lenkin jälkeen tehdä vielä muutaman kyykyn noin 12 kg lisäpainoilla. Eka 20 sarja meni ok, mutta heti seuraavan sarjan alussa molemmat takareidet kramppasivat sen verran, että homma jäi tähän. Pääsin juuri ja juuri yläkertaan ja suihkuun niillä jaloilla. Pientä helpotusta toi coachin käsittely illalla. Torstaina pidin lepopäivän.
Perjantaina juoksin matolla lyhyen tunnin lenkin säästellen vähän huomiseen kahden tunnin rogainingiin. Nyt lenkki oli jo paljon helpompaa kuin tiistaina.

Lauantai ja vuorossa eka startti puoleen vuoteen, kun lähdimme Tommin kanssa kiertämään Kalevan Kierroksen yhteydessä järjestettyä kahden tunnin rogainingharjoitusta. Olimme Tommin kanssa jutelleet, että mennään ihan rauhassa juoksukävelyllä koko reitti läpi. Tämä unohtui juuri siinä vaiheessa, kun ratamestari Juha Lehtonen lähetti kisaajat maastoon. Olimme suunnitelleet kiertävämme ensin itäisen puolen rastit, sieltä etelään asuinalueelle. Tästä eteenpäin oli pari eri vaihtoehtoa riippuen jäljellä olevasta ajasta. Joko painella suht suoraan pohjoiseen ja kohti maalia tai kerätä lisäpisteitä läntiseltä puolelta. Kartan keskelle jäi neljä rastia joita emme uskoneet ehtivämme hakea.

Alku meni vauhdikkaasti, vaikka ensimmäiset rastit olivat märällä suoalueella. Sykkeet karkasivat heti alussa, mutta en siitä jaksanut murehtia. Ainut huoli oli miten jaksaisin koko kaksituntisen sillä vauhdilla. Suojuoksun jälkeen oli edessä paljon polkuja ja teitä. Rastit löytyivät hyvin ja vauhti säilyi. Porukkaa oli metsässä paljon ja yhdelläkään rastilla ei tarvinnut yksin leimata.
Asuinalueelle tullessamme oli aikaa kulunut sen verran vähän, että ehdimme hyvin kiertää vielä lännessä olleet rastit. Isolle suolle palatessamme tuli kierroksen ainut pummi, kun jotenkin onnistuimme juoksemaan ison poikittaisen ojan yli. Siitä sitten vähän oikeaan ja olimme melkein eksyksissä. Onneksi paikannus onnistui melko nopeasti ja löysimme rastille. Siitä eteenpäin loput rastit löytyivät hyvin. Vähän ennen suolle tuloa alkoi meikäläisellä jalka painaa ja vauhtimme hidastui jonkin verran. Tommi olisi jaksanut pitää samaa vauhtia, mutta tällä kertaa ei oma vauhti riittänyt. Lisäksi huomasimme, että aikaa jäisi runsaasti käyttämättä, joten senkään takia ei ollut tarvetta hurjastella lopussa. Mitään mahdollisuuksia ei kuitenkaan ollut palata takaisin ja hakea puuttuvat rastit. Maaliin tulimme noin 12 minuuttia etuajassa.
Hauskaa oli olla taas terveenä juoksemassa. Ja melko tyytyväinen olen omaan jaksamiseeni vaikka lopussa tulikin vähän hyytymistä.
Sunnuntaina kävin juoksemassa kotimaastoissa vanhaa ulkoilureittiä, jota Espoon kaupunki ei enää valitettavasti ylläpidä. Vaikka reitti on tuttu, niin onnistuin eksymään polulta. Sen verran oli hakkuutöitä metsässä suoritettu. Oikean suunnan pitäen tulin pian tutuille seuduille ja melkein sinne minne olinkin matkalla. Kääntöpaikalla tein kolme mäkivetoa pitkässä ylämäessä, jonka jälkeen palasin oikea reittiä eksymättä takaisin. Lenkille tuli mittaa runsas puolitoista tuntia.

Viikolle kertyi yhteensä runsaat kuusi tuntia juoksua ja kolme tuntia fillarointia. Lisäksi vähän voimatreeniä. Harjoitustunnit yhteensä 9.55.

Viikko 44

2011-11-06T19:23:00.000+02:00

Taas on yksi hieno viikko terveiden kirjoissa takana. Lisäksi viikko on ollut erittäin hyvä treenienkin puolesta. Viime viikolla treenitunteja kertyi runsaat kuusi ja tällä viikolla niitä kertyi jo kolme tuntia enemmän. Sääkin on suosinut, kun sadetta ei ole tullut yhtenäkään päivänä.
Maanantaina kävin fillarilla töissä. Vielä pääsee kesäfillarilla polkemaan, kun lämmintä riittää eikä liukkaista keleistä ole tietoakaan. Illalla tein kevyttä keskivartalojumppaa, jotta siihenkin alkaisi kroppa tottumaan. Tiistaina kävin tekemässä taas viereisellä niityllä sauvaharjoituksen. Tällä kertaa juoksin puolitoista tuntia rinnettä ylös ja kävellen alas, yhteensä 55 nousua ja noususumma yhteensä 300 metriä. Kipuja ei tuntunut missään. Illalla tein vielä corejumppaa.
Keskiviikkona kävin taas fillarilla töissä ja aamulla vähän innostuin liikaa, kun tuli ajettua bussin kanssa kilpaa. Kymmenkunta pysäkkiä pysyin perässä, mutta sitten jouduin pysähtymään liikennevaloihin ja jäin lopullisesti. No hauskaa oli kuitenkin vaikka sykkeet oli taas ihan väärällä alueella. Kotiin tultiin sitten taas vähän rauhallisemmin.

Torstaina oli vuorossa eka varsinainen juoksulenkki, kun hyppäsin pitkästä aikaa juoksumatolle. Tarkoituksena oli juosta todella hidas kymppi, mahdollisesti pieneen ylämäkeen. Lyhyen lämmittelyn jälkeen vauhtia lisätessä ei kuitenkaan tuntunut mitään kipua missään, joten en nostanut mattoa pystyyn. Lenkki sujui muuten hyvin, mutta lopussa kyllä huomasi missä kunnossa sitä tällä hetkellä ollaan. Paljon on työtä edessä, jos meinaa keväällä olla jonkinlaisessa kunnossa. Mutta onhan tässä puoli vuotta aikaakin. Perjantaina oli viikon ainut lepopäivä.

Viikonloppuna tuli tehtyä lenkit Nuuksion puolella. Lauantaina käytiin coachin kanssa juoksemassa sama vajaan parin tunnin lenkki kuin viime viikonloppuna. Sunnuntaina olin liikkeellä yksin ja juoksinkin vajaan puolentoista tunnin lenkin. Vaikka vauhti oli rauhallinen, niin syke oli kuitenkin huomattavasti normia korkeampi. Hyvin kuitenkin jaksoi koko lenkin, mikä sinänsä antaa uskoa.

Tulevalla viikolla onkin edessä jo ensimmäinen kisa. Ei mitään vakavaa, mutta tarkoitus olisi rämpiä läpi parin tunnin rogaining ensi lauantaina. Puolen vuoden kuiva kausi on ohi.

Takas hevosenselkään

2011-10-30T20:09:00.000+02:00

Ensimmäinen työviikko sairasloman jälkeen on jo takana eikä nämä menneen viikon ulkoilutkaan ihan huonoja olleet. Viime sunnuntaina tehty hölkkä-kävely sauvojen kanssa sai jatkoa alkuviikosta, kun sekä maanantaina että tiistaina tein saman harjoituksen. Nyt kuitenkin juoksin loivan rinteen ylös ja kävelin alas. Aikaa meni molemmissa treeneissä runsas tunti. Sauvoista on todella paljon hyötyä, kun niitä osaa käyttää. Keskiviikkona oli lepopäivä.

Torstaina kävin fillarilla töissä ja kotimatkalla tein pienen lisäkoukkauksen rautakauppaan. Piti käydä vaihtamassa vääränlainen lamppu, jonka olin vahingossa hankkinut. Sykkeet on fillaroidessa huomattavasti korkeammat kuin puoli vuotta sitten. Sykettä joutuukin tarkkailemaan vielä nyt treenien alkuvaiheessa. Perjantai ja lauantai olivat taas lepopäiviä. Tosin lauantaina käytiin postimerkkimessuilla mikä vastaa kyllä rauhallista pitkää PK-harjoitusta säiliökirjoja selaillessa.

Sunnuntai alkoi aikaisin, kun en saanut millään nukuttua. Lueskelin aamulla lehteä kaikessa rauhassa ja muutin kaikki kellot talviaikaan, johon olimme siirtyneet yön aikana. Sen jälkeen lähdin fillarilla katsomaan Petri Lietzéniä, joka oli aloittanut matkansa aamulla kello 6 Paavo Nurmen patsaalta Helsingistä. Petrin sunnuntaipitkis kulkisi patsaalta patsaalle, nimittäin Paavo Nurmen patsaalta Helsingistä aina patsaalle Turkuun asti. Matkaa kertyy noin 165 km. Petri oli liikkeellä hyvällä vauhdilla ja aurinkoisella mielellä. Kelikin oli kuiva ja suhteellisen lämmin, ehkä noin 7 astetta. Ajelin Petrin mukana fillarilla vajaan 10 km ennen kuin Petri jatkoi matkaa Vanhaa Turuntietä seuraten.

Kotiin tultuani kävimme coachin kanssa Nuuksiossa parin tunnin juoksukävelyreippailulla. Ilma oli muuttunut pilviseksi, mutta mitään ei kuitenkaan tullut taivaalta alas. Syksyn sateet olivat kuitenkin tehneet juurakosta ja kivistä varsin liukkaat ja siinä matkaa tehdessä pitikin katsoa tarkkaan mihin jalkansa asetteli. Edellisen kerran olin astellut samoja polkuja toukokuun 21. päivä, joten mikään ei voinut tuntua nyt paremmalta. Tuntuu, että nyt ollaan takas hevosenselässä. Ensi viikolla vähän lisää ulkoilua.

Viikko sitten lähetimme coachin kanssa ilmoittautumispaperit Japanin Sakura-michi kisaan. Se on nyt ensi vuoden kisoista ensimmäinen iso kisa. Mitään ei tietysti voi tietää varmaksi, ei myöskään kisaan pääsyä. Jos kaikki menee hyvin kisamatka varmistuu loppuvuodesta. Elämme toivossa.

Talviunet nukuttu

2011-10-24T20:00:00.000+03:00

Nyt on kesä ohi ja talviunet nukuttu. Viime viikolla tehty lopputarkastus lekurilla meni hyvin ja Orava olikin oikein tyytyväinen asioiden edistymiseen. Pitäydymme aikaisemmassa suunnitelmassa, jonka mukaan neljä viikkoa leikkauksesta on sopiva aika aloittaa kevyellä lenkkeilyllä. Olisi oivallista, mikäli lenkit voisi alussa tehdä lämpimissä sisätiloissa sekä pitävällä alustalla. Tämähän onnistuu erinomaisesti vaikka tuossa juoksumatolla. Lisäksi vatsalihastreenejä voi myös aloittaa, tosin hitain ja hallituin liikkein. Ei mitään riuhtomista. Parin viikon hölkkäilyn jälkeen voi jo aloittaa vähän juoksentelemaan. Eli kuulostaa oikein hyvälle näin kuuden kuukauden löhöilyn jälkeen.

Viime viikolla tuli ulkoilua reippaan kävelyn muodossa. Pisin lenkki oli lauantaina tehty runsaan 9 kilometrin mittainen. Sunnuntaina kokeilin sitten ekan kerran kevyttä juoksua, kun kävin läheisellä niityllä tekemässä hölkkä-kävelyä sauvojen kanssa. Kuljin lyhyttä loivaa rinnettä edestakaisin ylös-alas. Jossain vaiheessa juoksin ylämäkeen ja kävelin takaisin alas. Ylämäkeen mentäessä ei jalalle tule juurikaan iskutusta, kun askel on lyhyempi ja maasto nousee tasaisesti. Sen takia ylämäkeen voi hyvin jo nyt juosta. Lisätehoa lenkkiin toi vielä jonkin aikaa mukana kulkeva noin 10 kilon painoliivi. Toivottavasti se tästä alkaa piakkoin kevenemään, kun treenitunteja saadaan enemmän alle. Olipa kuitenkin hieno tunne juosta pitkästä aikaa, kun missään ei tunnu kipua. Aikaa meni runsas tunti. Ja vaikka ilma oli sateinen niin mieli oli kirkas.

Tänään maanantaina tein saman treenin kuin eilen, mutta nyt kävelin ainoastaaan pari ensimmäistä nousua, jonka jälkeen loput menivät juosten. Rauhallisesta menosta kertoo kuitenkin se, että aika oli vain hieman nopeampi ylämäkeen juostessa kuin alamäkeen kävellessä. Sateiden pehmittämään niittyyn jäi nyt toisen päivän jälkeen hyvä ura, jota on mukava tulevina päivinä leventää. Käsivarressa ollut gps näytti noususummaksi 190 metriä ja aikaa kului taas runsas tunti. Nyt aurinkokin paistoi.

Tulevalla viikolla meinasin tehdä samaa juoksu-kävely treeniä sauvoilla vielä pari kertaa ja myös kokeilla lyhyesti juoksua matolla. Lyhyet kuntopiiritkin voisi olla hyvä tehdä.

Ympyrä sulkeutuu tavallaan ensi viikonloppuna kisattavaan Mammuttimarssiin. Vuosi sitten ongelmat alkoivat näihin aikoihin loppuvuodesta. Nyt nämä ongelmat ovat toivottavasti ohi ja vuodesta 2012 tulee huomattavasti tätä vuotta valoisampi.

Valoa tunnelin päässä

2011-10-01T21:51:00.000+03:00

Pitkä on aika edellisestä kirjoituksesta ja totisesti välillä on aika käynyt pitkäksi. Oma tilanne on tavallaan parantunut nyt sen verran, että lonkan ja lantion parantumattomuuden takia päädyimme sen osalta lopulta sitten leikkaukseen. Elokuun lopulla otetut uudet magneettikuvat osoittivat juuri sen mitä odotettiinkin. Mitään suurta parannusta ei ole tapahtunut, ainoastaan se pieni luunpalanen joka aikaisemmissa kuvissa oli irronnut oli nyt luutunut takaisin. Tämän vahvistettiin vielä röntgen –kuvissa.

Kuvien ottamisen jälkeen olin yhteydessä Sakari Oravaan, jonka vastaanotolla päätimme vielä kokeilla kolmesta neljään viikkoa kevyen lenkkeilyn aloittamista. Ensimmäisen lenkkin juoksin matolla. Se oli hidas vitonen, jonka jälkeen koko seuraava yö meni melkoisten särkyjen vallassa. Pari seuraavaa lyhyttä lenkkiä menivät jo paremmin, mutta sitten neljäntenä lenkkinä kävin juoksemassa 12 km Nuuksiossa. Se olikin sitten sen verran vaativaa, että tuntemukset lantiossa olivat samaa luokkaa kuin kesällä Jukolassa. Olinkin heti seuraavana päivänä yhteydessä Sakariin ja päätimme edetä leikkaukseen saman tien, koska juoksu ei tunnu onnistuvan. Aika leikkaukseen löytyi jo viikon päähän ja nyt leikkauksesta on kulunut viisi päivää. Kaikki on siis sujunut todella nopealla aikataululla, alle kolme viikkoa ensimmäisestä käynnistä leikkaukseen.

Itse leikkaus sujui hyvin, mitään yllätyksiä ei tullut, ja ennuste sen paranemiselle on todella rohkaiseva. Kuukauden päästä olisi mahdollista jo päästä kokeilemaan kevyttä hölkää ja siitä kaksi kolme viikkoa niin ihan oikea juoksukin voisi onnistua. Jos näin on niin olen erittäin tyytyväinen tähän tilanteeseen ja valintaani leikkauksen tekemiseksi. Ilman leikkausta olisi todennäköistä, että paraneminen olisi edelleen hyvin hidasta ja vamman uusiutuminen harjoitusmäärien noustessa olisi melko varmaa.

Käytännössä viime vuoden lopulla alkanut vaiva on kestänyt nyt kohta vuoden. Osittain omaakin tyhmyyttä, kun ei keväällä malttanut keventää harjoittelua. Ja liksäksi Unkarissa juostu neljäkasi oli varmaan sitten viimeinen niitti luun murtumiselle. Kyllä sitä tällaisen vuoden jälkeen osaa arvostaa taas omaa terveyttä ja mahdollisuutta juosta. Nyt jos tästä kaikesta vielä oppisi jotain eikä tekisi samoja virheitä toistamiseen. Mitenköhän se onnistuisi?

Viikonloppuna on myös kisattu perinteinen Spartathlon, jossa itsekin olin viime vuonna mukana. Eipä olisi viime vuonna voinut ajatella, että tänä vuonna spartathlonin aikaan maataan sohvalla leikkauksesta paranemassa. Voiton Spartassa vei viime vuotiseen tapaan Italian Ivan Cudin ajalla 22.56. Maaliintulosta otetulla videolla Ivan on niin pirteän ja hyväntuulisen näköinen, että voi vaan ihmetellä. Sama ilme oli miehellä kolme viikkoa aikaisemmin Hollannin Winschotenissa juostussa satasen MM-kisoissa, jossa kaveri tuntui olevan lähinnä harjoituslenkillä vaikka aika oli komea 7.29.40.

Suomalaisista nopeiten Leonidaksen patsaalle saapui Ville Tuominen, joka erittäin rohkean alun jälkeen hiipui aikaan 32.04. Sijoituksena oli 32. Ville on juossut 2009 Masokistin Unelmassa ajan 8.47, mutta paljoa muuta ultratilastomerkintää ei miehestä löydy. Erittäin hieno yllätys siis. Endurancen Aris Moustala saavutti Leonidaksen patsaan nyt jo kymmenennen kerran.

Lomat loppu

2011-08-14T20:52:00.000+03:00

Neljä viikkoa kesälomaa on nyt ohi. Harjoituspäiväkirjaan ei tullut yhtään merkintää. Saldona oli tuolla ulkoilun puolella ainoastaan muutamat sienestykset. Rauhallinen kävely metsässä toivottavasti ei rasita liikaa lonkkaa vaikka se nyt välillä onkin tuntunut. Ainakin tuo kävely on hiukan auttanut henkisellä puolella, kun on päässyt edes vähän kulkemaan metsässä. Aika on muuten käynyt välillä vähän pitkäksi, ehkäpä ensimmäistä kertaa kesälomalla. Runsaan parin viikon päästä sitten tiedetään paremmin, miten asiat tällä hetkellä ovat. Aika uusien magneettikuvien ottamiselle on jo tilattu ja niiden perusteella sitten tiedetään, miten tämän kanssa edetään.

Viikko sitten kisattiin Suomen ensimmäinen 48h kilpailu. Paikkana oli Kaustinen, jossa lähtöviivalla oli yhteensä yhdeksän juoksijaa. Määrä oli huomattavasti pienempi, kuin mitä olin etukäteen olettanut. Olihan kyseessä ensimmäinen kotimainen neljäkasi. Ulkomaisia juoksijoita ei ollut valitettavasti mukana yhtään. Kilpailun taso nousi kuitenkin korkeaksi Endurancen Jari Tompon ja Outi Siimeksen juostessa ensikertalaisina todella kovat tulokset. Molemmat lähtivät matkaan kovalla alkuvauhdilla tavoitellen uutta Pohjoismaiden ennätystä. Puolessa matkassa Jarilla oli takana 207 ja Outilla 186 kilometriä. Huipputulokseen pääsemisen kannalta molemmat olivat hyvässä vauhdissa. Toinen vuorokausi sujui Jarilta mainiosti ja lopputulos 373 km on uusi SE ja PE -tulos. Outilla ongelmat hidastivat matkantekoa toisella puolikkaalla ja tulokseksi jäi 304 km, joka kuitenkin on uusi SE -tulos. Ensimmäinen kotimainen neljäkasi saikin arvoisensa päätöksen.

Ensi viikonloppuna kisatan 24h Retki-Rogaining Raaseporissa. Mikäli aikataulut saadaan sopimaan olisi tarkoitus käydä sunnuntaina katsomassa joukkueiden maaliin tuloa. Elokuun viimeisenä viikonloppuna järjestetään Ruotsissa Skövdessä ultrafestivaalit, jossa yhtenä lajina on 48h. Sen lähtö on perjantaina ja lauantaina kisataankin sitten samassa yhteydessä Ruotsin 24h mestaruuksista.

Erilainen kesäloma alkaa

2011-07-19T16:55:00.000+03:00

Vanhoista tavoista on hyvä pitää kiinni ja täyttää harjoituspäiväkirjaa vaikkei olisi oikein paljoa täyttämistäkään. Viimeisten viikkojen osalta harjoituspäiväkirja näyttääkin melkokarua todellisuutta. Lepoa ja taas lisää lepoa. Alkavan kesäloman osalta tilanne on sellainen, että koko neljä viikkoa on tarkoitus ottaa ilman yhtään lenkkiä. Eli paljon on lepoa tiedossa jatkossakin. Pientä liikkumista on kuitenkn tiedossa maalaushommissa ja muissa rästihommissa ympäri taloa. Sunnuntaina saatiin jo malaustelineet kasattua ja kunhan ilmat tästä vähän lämpenee ja kuivuu on itse maalauksen vuoro.

Viikonloppuna käydyssä 48 tunnin kisassa Saksan Kölnissä paranneltiin taas Suomen ennätyksiä. Endurancen Maria Tähkävuori juoksi uudet neljäkasin SE -lukemat 307,608 km. Aikaisempaa SE -tulosta radalta ei olekaan, mutta Maria tulos on samalla paras tulos "kaikilla pinnoilla". Tuula Ahlholmin voimassa oleva maantie tulos on keväällä Unkarin Balatonfüredissä juostu 302,620 km. Onnittelut kovissa olosuhteissa juostusta tuloksesta Marialle ja huoltaja Hanskille!

Neljäkasin tulostaso on Suomessa selvässä nousussa ja onkin mielenkiintoista seurata Suomen ensimmäistä neljäkasia Kaustisilla elokuun alussa. Osanottajakaarti on varsin nimekäs niin miesten kuin naistenkin sarjoissa. Mielenkiinto kohdistuu ensikertalaisiin Tomppo ja Siimes, jotka ovat tämän hetkisellä lähtölistalla voittajasuosikit. Molemmat ovat menestyneet puolta lyhyemmällä kaksnelosella erittäin hyvin ja ovatkin varmasti valmiita ottamaan tuplamatkan haasteet vastaan.

Ensi viikonloppuna kisataan Latviassa 24h Rogainingin EM -kisat. Ilmoittautuneita joukkueita on yhteensä 318, eli kyseessä ei ole ihan pienet karkelot. Jos oli viime vuoden Retki-Rogainingissa kisa-alueen eteläosa paikoin huonokulkuista maastoa, niin sitä näyttäisi olevan tarjolla myös 2011erc kisassa ensi viikonloppuna. Järjestäjien julkaisema video kisamaastosta näyttää aika lohduttomalta ja siinä vaiheessa kun eväät on syöty ja ollaan jo toisella puolikkaalla voi eteneminen olla melko hidasta. Viime vuoden 24h Retki-Rogainingissa taidettiin edetä keskimäärin alle 4 km / h. Voipi olla, että niin polkuja kuin teitäkin kannattaa käyttää. Se säästää aikaa ja jalkoja. Alla vielä näyte miltä kartat näyttivät 2007 pidetyssä rogainign EM -kisassa Latvissa.

Kotimaassa kisataan samaan aikaan 24 tunnin seikkailukisa Xtreme Challenge Rokualla. Juoksun ja pyöräilyn lisäksi osallistujien tulee hallita melonta, suunnistus, kiipeily ja sukellus. Lisäksi erilaisia tehtävärasteja on sijoitettu matkan varrelle. Radoista vastaa Seppo Mäkinen, 24h rogainingin maailmanmestari viime vuodelta.

Kausi paketissa

2011-07-08T08:53:00.000+03:00

Epäselvyys lonkan tilanteesta loppui sitten viime viikolla. Kuten viimeiset lenkit ovat osoittaneet ei juoksu tunnu hyvälle tällä hetkellä ja kaikki asiat eivät ole kunnossa. Viime viikolla tehty uusi magneettikuva kertoo tilanteen menneen huonompaan suuntaan sitten viime helmikuun, jolloin edelliset kuvat oli otettu. Ilmeisesti maaliskuussa juostut 1000+ kilometriä sekä toukokuussa ollut neljäkasi eivät olleet parasta mahdollista ajanvietettä lonkassa jo olleelle rasitusmurtumalle. Pahemmat oireet alkoivat kuitenkin näkyä ja tuntua vasta kesäkuussa, jonka aikana juoksua ei juurikaan ole kertynyt.

Viime viikolla tehdyssä uudessa magneettikuvassa näkyy, että luusta on nyt irronnut pienempi pala ja sen takaisinluutuminenkin on epävarmaa. Lääkäri "suositteli" heti 4-6 viikon totaalilepoa, eli ei juoksua tai pyöräilyä tai edes runsaampaa kävelyä. Vasta tämän jälkeen voi ajatella kevyen pyöräilyn aloittamisen. Parin kuukauden päästä tarvitaan myös uudet magneettikuvat, jotta tiedetään miten luu on alkanut paranemaan. Vasta niiden jälkeen tiedetään voiko uuden harjoittelun aloittaa, pitääkö taukoa jatkaa vai onko edessä esimerkiksi leikkaus. Joka tapauksessa harjoittelun joutuu aloittamaan todella kevyesti näin pitkän tauon jälkeen.

Tämän kauden kisojen osalta se tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki tämän vuoden kisat voi suosiolla unohtaa. Kahden ja puolen viikon kuluttua oleva 24h EM rogaing Latviassa päätettiin jo ennen viimeisiä magneettikuviakin jättää väliin. Sinne ei olisi mitään asiaa ja vielä vähemmän nyt, kun on tiedossa lonkan todellinen tilanne. Latvian lisäksi näyttää vahvasti siltä, että myös pitkään odotettu UTMB on pakko jättää väliin. Sinne ei ole aikaa kuin runsas seitsemän viikkoa. Tämä harmittaa erityisesti, koska tästä kisasta on haaveiltu jo vuosia.

Kaikkein harmillisinta on kuitenkin tämän vuoden kohokohdan, Mammuttimarssin, jääminen väliin. Vaikka kaikki menisi hyvin ja harjoittelun makuun pääsisi taas elo- syyskuun vaihteessa, niin aika ei riitä sellaiseen kuntoon pääsemiseen, että lähes 200 km vuorokaudessa (vielä on epäselvää, onko aikaraja 24h myös tänä vuonna) onnistuisi Mammutissa. Se ei vaan ole mahdollista tässä tilanteessa ja siitä on turha enää edes unelmoida.

Yhtä kaikki, elämä menee eteenpäin eikä tässä kuitenkaan olla missään nimessä ranteita vetämässä auki. Kesästä ja syksystä tulee melko erilaiset kuin olin suunnitellut, mutta tilannehan voisi aina olla vieläkin huonompi. Ainakin tässä ehtii nyt lueskelemaan nurkiin kasaantuneita lehtiä ja kirjoja...ja suunnittelemaan uusia seikkailuja.

Oma Jukola historia - juostut viestit

2011-06-27T08:50:00.002+03:00

Juoksutauko on käytännössä jatkunut viime viikonlopun Jukolan viestin jälkeen. Tiistaina kävin fillarilla töissä ja kotiin tultuani oli tarkoitus tehdä lyhyt testilenkki tuon lonkan tilanteen selvittämiseksi. Kävin maastossa juoksemassa, mutta jo puolentoista kilometrin jälkeen sain kääntyä takaisin. Totesin heti lenkin alussa, ettei juoksu onnistu jalan nykyisellä kunnolla. Sitä oli turha rasittaa enempää.

Epäonnistunut testijuoksu tarkoittaa myös sitä, että heinäkuun loppuun suunniteltu 24h EM Rogaining kisat peruuntuvat omalta osaltani. Erittäin harmillinen päätös, mutta se on tässä tilanteessa välttämätön. Nyt ei auta muuta kuin hoitaa jalka kuntoon. Muuten käy niin, että koko loppukausi jää kilpailematta.

Nyt vuorossa on uusi lääkärikäynti sekä todennäköisesti magneettikuvaus. Tuomio tulee loppuviikosta, jolloin nähdään onko tilanne muuttunut pahemmaksi viime helmikuusta. Joka tapauksessa näyttää todennäköiseltä, että edessä on vielä toinen lepokuukausi.

Nyt kun aikaa on enemmän käytettäväksi muuhunkin kuin juoksuun, niin tein lyhyen tilaston juoksemistani Jukolan viesteistä. Ensimmäinen juoksemani viesti oli Laitilassa 1985 ja sen jälkeen tulosluetteloista löytyy varmuudella merkintä yhteensä 17 juostun Jukolan kohdalta. Näiden lisäksi on muutama epävarma vuosi, mutta koska mitään merkintää ei löydy niin ei kai niissä sitten ole tullut juostua.

Myös seurat, joita on tullut edustettua ovat vaihtuneet melkoisesti.

1985 Laitila Jukola, Vakka-Rasti 4 , 4. osuus, sija 466
1986 Kaanaa Jukola, Vakka-Rasti 2, 4. osuus, sija 303
1987 Hollola Jukola, Rasti-Lukko 2, 6. osuus, sija 121
1987 Nuorten Jukola, Rasti-Lukko 1, 7. osuus, sija 17

1988 Isosyöte Jukola, Rasti-Lukko 2, 7. osuus, sija 241

1989 Raja-Jukola, Rasti-Lukko 1, 7. osuus, sija 169

1990 Juvan Jukola, Olkiluodon Melojat 1, 4. osuus, sija 767

1991 Kraateri-Jukola, ei mukana

1992 Vehkalahti-Jukola, Rasti-Lukko 2, 7. osuus, sija 352

1993 Paimion-Jukola, ei mukana (Cernissä kesätöissä)

1994 Pyhä-Luosto Jukola, ei mukana

1995 Kerava-Sipoo Jukola, ei mukana

1996 Mehtä-Jukola, ei mukana

1997 Jyväs-Jukola, ei mukana

1998 Juhla-Jukola, ei mukana (Kanadassa lomalla)

1999 Hiisi-Jukola, Stigun kerho, 7. osuus, sija 649

2000 Jukola 2000, Rasti-Lukko 4, 7. osuus, rastiväliajat , sija 620

2001 Nikkari-Jukola, Rasti-Lukko 3, 7. osuus, rastiväliajat, sija 610

2002 Asikkala-Jukola, ei mukana (Kanadassa lomalla)

2003 Sulkava-Jukola, ei mukana

2004 Jämi Jukola, Pummin Suunta, 3. osuus, rastiväliajat, sija 760

2005 Sippu-Jukola, ei mukana (Kanadassa lomalla)

2006 Salo-Jukola, Pummin Suunta, 1. osuus, rastiväliajat, sija 897

2007 Virkiä-Jukola, Helsingin Suunnistajat 14, 1. osuus, rastiväliajat, sija 1132

2008 Tampere Jukola, Endurance, 1. osuus, rastiväliajat, sija 881

2009 Mikkeli Jukola, Endurance, 3. osuus, rastiväliajat, sija 748

2010 Kytäjä-Jukola, Endurance, 1. osuus, rastiväliajat, sija 860

2011 Salpa-Jukola, Endurance, 3. osuus, rastiväliajat, sija 587

Lisäksi Ruotsin Tiomilassa on tullut juostua ankkuriosuus kahdesti Rasti-Lukon joukkueessa. Tämä tapahtui 1988 sekä 1992.

Alkavan viikon torstaina kisaillaan Unkarissa suunnistuksen veteraanian MM-kisat (WMOC2011). Itse olin mukana 2007, kun kisat käytiin Suomessa, Rukalla. Se oli hieno tapahtuma ja olisi mukavaa ehtiä joskus uudestaan kyseisiin kisoihin. Vuonna 2012 kisat käydään Saksassa ja 2013 Italiassa. Pidetään asia mielessä. Ehkä tässä voisi järjestellä asioita niin, että ehtisi mukaan uudemman kerran.

Kesäkuu ja Jukolan viesti

2011-06-20T13:43:00.000+03:00

Kesäkuun alku on sujunut levon merkeissä. Yhtään juoksulenkkiä en ole tehnyt nyt neljään viikkoon. Lonkka on tuntunut paremmalta, tosin kipuhan tuntuu vain juoksun yhteydessä. Korvaavana liikuntana on toiminut pyöräily, jota on tullut tehtyä jonkin verran lähinnä työmatkojen yhteydessä. Mitään hauskaa puuhaa ei tämä loikoilu ole, kun on tottunut liikkumaan päivittäin.

Kesäkuun alussa tehtiin lomareissu New Yorkiin. Se oli ensimmäinen reissu moneen aikaan, kun matkalla ei ollut yhtään (juoksu)kisaa. Lenkkikamat oli kyllä pakattu mukaan, mutta päivät venyivät sen verran pitkikisi, ettei niiden lisäksi enää tehnyt mieli käydä juoksemassa. Tälle reissulle olimme googlanneet etukäteen muutamia hyviä urheilukauppoja. Yhtenä parhaista oli varmasti Paragon Sports, joka sijaitsee 867 Broadwayllä, Manhattanilla. Tavaraa löytyy kolmessa isossa kerroksessa, joten aikaa kannattaa varata runsaasti. Täältä voisi ostaa melkein mitä vaan ja rahaa voisi saada kulumaan kassikaupalla. Itse hankin täältä varusteita syksyn UTMB:tä varten. Mukaan tuli niin uusi juoksureppu kuin jossain määrin vettä hylkivät ultrakevyet juoksuhousut. Lisäksi mukaan tarttui sekalaista pikkusälää, mm. energiapatukoita ja geelejä. Muista liikkeistä tuli ostettua yhteensä kolmet lenkkarit. Uutena merkkinä ostin North Facen maastokengät, jotka tuntuivat hyviltä ainakin kaupan tasaisella lattialla. Metsään en näillä ole vielä ehtinyt.

Jukolan viestissä oltiin Endurancen joukkueella mukana nyt neljännen kerran. Porukka on joukkeessa vaihdellut vuosien aikana jonkin verran, mutta perusrunko alkaa hahmottua. Neljän vuoden aikana Endurancen joukketta on edustanut yhteensä 14 eri suunnistajaa. Tällä kertaa koko joukkeen suoritus oli tasaisen varma, eikä kenellekään sattunut yhtään isompaa pummia. Tuloksena oli kautta aikojen paras loppusijoitus, 586.

Oma suoritus oli aika kaksijakoinen. Takana ollut neljän viikon juoksutauko ja epävarmuus lonkan kunnosta eivät olleet paras mahdollinen lähtökohta kisaan. Perjantaina tehty koelenkki Jukolan harjoitusmaastoon sujuivat suht ok vaikka erityisesti tuo juoksemattomuus tuntuikin omassa tekemisessä. Lenkki ei ollut järin herkkää, enkä tietysti sitä oikein odottanutkaan. Itse kisa meni suunnistuksen osalta hyvin. Koska sekä jalka että kunto eivät mahdollistaneet paljoa hölkkää kovempaa juoksua niin suunnistuksessa ei sitten pahoja pummeja tullutkaan. Lopussa rastille 19 tullessa juoksin normaalisti uraa pitkin, mutta rastille tullessa koodi oli väärä. Se olikin jo rasti 20 (#55), joten paikallistaminen onnistui heti. Harmillisesti TV ikuisti juuri tuon vaiheen. Jouduinkin siitä sitten paikkaamaan takavasemmalle 150 metriä hakemaan rastia #19 ja sitten taas takaisin rastille 20. Viimeiselle rastille tultaessa tulin ensin rastille 222, josta lyhyt korjaus omalle rastille 111. Kaikki muut aikaisemmat rastit onnistuivat hyvin eikä niiden osalta voi laskea yhtään hukka-aikaa. Yhteensä noiden kahden rastin etsimiseen voi laskea pummia noin 4 minuuttia.

Juoksun osalta tuo kisa ei sitten ollutkaan mikään varsinainen riemuvoitto. Juoksin jo alusta lähtien tuota lonkkaa varoen. En halunnut rasittaa sitä yhtään enempää kuin mitä oli tarvetta. Kaikki isommat loikkimiset piti tehdä todella rauhassa. Kunto riitti hyvin sellaiseen rauhalliseen menoon. Ylämäissä jaksoi juosta ja jopa ohitella porukkaa siellä missä se oli edes jotenkin mahdollista. Mutta esimerkiksi tie- tai polkupätkillä joutui tasoitusta antamaan muille suunnistajille. Tilannetta kuvaa hyvin viimeiseltä rastilta vaihtoon kulunut aika. Meikäläisen loppukiri (287 m) kulki huimalla 5.17 kilometrivauhdilla. Se oli 1225. paras aika kolmannen osuuden suunnistajien joukosta. Sijoitus tippui kahdeksan pykälää tuolla matkalla.

Koska lonkka ei vielä kuukauden juoksutauon jälkeenkään ole siinä kunnossa, että sillä voisi aloittaa täysipainoista harjoittelua, täytyy harjoittelun osalta vielä pitäytyä ainakin tuosta juoksemisesta. Tosin tuon Latvian 24h rogaining kisan osalta pitää kohta tehdä päätöksiä, jotta ehtii tehdä ajoissa vaadittavia peruutuksia matkojen suhteen. Tällä hetkellä tuo reissu ei näytä kovinkaan hyvältä. Tästä syystä tällä viikolla on tarkoitus tehdä pari testilenkkiä, joiden pohjalta sitten tehdään päätös. Latviaan on aikaa nyt vajaat viisi viikkoa.

Lepoa ja fillarointia

2011-05-31T07:40:00.000+03:00

Mennyt viikko menikin sitten melkolailla levon merkeissä. Yhtään juoksulenkkiä en tehnyt ja fillaointiakin vain nimeksi. Maanantaista torstaihin kävin fillarilla töissä ja sunnuntaina tein puolentoista tunnin fillarilenkin. Yhteensä 177 km / 7.40 h fillaria.

Sunnuntaisella lenkillä kävin kääntymässä Solvallassa. Samalla lenkillä huomasin, että Solvallaan johtavan tien laitaan ollaan rakentamassa pyörätietä. Se onkin hieno juttu, kun tie on muuten mäkinen ja mutkainen ja siinä liikenteen seassa juokseminen on aina vähän hankalaa. Tosin työ on valmis nykyisen aikataulun mukaan vasta kahden vuoden päästä (5/2013).

Jo yhden viikon juoksemattomuus on saanut lonkan tuntumaan paremmalta. Nyt jos malttaa pitää vielä vähän aikaa lepoa niin tämähän voi oikeasti kääntyä parempaan. Samalla levolla saavat aivotkin vähän muuta ajateltavaa. Onneksi seuraava viikko menee matkoilla loman merkeissä ja sen aikana ei ole tarkoitus kuin vähän kokeilla tuota juoksua. Lonkan paranemiseen pitää muutenkin kiinnittää erityistä huomiota. Ensi vuoden keväälle on jo kisamatka varmistunut ja viimeistään siihen mennessä pitää kaiken olla kunnossa.

Lepoa vai pakkolepoa

2011-05-24T21:16:00.000+03:00

Unkarin neljäkasista on nyt kulunut aikaa runsaat kaksi viikkoa. Eka kisan jälkeinen viikko meni levon merkeissä. Ei tullut tehty kuin pari fillarilenkkiä sekä yksi lenkki maastossa. Jalat tuntuivat palautuneet kisasta yllättävän hyvin. Tosin menihän kisan loppuosa suurimmaksi osaksi kävelyksi, joten voisi olettaa jalkojen palautuvan mukavasti.

Toisella viikolla meno alkoi vähän paranemaan. Tiistaina fillarilenkki, keskiviikkona vajaan tunnin lenkki ja perjantaina runsaan tunnin lenkki maastossa. Perjantainen lenkki meni takkuisesti, sykkeet olivat korkealla vaikka vauhti oli lenkin ajan rauhallista. Oli kuitenkin aivan mahtava tunne juosta ulkona lämpimässä auringonpaisteessa. Vielä kun edessä on koko kesä pitkän ja kylmän talven jälkeen ei voinut olla nauttimasta jokaisesta hetkestä.

Viikonlopulle olin suunnitellut pari mukavaa maastolenkkiä. Lauantaina juoksin Nuuksion Kattilaan ja takas. Keli oli lämmin ja juoksu maistui. Taustalla käki yritti olla äänessä, mutta ei se jaksanut kukuilla kuin pari säkeistöä. Ihan eri luokan laulaja kuin serkkunsa Unkarissa. Sitten kolme-neljä kilsaa ennen kotiintuloa alkoi lonkka kipuilla todella pahasti. Olihan se tuntunut ihan lenkin alussakin, mutta se oli sellaista "normaalia" tunnetta. Tällä kertaa kipu säteili ikävästä alaselkään ja juoksu muuttui käytännössä mahdottomaksi. Jouduin raahautumaan kotiin viimeiset kilometrit. Sunnuntain lenkki jäikin sitten väliin. Vielä perjantaina ollut hyvä fiilis oli tiessään. Loput viikonlopusta meni pihahommissa.

Lonkka on oireillut jo viime joulukuusta alkaen. Urheilulääkärin helmikuussa antaman diagnoosin mukaan paraneminen vaatisi kahden kuukauden levon. No, kevät oli aika kiireistä aikaa, kun valmistautuminen Japanin Sakuraan oli kiivaimmillaan. Eihän siinä ollut aikaa kevennellä harjoittelua. Tosin maaliskuussa kovimman harjoittelun aikana lonkka ei juurikaan oireillut. Suurimmat ongelmat lonkan kanssa ovatkin olleet kevyiden harjoitusviikkojen aikana sekä vaativammassa maastossa juostessa. Esimerkiksi kevät rogaining Kirkkonummella jäi kesken lonkkavaivojen takia.

Koska seuraavat kisat tulevat olemaan edelleen tuolla vaativamman alustan puolella (Jukola, Rogaining-EM 24h, UTMB ja Mammuttiruntu) ei nyt taida olla muuta mahdollisuutta kuin yrittää saada tuo lonkka viimeinkin kuntoon. Tarkoitus olisikin nyt pitää ainakin jonkin aikaa juoksulepoa. Ehkäpä jopa aina Jukolaan asti. Ja jos se ei siitäkään tule kuntoon niin sitten taukoa jatketaan. Korvaavana harjoituksena toimii pyöräily, joka ei rasita lonkkaa. Ehkäpä tuota vesijuoksuakin voisi kokeilla. Helppoa ei tämä kuitenkaan ole.

Unkari 48h kisaraportti

2011-05-15T16:57:00.004+03:00

Lensimme Budapestiin jo keskiviikkoaamuna, josta matkamme jatkui kisapaikalle Balatonfürediin junalla. Olimme perillä vain kolme tuntia 6d kisan lähdön jälkeen ja osa kisaorganisaatiosta luulikin meidän myöhästyneen 6d lähdöstä. Lyhyen selvittelyn jälkeen he ymmärsivät meidän tulleen paikalle vasta kahden päivän päästä alkavaan neljäkasin kisaan. Muita neljäkasilaisia ei vielä paikalla näkynyt. Sen sijaan Aku ja Miikka nauttivat jo täysillä kuuden päivän urakastaan.

Pari päivää meni paikkoihin tutustuessa ja 6d kisaa seuratessa. Järjestelyt vaikuttivat hyviltä ja ensikosketus rataan oli kaikin puolin positiivinen. Itse rata on 900 metriä pitkä asfalttipäällysteinen pyörätie. Se on tasainen kuin pannukakku. Siinä on kuitenkin useita 90 -asteen mutkia, jotka tuntuvat jopa neljäkasilla melko ikäviltä kisan alussa. Kisan lopussa tullut sade liukastutti asfaltin siinä määrin, että mutkissa piti olla tarkkana. Onneksi vauhti oli pudonnut jo mateluasteelle.

Perjantaina klo 12 alkoi sitten meidänkin kisa. Aku ja Miikka olivat tähän mennessä juosseet jo kaksi päivää. Oma karkea vauhdinjakoni kisan alussa oli suunniteltu siten, että juoksisin runsaan kympin tunteja ainakin ensimmäiset 6 tuntia. Sen jälkeen oli tarkoitus ottaa taas kävelypätkät mukaan, aivan kuten edellisissäkin kisoissa. Juoksurytmin löytyminen kisan alussa oli kuitenkin vaikeaa. Tuntui, että koko ajan oli jotain, mikä keskeytti juoksun, Sopivan vaatetuksen löytäminen ja liian innokkaasti toimiva vatsa ja vessassa istuskelu veivät paljon aikaa kisan alussa.

Jo kuuden tunnin juoksun jälkeen koko talven ja kevään vaivannut lonkka alkoi oireilla siinä määrin, että oli pakko ottaa ensimmäinen särkylääkekimara. Se toikin heti helpotusta. Vähän tämän jälkeen alaselkä tuntui todella jäykälle. Se johtui varmasti kovasta alustasta ja nyt oli pakko kääntyä coachin puoleen. Hän saikin painettua selän parempaan kuntoon ja juoksu jatkui taas melko normaalisti.

Ilta pimeni ja lämpötila laski nopeasti. Yöksi oli luvattu vain yksi lämpöaste eli keli ei sentään menisi pakkasen puolelle. Ensimmäisen yön viileässä kelissä juoksu kulki todella hyvin. Välillä piti vähän keventää kaasujalkaa, kun vauhti menasi karata kokonaan. Pidin kuitenkin kiinni kävelytauoista. Sitten aamuneljältä iski ensimmäinen väsymyskohtaus. Kierrosajat hidastuivat ja jossain kohtaa aamulla oli pakko päättää lyhyen tauon pitämisestä. Tauon jälkeen pääsin taas suhteelliseen hyvään vauhtiin ja puolessa matkassa oli kilometrejä kasassa noin 203 km.

Iltapäivällä asiat alkoivat mennä huonompaan suuntaan, kun väsymys ja energiavaje painoivat edelleen päälle. Juoksurytmi oli kadonnut ja kävelyä alkoi tulla mukaan enemmän ja enemmän. Tuntui aivan hullulta ajatukselta, että tässä oltiin vasta puolessa matkassa. Kolmelta iltapäivällä päätettiin pitää uusi pidempi tauko ja yrittää sitä kautta palata takaisin elävien kirjoihin. Kahden tunnin aikana en kuitenkaan saanut edelleenkään nukutuksi, mutta pientä tankkausta pystyttiin tekemään. Paluu radalle olikin ankea.

Illaan aikana vauhti ei enää ollut hääppöinen. Jossain vaiheessa juostiin Petrin kanssa yhdessä ja tulostaulua ihmetellessä huomattiin olevamme samalla kierroksella. Siinä sitten päätettiin, että juostaa kimpassa maaliin, jos ei toiselle mitään suurempia ongelmia satu. Loppu mentiin 1+1 taktiikalla, eli yksi kierros juosten ja yksi kävellen. Jossain toisen yön aikana huomasimme Petrin kanssa meidän takana seuraavana olevan kaverin kiristävän tahtia ja jouduimmekin välillä kiristämään omaakin tahtia. Onneksi kaveri kävi aina välillä vetämässä pari kovaa kierrosta ja sen jälkeen hän meni taas takaisin mökkiin. Se sopikin oikein hyvin meille. Toisena kisassa ollut Fatton oli meistä vajaat 20 km edellä ja vaikka hänelläkin oli suuria vaikeuksia emme saaneet välimatkaa kurottua juurikaan umpeen.

Loppu tuntui taas todella pitkältä. Ero kävelykierroksen ja juoksukierroksen välillä ei ollut ajallisesti kummoinenkaan. Aamu oli todellista raahustamista. Kiroiltiin ultra-käkeä, joka jaksoi meitä huomattavasti paremmin koko viikonlopun. Pystyimme kuitenkin olemaan radalla koko loppuajan ja keräämään muutaman lisäkilometrin. Lopputulos 333 km saavutimme noin 10 min ennen loppua ja jätimmekin numeropalikat samaan kohtaan Petrin kanssa.

Kisan jälkeen

Vaikka tulostavoite ei täyttynytkään, oli hienoa juosta loppumatka Petrin kanssa. Eikä tuo tuloskaan nyt ihan huono ole, kun SE-lukemat paranivat vajaalla 20 kilsalla. Tämä osoittaa hyvin miten vaikea laji neljäkasi on. Kaiken pitää onnistua, jos mielii huipputulosta.

Kuvia reissusta voi katsella täältä.

Viikko 17

2011-05-01T18:15:00.000+03:00

Vaikka Pääsiäisen jälkeen on keli viilentynyt, on kevät tälläkin viikolla edennyt mukavasti. Tällä viikolla on lehtipuissa ensimmäiset näkyvät kevään merkit. Pienet, peukalon kynnen kokoiset, lehdet puskevat jo ulos silmuista. Nuuksion järvistä ovat jäät lähteneet tällä viikolla ja peippoja sekä västäräkkejä on jo kasapäin.

Viisi päivää kilpailuun ja kaikki on ainakin noin päällisin puolin kunnossa. Polvet ovat toimineet moitteetta viimeiset pari viikkoa ja tällä viikolla lonkkakin on tuntunut paremmalta. Tosin lenkit ovat olleet lyhyitä, maksimissaan puolentoista tunnin mittaisia.

Viikolle kertyi treenejä tasaisesti tiistaita lukuunottamatta, jolloin piti hoitaa muita asioita. Maanantaina juoksin varovasti Jussin kanssa runsaan tunnin lenkin Veikkolassa. Edelliset kolme päivää olivat menneet levon merkeissä torsoksi jääneen Kevät Rogainingin jälkeen. Lonkka tuntui kevyessä juoksussa suht ok, mutta mitään reippaampaa juoksua ei tehnyt mieli edes kokeilla. Ilma oli todella lämmin ja juoksinkin ensimmäistä kertaa lyhyissä huosuissa. Naama taisi vähän saada väriä, kun lippis unohtui kotiin.

Tiistaina tuli siis lepopäiva ja keskiviikkona kävin fillarilla töissä. Illalla vielä lyhyt kuntopiiri. Vatsalihasten tekeminen on edelleen vaivalloista ja niitä tehdessä joutuukin käsillä vähän helpottamaan liikettä.
Torstaina oli seuran palaveri arenalla ja kävin samalla juoksemassa vajaan tunnin vähän reippaampaa vauhtia, noin 5 min/km. Lenkki ei tuntunut lainkaan pahalta lonkassa, mutta edellisen viikon juoksemattomuus tuntui sitäkin enemmän. Jalat olivat melko jäykät. Päätinkin vähän lisätä lenkkien pituutta loppuviikoksi, jotta pääsisin paremmin taas juoksurytmiin.

Perjantaina ja lauantaina kiersin asfalttitietä pitkin viereisen Siikajärven kahdesti, kun en halunnut riskeerata menemällä metsän puolelle juoksemaan. Pelkäsin siellä olevan vielä lunta ja märkää niin paljon, että se olisi taas rasittanut liikaa tuota lonkkaa. Perjantaina jalat tuntuvat edelleen jäykiltä, mutta lauantaina homma meni jo paljon jouhevammin. Lauantaisella lenkillä satoi vettä melkoisesti kylmän pohjoistuulen säestämänä.

Sunnuntaina sain uuden lenkkikaverin matkaan, kun lähes naapurissa asuva Jyry lähti mukaan lenkille. Tiesin, että Jyryllä riittää kestävyyttä, mutta hänen nopeusominaisuuksistaan en ollut ihan varma. Homma meni kuitenkin hienosti ja vauhtia riitti tarpeeksi molemmille. Suuntasimme nyt asfaltin sijasta metsän puolelle. Yllätyksekseni kaikki lumi ja vesikin oli kadonnut ulkoilureitiltä ja pääsimme läpi kuivin tassuin lähes koko reissusta. Jyryllä tuli kuitenkin sen verran kuuma, että hän kävi kahdesti kahlaamassa pienessä lammessa. Loppu meni vauhdikkaasti, onhan kotiinpäin aina mukavampi juosta. Jyry on alaskanmalamuutti.

Viikolle kertyi juoksua yhteensä 73 km / 6.45 h. Fillaroinnin ja lihaskunnon jälkeen kokonaistunnit olivat 8.35 h. Tämä oli tavoitteenakin ja ehkäpä eniten tässä rauhoittaa nuo loppuviikon hyvin sujuneet lenkit. Lonkka ei ainakaan nyt tunnu vaivaavan lyhyillä matkoilla. Toivottavasti se kestäisi myös "vähän" pidemmän matkan. Coachi on hieronut jalat huippukuntoon, joten eiköhän kroppa ole niin hyvässä kunnossa kuin mahdollista.

Viikonlopun aikana kisatun Tiomilan molemmat voitot tulivat tänä vuonna Suomeen. Naisten puolella Tampereen Pyrintö ja miesten puolella Kalevan Rasti veivät voitot vakuuttavalla tavalla.

Viikko 16 ja kevätrogaining

2011-04-26T20:06:00.000+03:00

Kevät on edennyt todella vauhdikkaasti.Edellisellä viikolla (tiistaina 12.4.) näkyivät ensimmäiset leskenlehdet teiden varsilla ja tällä viikolla onkin sitten sini- ja valkovuokot alkaneet kukkia kilpaa. Yleensä näiden välissä menee ainakin se viikko, mutta nyt niitä on näkynyt vierivieressä. Pihalla olleet korkeat lumikinokset ovat hyvenneet lähes olemattomiin Pääsiäisenä. Enää pari pientä lämpärettä ja piha on kokonaan lumesta vapaa. Kevät on kyllä mahtavaa aikaa.

Harjoitusten suhteen viikko ei tarjonnut mitään eksoottista. Alkuviikolla en ollut tehnyt yhtään juoksulenkkiä vaan ainoastaan maanantaina kävin fillarilla töissä. Tiistai ja keskiviikko olivat lepopäiviä harjoitusten suhteen. Tavoitetunnit olivat siellä runsaan 12 tunnin hujakoilla, mikä tarkoitti tuntien täyttymistä jo pelkästään osallistumalla Kirkkonummella kiirastorstaina järjestettävään kevät rogainingiin. Miia ja Tiina olivat taas järjestäneet hienon harjoituksen vaikka maanomistajien kanssa olikin jouduttu vääntämään kättä metsien käytöstä. Kartan keskeltä oli jouduttu vapauttamaan kämmenen kokoinen alue kisa-alueen ulkopuolelle. Se tarkoitti enemmän tietä ja vähemmän metsää. Meille Tommin kanssa se tarkoitti jonkin moista etua vaikka onhan Tommi hinkannut suunnistustaitoaan talven korttelirasteilla.

Reissu alkoi kello 8 torstai-iltana. Lähdössä useita joukkueita suuntasivat matkansa pohjoiseen ja siitä sitten vastapäivään kiertäen rasteja. Kartan keskellä ollut kielletty alue supisti reittivaihtoehdot minimiin, jolloin väkeä riitti alussa samoilla rasteilla. Ensimmäiset rastit (23, 32, 41, 33, 59, 31) päästiin kulkemaan vielä ennen pimeän tuloa. Metsässä joutui jo lamppua käyttämään, mutta juoksu onnistui suht hyvin ilman sitäkin. Metsässä ei ollut enää lunta kuin paikoin, mutta vettä oli sitäkin enemmän ja ojien ylittäminen vaatikin joka kerta sopivan ylityspaikan etsimistä. Etukäteen haastavan näköinen rasti 59 löytyi suoraan ja seuraava lammen rannassa ollut rasti 31 löytyi hyvin vaikka osuimmekin lammen rantaan liian pohjoisessa.

Tästä eteenpäin lampulle oli käyttöä myös metsässä. Seuraavat rastit (27, 39, 24) löytyivät edelleen suht hyvin vaikka rastilla 39 kiertelimme jonkin aikaa rinnettä. Tässä kohtaa huomasin tuon vanhan lonkkavaivan kipeytyvän siinä määrin, että se alkoi jo hidastaa matkantekoa. Metsässä juokseminen lisäsi lonkan rasitusta ja vielä kun siihen lisätään leveiden ojien ylitykset niin tiesin, ettei seuraavista tunneista olisi tulossa mitään varsinaista riemujuhlaa.

Rastille 53 juostessa perässämme ajoi iso maasturi, joka oli kovasti kiinnostunut puuhistamme. Oli ilmeisesti ajamassa takaa jotain mopopoikia ja samalla reissulla törmännyt lamppu päässä juokseviin suunnistajiin. Eikö ihmisillä ole parempaa tekemistä pyhäiltana kuin ajaa kylällä mopopoikia kiinni?

Tästä vauhti hidastui entisestään ja mielessä alkoi siintää kolme kirjainta. DNF. Kolme seuraavaa rastia (42, 44 ja 51) kierrettiin vielä Tommin kanssa, mutta sitten oli pakko myöntää, ettei ollut järkeä jatkaa, kun lonkka oli jo siinä kunnossa. Onneksi samaan aikaan Lupuksen kolmonen (Outi ja JanneH) tuli tietä pitkin ja Tommi saikin siitä mukavan kyydin loppuyöksi meikäläisen jäädessä hiljaksiin kävelemään kohti kisakeskusta. Vähän myöhemmin soitin Miialle ja tilasin kyydin kisakeskukseen, siinä säätyi itseltä runsaan tunnin kävely/hölkkä. Kello näytti tässä vaiheessa noin 4.45h/35km. Tommi juoksi loppuun asti Lupuksen kanssa keräten hienot 92 pistettä. Kisa-alueen eteläinen osa jäi molemmilta kokematta.

Sen suurempaa analyysiä ei kisasta ole. Valitsemamme reitti oli ilmeisesti suhteellisen hyvä, koska ainakin alkumatkasta seurassa olivat kärkeen sijoittuneet joukkueet. Tosin reittivaihtoehtoja ei ollut ihan normaaliin tapaan jo mainitusta syystä.

Loppuviikko menikin sitten pihahommia tehden ja jalkaa lepuuttaen. Nyt onkin sitten vähän arvoitus miten se tulee kestämään kahden viikon kuluttua olevan Unkarin neljäkasin. Onneksi siellä on tasainen alusta eikä reitillä ole tietääkseni ylitettäviä ojia. Tulevalla viikolla tehdään enää lyhyttä lenkkiä ja vähän lihashuoltoa.

Viikko 15 - löysää

2011-04-18T11:41:00.000+03:00

Mennyt viikko on ollut vähän sellainen löysänlainen. Polvet ovat olleet sen verran kipeä, että olen sitten tarkoituksella keventänyt määriä. Kunto ei nyt tästä enää paljoa voi parantaa, mutta jos kintut eivät ole lähtöviivalla kunnossa, niin silloin kunnolla ei ole mitään merkitystä. Neljäkasi on pitkä kisa huonolla kunnolla, mutta kipeillä jaloilla se on sitäkin pahempi.

Tämän takia viikolla tuli pidettyä parikin lepopäivää ja viikon aikana juostut lenkit olivat varsin lyhyitä. Lenkkejä kertyi yhteensä kuusi kappaletta, joista kertyi 106 km / 10.34 h. Lisäksi oli yksi fillarilenkki ja kuntopiiriä, niin kokonaistunnit jäivät sinne vajaaseen 13 tuntiin. Enemmänkin oli tarkoitus ulkoilla varsinkin, kun Nuuksiossa alkaa kelit olla melko kohdallaan:

Normaalisti runsaan metrin levyisessä purossa on pieni kevättulvan

Lunta on paikon vielä paljon, mutta kovaksi tampattu ura kestää toistaiseksi hyvin juosta

Pitkospuut onneksi kelluvat pinnalla

Sakura-michi Nature Run juostiin tänä viikonloppuna Japanissa. Siellä oli meidänkin tarkoitus olla mukana, mutta näin ei sitten kuitenkaan käynyt. Kisassa oli kuitenkin mukana kaksi suomalaista, jotka molemmat taistelivat itsensä hienosti maaliin asti. Sekä Yukio että Veikko pääsivät maaliin määräajassa 250 km mittaisessa kisassa.

Tulevalla viikolla vietetäänkin sitten Pääsiäistä. Ennen sitä päästään kuitenkin kokeilemaan kauden toista Rogaining -tapahtumaa. Vuorossa on 12h Kevät Rogaining Kirkkonummella torstaina klo 20.00.

Viikko 14

2011-04-11T09:47:00.000+03:00

Edellisen kevyen viikon jälkeen oli taas tarkoitus saada alle vähän enemmän tunteja. Sakura-michin vaihtuminen Unkarin neljäkasiksi vaikuttaa selvästi harjoitusohjelmaan, juostaanhan Unkari kuitenkin kolme viikkoa myöhemmin. Määräviikkojen jatkaminen kolmella lisäviikolla ei olisi onnistunut fyysisesti eikä henkisestikään. Sen takia edellinen viikko olikin kevyt ja nyt kaksi seuraavaa ovat taas hieman kovempia. Määriä en nosta enää pariakymmentä korkeammaksi ja ajatuksena olisi saada vähän tehojakin mukaan. Myös lyhyet kuntopiirit pysyvät ohjelmassa.

Viikonlopun sateet ja plussan puolella pysyttelevät yölämpötilat ovat viimeinkin sulattaneet kaiken jään ja lumen pyöräteiltä. Samat viikonlopun sääolosuhteet jatkuivat koko alkuviikon, joten lumet ovat saaneet mukavasti kyytiä. Loppuviikosta sateet ovat hellittäneet ja aurinko on mukavasti lämmittänyt. Tosin viikonloppuna oli melko voimakas pohjoistuuli.

Viikon harjoitukset eivät menneet ihan suunnitellusti. Jokunen tunti jäi tekemättä erinäisistä syistä johtuen. Maanantaina juoksin mutkan kautta töistä kotiin, sama parin tunnin lenkki, joka kuitenkin meni hieman reippaampaa vauhtia. Aika 1.51. Tiistaina oli suunnitelmissa lepopäivä, kun käytiin kissojen kanssa vuotuisessa lääkärintarkastuksessa. Sillä rintamalla oli kaikki kunnossa vaikka paino onkin molemmilla päässyt hieman nousemaan. Pitääkin kokeilla tuota juoksumattoa Rusinan ja Lakun kanssa.

Keskiviikkona ja torstaina juoksin sekä töihin että takaisin. Aikaa meni 85-89 minuuttia. Tarkoitus oli juosta iltapäivällä mutkan kautta kotiin, mutta molempina päivinä vaivannut vatsatauti lyhensi vähän lenkkejä. Matkalla kului myös hieman enemmän vessapaperia, kun normaalin yhden pysähdyksen taktiikan sijasta piti pysähtyä ainakin kahdesti.

Perjantaina juoksin matolla töiden jälkeen 25 km, kun polvet olivat sitä mieltä, että hieman pehmeämpi alusta voisi olla vaihteeksi mukavaa. Polvet ovatkin olleet melko kovilla viime aikoina ja sen takia lauantainenkin lenkki jäi hieman vajaaksi. Juoksin lauantaiaamuna matolla tunnin, mutta iltapäivällä lenkki jäikin sitten tekemättä. Pientä voimaharjoitusta kuitenkin tehtiin pihatöiden muodossa. Sunnuntaina juoksentelin paikallisia hiekkateitä parin tunnin verran vaikka kalenterissa oli kolmen tunnin lenkki. Hieno aurinkoinen ilma helli ulkoilijoita vaikkakin kylmä pohjoisenpuoleinen tuuli puhalsi ikävästi. Sunnuntaina huomasin ensimmäistä kertaa korkealla kaartelevat lokit, jotka raakkuivat äänekkäästi kevään merkikisi.

Viikon annos oli yhteensä 8 juoksulenkkiä, joista kertyi 144 km / 12.49 h. Siihen vielä kuntopiirit mukaan niin kokonaistunnit jäivät hieman vajaasen 14 tuntiin. Nyt pitääkin viimeiset viikot keskittyä pitämään kroppa kasassa ja päästä Unkarissa lähtöviivalle mahdollisimman terveenä.

Hevoskuurin sivuilta voi lukea Petteri Muukkosen haastattelun. Siinä on hyviä treenivinkkejä aikapulasta kärsiville. Lisäksi haastattelusta näkyy, miten hyvä asenne hänellä on (huippu)urheiluun.

Keventelyä ja leiri Vierumäellä

2011-04-03T19:42:00.002+03:00

Viimeiset määräharjoittelut saatiinkin päätökseen viime sunnuntaina. Pidinkin ensimmäisen lepopäivän heti maanantaina, edellisestä lepopäivästä oli kulunut aikaa lähes kaksi kuukautta. Hieman oli outoa, kun aamulla oli aikaa lukea hesari kaikessa rauhassa ja vieläpä syödä aamupala kotona. Edellisten viikkojen aikana aamupala oli tullut nautittua töissä työpöydän ääressä. Illallakaan ei ollut mihinkään kiirettä, muuta kuin kauppaan ostamaan uudet tossut edellisten tilalle. Kaupan hyllystä löytyi vielä yksi pari Mizunon Oracle mallia, jota on nyt runsaan vuoden aikana mennyt joitakin pareja.

Tiistaina palattiin jo takaisin tossujen päälle, kun töiden jälkeen juoksin matolla kahden tunnin peruslenkin. Jalat tuntuivat aika kankeilta lenkin alussa, mutta lämmittelyn jälkeen juoksu alkoi taas kulkea. Jännä homma miten kevyellä viikolla tulee helposti tunne, että kyllähän tämän lenkin voi jättää väliin, kun aikaa on kuitenkin koko viikko. Tiistainakin oli ensin tunne, että voisi pitää toisen lepopäivän. Mitään suurta hinkua ei ollut matolle. Sitten lenkin alettua oli kuitenkin taas tosi kiva juosta. Keskiviikkona juoksin töistä mutkan kautta kotiin, taas noin kahden tunnin lenkki.

Torstaina kävin ensimmäistä kertaa tänä vuonna fillarilla töissä. Aamulla oli 12 astetta pakkasta ja pyörätiet todella liukkaat. Parissa kohta matkan varrella oli pieni tilanne päällä, mutta ehjänä kuitenkin selvittiin töihin. Iltapäivällä vettä valui sitten joka pikassa ja reppu ja housut olivatkin juuri sen näköisin, kun olisin tullut ryömimällä kotiin. Perjantaina pidin toisen lepopäivän säästellen jalkoja viikonlopun leiriä varten.

Viikonloppu oltiikin sitten Endurancen kevätleirillä Vierumäellä. Lauantaina käytiin Tommin kanssa juoksemassa lumisia polkuja Vierumäen hienoissa maastoissa. Kokeiltiin siinä samalla juosta umpihankea ison supan pohjalle ja sieltä nelinkontin ylös. Se oli aika raskasta, kun lunta oli vielä melkoisesti. Samalla se oli todella hauskaa. Metsäpolkujen jälkeen juostiin Valo-ilves -reittiä pitkin Heinolaan. Se olikin hauskasti kumpuileva latu-ura, jonka keskellä oli oikein hyvä juosta. Se ei varmasti haitannut yhtään hiihtäjää vaikka yhdeltä vastaantulevalta hiihtäjältä pientä kommenttia saatiinkin. Takaisin juoksimme lähes samaa reittiä, hieman ennen opistoa harhauduimme eri reitille. No, perille löydettiin kuitenkin hyvin.

Ilta meni mukavasti juoksuista ja välillä muistakin aiheista jutellessa. Janne piti luentoa vuorijuoksuista ja aihe herättikin mukavasti kiinnostusta. Loppuillasta paikalle saatiin houkuteltua myös yksi yllätysvieras.

Sunnuntaina juostiin latu-urien sijasta pyörätietä pitkin opistolta lähes Heinolaan tarkoituksena juosta kahden tunnin lenkki. Käännyttiin hieman ennen keskustaa takaisin ja juostiin mukavaan vastatuuleen opistolle. Pyörätieltä oli lumet ja jäät sulaneet kokonaan ja olikin kivaa juosta pitkästä aikaa hyvin pitävällä alustalla.

Odottelua

Viikolle kertyi yhteensä 91km/8.27h juoksua. Fillaroinnit mukaan lukien määräksi tuli runsas 10 tuntia.

Viikko 12 - määrät takana

2011-03-27T20:26:00.001+03:00

Nyt on sitten tämä viimeinenkin määräviikko saatu kasaan. Eipä ollut motivaatiovaikeuksia enää tällä viikolla vaikka samaan aikaan ollaan sitten coachin kanssa päädytty siihen, että emme tule Japaniin lähtemään. Tilanne on sen verran epäselvä, että emme halua ottaa mitään turhia riskejä. Päätös oli todella vaikea, mutta lopulta varmaan ainut oikea, ainakin meidän kohdalla. Uusia kisoja tulee vaikkakaan ei ehkä ihan Sakuran veroisia.

Treenit ovat sujuneet hyvin. Ajatuksena oli juosta aamulenkit maanantaista perjantaihin. Maanantaina ja tiistaina hieman pidemmät iltalenkit ja sitten keskiviikko, torstai ja perjantain vähän lyhyemmät iltalenkit. Sitten viikonlopulle vain yhdet lenkit per päivä, lauantaina pitkä ja sunnuntaina vähän lyhyempi. Ja kuntopiiriä sekaan sen minkä jaksaa.

Maanantaina juoksin runsaan tunnin aamulenkin matolla. Illalla juoksin töistä kotiin kiertäen vielä ylimääräisen kympin. Aikaa kului kolme tuntia, kun tiet olivat edelleen melko huonossa kunnossa. Jalat olivat myös jäykän oloiset lenkin alussa. Tiistaina sama aamulenkki ja illalla suoraan töistä kotiin. Jatkoin vielä matolla vaikka olo oli melko väsynyt. Onneksi coachi sai motivoitua juoksemaan ohjelman mukaisen lenkin loppuun asti. Illalla pitikin tehdä hyvät tankkaukset ja lihashuollot.

Keskiviikko alkoi aamulenkillä, joka tuntui jo helpommalta. Illalla juoksin vain runsaan kahden tunnin ajan matolla aavistuksen hitaammalla vauhdilla. Illalla käytiin vielä tankkamassa pizzat. Torstai alkoi taas yllättäen matolla ja olo oli hyvin energinen. Illalla juoksin töistä kotiin sekä siihen vielä lisäkympin. Mausteena oli ihan älyttömän kova vastatuuli, joka ei muuten ollut kovin lämminkään. Välillä tuntui, että vauhti loppuu kokonaan. Nyt päätinkin, että loppuviikko mennään sisätiloissa. Perjantaina juoksin hieman pidemmän aamulenkin, vajaan puolitoistatuntisen. Energiat oli edelleen todella hyvät. Illalla etäpäivän jälkeen juoksin matolla runsaat kaksi tuntia. Nyt olo oli sellainen, että juoksua olisi voinut jatkaa koko illan. Siihen en kuitenkaan ryhtynyt, kun lauantaille oli luvassa pitkä lenkki arenalla.

Lauantaina kävinkin sitten tekemässä 6h treenin arenalla. Paikalla oli taas hallin vakiokalustoa ja juttuseuraa riittikin ekalle neljälle tunnille. Viimeiset pari tuntia tuli juostua yksin. Itse juoksu kulki edelleen todella hyvin. Ehkä lopussa alkoi vähän jalka painaa, kun tankkaukset olivat ehkä hieman riittämättömät. Kahdella banaanilla ja yhdellä geelillä sekä urheilujuomalla mentiin koko lenkki. Juomaa olisi voinut kulua enemmänkin. Sykkeet pysyivät hyvin kurissa, mutta hallin lämpötila olisi voinut olla pari astettä lämpimämpi. Välillä meinasi kylmä tulla.

Sunnuntaille jäikin sitten yksi lenkki. Hyvin nukutun yön ja kotiaskareiden jälkeen juoksin matolla vajaat kolme tuntia. Päivä tuntui normaalia lyhyemmältä kesäaikaan siirtymisen takia. Lenkin jälkeen ei paljoa enempää jaksanutkaan touhuta. Kuntopiiri jäi sunnuntailta tekemättä.

Viikolle tuli yhteensä 12 lenkiä, joista kertyi 304 km / 27.54h. Siihen vielä kuntopiirit mukaan niin kokonaissaldoksi tuli 29.32h. Tavoite oli 30h. Varmaan ensimmäisen kerran sitten armeijan sain juostua maanantaista perjantaihin aamulenkit joka päivä. Perjantaina jopa hieman pidemmän. Muutenkin jalat kestivät hyvin ja tällä viikolla pääkin kesti paremmin kuin edellisellä viikolla.

Tästä eteenpäin määrät eivät enää nouse vaan nyt pitää suunnitelmat laittaa uusiksi peruuntuneen Sakura-michin takia. Yhtenä vaihtoehtona olisi lähteä kolme viikkoa myöhemmin Unkariin ja juosta siellä 48h kisa. Sitä ennen päästään kuitenkin Vierumäelle Endurancen kevätleirille.

Viikko 11

2011-03-20T20:23:00.002+02:00

Jos on treenit tähän asti sujuneet kohtuu hyvin, niin tällä viikolla on ollut todella vaikeaa. Ongelmana ei ole ollut niinkään vaivat jaloissa vaan enemmänkin motivaatio tuolla päänupissa. Uutiset Japanista olivat koko alkuviikon sellaisia, että oli jo melko selvää, ettei kisoja järjestetä. Siitä syystä lenkit alkoivat lyhenemään ja osa jäi kokonaan tekemättä. Sitten loppuviikosta ei enää ollut mahdollista kuroa umpeen menetettyjä tunteja.

Vielä maanantaina ja tiistaina juoksin aamulenkin matolla, perinteinen tunnin lenkki. Molempien päivien iltalenkit lyhenivät jonkin verran juostessani vain suoraan töistä kotiin. Itse asiassa tiistainen iltalenkki oli tarkoitus olla viikon toinen pitkä lenkki, mutta nyt se lyheni puoleentoista tuntiin. Maanantaina tein vielä lyhyen kuntopiirin, mutta tiistaina en viitsinyt tehdä edes sitäkään. Pyörätiet ovat toivottomassa kunnossa, suurimmaksi osaksi eteneminen onnistuisi paremmin luistimilla.

Keskiviikko oli todellinen pohjanoteeraus, kun aamulenkki jäi kokonaan tekemättä. Illalla sain tehtyä onneksi parin tunnin lenkin, mutta kotiin tultua mieli oli niin maassa, että koko alkuvuoden karkkilakko loppui siihen paikkaan. Kaapista löydetyt suklaat, jotka oli muuten tarkoitus säästää Sakuran jälkeen, saivat kyytiä ja enemmänkin olisi mennyt.

Suklaa teki selvästi tehtävänsä, kun torstaina jaksoin taas kiivetä aamulla matolle ja hinkata siinä sen normi tunnin lenkin. Illalla lenkki jäi vähän lyhyeksi, kun piti vielä ehtiä kummitytön syntymäpäiville. Myös kuntopiiri jäi illalla tekemättä. Tosin yhden 200g Fazerin sain syötyä. Nam. Perjantaina ei suklaahumalasta ollut tietoakaan, kun aamulenkki jäi taas tekemättä. Illalla juoksin matolla 25 km ja sen päälle vielä kuntopiiri.

Lauantaina oli tarkoitus juosta viikon toinen pitkä lenkki. Suunnitelmissa oli taas käydä Paloheinässä maratonilla. Siihen vielä hyvät alku- ja loppuverkat niin pitkä lenkki olisi siinä. Kävi kuitenkin niin, että vielä juostessa Paloheinään tiet olivat yllättävän hyvässä kunnossa, mutta sitten se runsaan vitosen lenkki Paloheinässä oli taas aivan jäässä. Oli suorastaan lentokeli. Siihen kun vielä alkoi sataa lunta jään päälle, niin homma oli paketissa. Toisella kierroksella päätin, että juoksen tänään vain puolikkaan, kun lonkat alkoivat siinä jäykistyä siihen tahtiin, ettei loppu olisi ollut mitään herkkua. Puolikkaan aika oli 2.05. Siitä sitten jääteitä pitkin Leppävaaraan ja bussilla kotiin. Aikaa meni kuitenkin runsas neljä tuntia. Kotona tein vielä kuntopiirin.

Lauantainen lyhentynyt lenkki tarkoitti sitä, että sunnuntaille jäi sitten vähän pidempi lenkki. Ulkona juoksemisen sijaan suuntasin arenalle, jossa juoksin viiskymppisen rauhalliseen tahtiin.Päälle vielä kuntopiiri. Hallilla oli vähän vähemmän tuttuja tänään, oliskohan hieno kevätaurinko houkutellut osan porukasta ulos luistelemaan.

Viikolle kertyi yhteensä 10 juoksulenkkiä, joista kertyi 222 km / 21.03 h. Siihen vielä kuntopiirit päälle, niin viikon harjoitustunnit ovat 22.49h. Se jäi uupumaan neljä tuntia tavoitteesta. Ensi viikko on jakson viimeinen määräviikko. Se on nyt päätetty vielä vetää läpi vaikka Japaniin ei lähdettäisikään. Tosin nyt uutiset Japanista ovat jo hieman parempia, joten eihän sitä tiedä miten tässä vielä käy.

Sakura-michi 2011 update

2011-03-18T22:06:00.000+02:00

Viime perjantaisen maanjäristyksen ja tsunamin jälkeen Sakura-michi kisan järjestäjät olivat sähköpostilla yhteydessä heti sunnuntaina. He sanoivat pohtivansa kisan järjestämistä tässä uudessa tilanteessa, jossa koko maa näyttää olevan. Tietoa kisan järjestämisestä luvattiin mahdollisimman nopeasti.

Tilanne ei menneen viikon aikana ole muuttunut paljoakaan paremmaksi. Päinvastoin, eri maiden viranomaiset, Suomi mukaanlukien, ovat pitkin viikkoa muuttaneet mm. matkustussuosituksiaan Japaniin. Ja suositukset eivät ainakaan ole muuttuneet parempaan suuntaan. Näistä voisi päätellä, että tilanne Japanissa kehittyy koko ajan huonompaan suuntaan, eikä kisaa tulla siitä syystä järjestämään.

Torstaina sähköpostissa odottikin melkoinen yllätys, kun kisan järjestäjät ilmoittivat päätyneensä järjestämään kisat! Se oli täysin odottamaton päätös kaiken sen informaation perusteella, mitä me olemme tilanteesta kuulleet. Olin kuvitellut heillä olevan melko paljon muutakin ajateltavaa katastrofin keskellä kuin jonkin juoksukisan järjestäminen.

Itse emme vielä ole tehneet päätöstä osallistua kisaan, koska aikaa asian päättämiseen on vielä. Tosin harjoittelu on tällä viikolla vähän kärsinyt, kun alkuviikosta oli jo "selvää", että kisoja ei järjestetä, jonka vuoksi nykyistä harjoitusjaksoakaan ei ole järkeä suorittaa tällaisenaan loppuun.Nyt sitten ollaan eilisen päätöksen jälkeen yritetty saada uusi vaihde päälle, mutta motivaatio on melko alhaalla. Joka tapauksessa vaikka kisat järjestetään, on niiden luonne nyt kokonaan toinen.

Viikko 10

2011-03-13T20:39:00.001+02:00

Jaaha, onpahan ollut viikonloppu. Perjantaina alkaneet uutiset Japanin maanjäristyksestä ja siitä seuranneesta tsunamista ovat hallinneet ajatuksia koko viikonlopun. Tiedotusvälineet ovat olleet täynnä uutiskuvaa katastrofialueilta ja tapahtumat ovat näyttäneet todella järkyttäville. Onneksi saimme jo perjantaina iltaan mennessä tietoa ystäviltämme Japanista, että kaikki oli heillä ainakin kunnossa. Kaikki eivät ole valitettavasti yhtä onnekkaita.

Sakura-michin osalta tilanne on vielä epäselvä ja on ehkä liian aikaisin sanoa miten kisojen käy. Joka tapauksessa tapahtumat heittävät oman varjonsa kisojen ylle vaikka ne lopulta päätettäisiin järjestää. Itse uskon tällä hetkellä, että kisoja ei tulla järjestämään. Tieto tästä saadaan varmaan tulevalla viikolla.

Harjoitusten osalta viikko on ollut hieman edellistä parempi. Lenkkiä on tullut tehtyä vielä viikonloppunakin vaikka tilanne Japanissa on mikä on. Alkuviikosta pyörätiet ovat olleet todella liukkaat edellisen viikonlopun suojakelien jälkeen. Maanantaina ja tiistaina juoksin aamulla tunnin lenkit matolla. Maanantaina iltapäivällä juoksin kotiin töiden jälkeen pienen mutkan kautta saaden taas sen kaksi tuntia täytään. Tiistaina juoksin töistä kotiin ja jatkoin lenkkiä vielä matolla vajaan puolentoistatunnin ajan. Keskiviikkona oli pakko päästä ulos juoksemaan. Juoksin sekä töihin aamulla että kotiin taas mutkan kautta, mutta tämä taisikin vähän sitten kostautua, kun vasemman jalan pohje/akilles kipeytyi melkoisesti luikkaudesta johtuen. Vielä torstaina nilkutin aamulla luikkailla pyöräteillä töihin, mutta kotiin oli pakko tulla bussilla ja juosta toinen lenkki matolla. Se jäi kuitenkin vajaan puolentoista tunnin mittaiseksi, kun tuo pohje oli sen verran kipeä.

Perjantaina oli pakko jättää aamulenkki matolla väliin edelleen pohkeen takia ja iltalenkkikin jäi vain 20 km mittaiseksi. Edes venyttelyt eivät auttaneet. Toisaalta en halunnut rasittaa jalkaa ihan liikaakaan, kun lauantaina oli tiedossa pitkä lenkki arenalla.

Lauantaina lähdin arenalle ajatuksena tehdä kuuden tunnin treeni. Olin jo hieman asennoitunut, ettei ihan niin pitkää treeniä kipeällä jalalla saa tehtyä, mutta lähdin nyt kuitenkin kokeilemaan. Arenalla oli taas vakioporukka koossa, kun hallin vakio asukkaat...asiakkaat kiersivät jo rataa. Huhujen mukaan Akulle muuten tulee hesari suoraan hallille, kun hän sen verran usein siellä on. Siinä sitten juostiin ja turistiin ja jalka tuntui ensimmäisen tunnin melko hyvälle. Vauhtia oli pakko pudottaa ja nyt kello näytti vajaan kuuden minuutin kilometrejä. Kahden tunnin jälkeen pohje oli jo melkoisen kipeä, ihan niin kuin eilenkin. Jatkoin kuitenkin matkaa ja pikku hiljaa jalka alkoi tuntua paremmalta ja paremmalta. Neljän tunnin kohdalla kipua ei enää juurikaan tuntunut. Oliskohan se sitten puutunut kokonaan tai jotain. Joka tapauksessa juoksu oli jo lähes normaalia vaikkakaan vauhteja en vielä halunnut nostaa. Juoksin sitten viisi tuntia yhteensä ja päälle vielä kuntopiiri. Olin erittäin tyytyväinen jalan kestämiseen, kun vielä edellisenä iltana kipukohta oli ihan kosketusarka.

Sunnuntaina en enää lähtenyt arenalle vaan juoksin kotona matolla 30 km lenkin jalan ollessa jo lähes normaali. Matkaseurana oli vanhempaa Rasmusta sekä Rammstein. Nam.

Viikon saldoksi tuli 11 juoksulenkkiä (252 km / 23.18h) sekä neljä kuntopiiriä. Tunnit yhteensä 24.56, kun tavoitteena oli 25h. Ensi viikolla lisätään vähän määrää.

Paloheinämaraton #101

2011-03-06T19:41:00.000+02:00

Menneellä viikolla on kelit olleet ensimmäistä kertaa hieman keväisemmät. Edelliseen viikkoon verrattuna ulkolämpötilat ovat lämmenneet parillakymmenellä asteella ja iltapäivisin on menty jo plussan puolelle. Tietkin ovat paikoin sulaneet ja toisaalta taas seuraavana yönä jäätyneet haitaten jonkin verran aamulenkkejä. Joka tapauksessa nyt ollaan menossa kohti kevättä ja pitkä talvi alkaa vihdoinkin taittua.

Viikon treenitavoite oli saada kasaan 22 tuntia harjoituksia. Melko hyvin tähän päästiinkin vaikka viikon mittaan kropassa jonkin verran kolotusta olikin. Pari lenkkiä meni vähän heikommin, mutta niistäkin selvittiin. Maanantaina juoksin aamutuimaan tunnin matolla ennen töihin lähtöä. Illalla juoksin taas töistä suoraan kotiin vähän reippaampaa vauhtia ja päälle vielä 20 min kuntopiiri. Tiistaina sama aamulenkki matolla, mutta kotiin töistä juoksin mutkan kautta saaden kasaan parin tunnin lenkin.

Keskiviikkona oli vain yksi harjoitus, kun kävin arenalla juoksemassa runsaan parin tunnin lenkin. Juoksu tuntui kulkevan yllättävän hyvin. Torstai olikin sitten vaikea päivä, kun kävin juosten töissä. Molemmat lenkit kulkivat vaikeasti ja vauhtia joutui pudottamaan jonkin verran. Illaksi suunniteltu kuntopiiri jäi myös tekemättä. Hiukan kyllä huolestutti viikonlopulla odottava pitkä lenkki. Myös perjantaina tein vain yhden lenkin, kun töiden jälkeen kävin kiertelemässä lähiteitä parin tunnin verran. Meno oli jo vähän parempaa, mutta vauhti edelleen rennon letkeää. Illalla sain kuitenkin tehtyä eilen väliin jääneen kuntopiirin.

Lauantaina oli vuorossa Paloheinämaraton, jossa olin mukana nyt ensimmäistä kertaa. Koska tarkoituksena oli tehdä pitkä lenkki, niin lähdin bussilla Leppävaaraan, josta ensin juoksin Paloheinään. Selässä oli mukana reppu, jossa oli vähän syötävää sekä vaihtovaatteet. Matkalla oli pientä eksymistä, mutta onneksi kysymällä löytää perille. Aikaa meni vajaa tunti. Paloheinässä pääsin matkaan 53 minuuttia "myöhässä", mutta onneksi noi lähtöajat ovat Andersilla varsin joustavat.

Tunnelmia ennen starttia

Itse juoksu meni suht ok. Koska reitti ei ollut ennestään tuttu niin lähdin Jameksen seuraan ekalle lenkille. Reittinä oli runsaan 5 km edestakainen matka, joka juostiin siis kahdeksan kertaa. Siinä sitten juostiin kimpassa jokunen kierros kuulumisia vaihdellen. Sen jälkeen juoksin jonkin aikaa Miikan kanssa. Myös Hanna oli mukana juoksemassa, mutta muita en sitten tuntenutkaan. Matka meni joutuisasti rupatellessa. Ilma oli keväisen aurinkoinen, mutta kylmä tuuli ahdisti joissakin kohdissa reittiä. Lopussa alkoi lonkat vähän jomottaa ja kevensinkin vähän vauhtia. Eihän tässä mitään kiirettä ollut. Maaliin tulin ajassa 3.55 ja lyhyen rupattelun jälkeen lähdin jolkottamaan kohti Leppävaaraa. Kuten tullessa matkaan meni aikaa noin tunti. Päivän saldoksi tuli 64 km.

Sunnuntaina oli kevyempi päivä. Aamupäivällä leikattiin kuusiaitaa sekä hiukan omenapuutakin. Lisäksi lapioitiin edellisenä päivä katolta pudonneita lumia. Se jälkeen juoksin matolla kevyen runsaan 1,5 tunnin lenkin. Illalla coachi vielä hieroi jalat kuntoon. Viikon saldoksi yhteensä 10 lenkkiä, joista kertyi 222 km / 20.55h. Lisäksi viikolle mahtui kolme kuntopiiriä, joten kokonaissaldoksi tulee 22.01h. Tulevalla viikolla lisätään vähän määrää.

Viikko 8

2011-02-27T22:08:00.001+02:00

Viikko on mennyt ulkoilun ja DVD:n katselun merkeissä. Ja tietysti välillä ollaan töissäkin käyty. DVD:ltä on tullut katsottua edellisten vuosien UTMB tallenteita, jotka kyllä mukavasti inspiroivat tuota omaakin ulkoilua. DVD:t sain eräältä saksalaiselta kaverilta, jonka sattumalta tapasin tammikuussa E24 kisassa ja joka on myös tulossa huhtikuussa Japaniin Sakura-michi kisaan.

Harjoitukset ovat tällä viikolla edenneet suunnitelmien mukaisesti vaikka pientä säätöä onkin jouduttu tekemään. Maanantaina juoksin aamulla ennen töihin lähtöä matolla tunnin lenkin. Töistä juoksinkin sitten kotiin pienen mutkan kautta saaden kaksi tuntia kasaan. Tiistaina ja keskiviikkona en tehnyt aamulenkkiä, mutta töistä juoksin taas samaisen mutkan kautta kotiin lenkin jäädessä kahteen tuntiin. Torstaiaamuna juoksin töihin 23 asteen pakkasessa, tällä kertaa ilman mutkia. Illalla oli tarkoitus juosta vielä kotiin, mutta ilta menikin tietokoneostoksilla ja lenkki jäi kokonaan tekemättä. Onneksi olin laskenut viikolla pari ylimääräistä lenkki, joten tähän oli mukavasti varaa.

Perjantaina juoksin aamulla taas tunnin matolla ja etätyöpäivän jälkeen puolitoistatuntia edelleen matolla. Tarkoituksena oli tehdä viimeinen reipasvauhtinen lenkki ennen Japania, mutta tässä vaiheessa katsoin parhaaksi vähän säästellä kroppaa ja juoksinkin vain peruslenkin.

Sunnuntaina juostavaan kotirataultraan otin varaslähdön lauantaina. 50 kilsan juokseminen ulkona ei nyt kiinnostanut ja päätinkin lähteä arenalle hinkkaamaan kilsoja kasaan. Paikalla oli mukavasti tuttuja ja aika meni melko nopeasti. Arenalla oli myös paljon vetoharjoituksia tekeviä kavereita, jotka juoksivat ohi oikealta ja vasemmalta. Oma vauhti lenkin aikana oli rauhallista 5.26 min/km, keskisyke 124. Juoksu tuntui hyvälle koko päivän ajan. Puolessa matkassa kävin syömässä banaanin ja pari vanhaksi mennyttä tehojuomaa. Vatsa kesti ja juoksu jatkui.

Sunnuntaina ei aurinkoa ja pientä pakkasta voinut vastustaa vaan lähdin puiston puolelle juoksemaan. Kaksi ja puoli tuntia rauhallista menoa hienossa kelissä oli loistava loppu tälle viikolle. Harjoituksia kertyi yhteensä 9, 191 km / 18.12 h. Viikolle suunnitellut kaksi kuntopiiriä jäivät tekemättä. Ensi viikolla lisätään taas vähän määriä ja katsotaan saisiko sinne mahtumaan muutakin kuin juoksua.

Viikko 7

2011-02-20T21:19:00.000+02:00

Viikon harjoitustavoite oli 16 harjoitustunnin kasaaminen. Edellinen viikonloppu oli mennyt ensin VK-lenkin, Jannen kanssa tehdyn reippaan lenkin sekä sunnuntaisen leppoisamman lenkin merkeissä. Näillä pohjilla juoksin alkuviikosta aamulenkit matolla ennen töihin menoa. Maanantai- sekä tiistaiaamuna noin tunnin verran hölkkää ja illalla sitten juosten töistä kotiin. Pakkasta oli iltapäivästä jo alle parikymmentä. Maanantainen lenkki kotiin meni aivan tajuttoman hyvin. Pidin vähän parempaa vauhtia, kun muuten olisi tullut kylmä ja kylläpä tuntui juoksu hyvälle. Se oli paras lenkki pitkiin aikoihin. Jalat toimi hienosta ja edes pakkanen ei haitannut. Sunnuntaina tehty hieronta auttoi varmasti asiaa. Tiistaina kotiin tullessa meno oli myös helpon oloista vaikkakaan ei ihan yhtä helppoa kuin edellisenä päivänä.

Keskiviikkona en enää jaksanut nousta aamulla matolle enkä pakkasen takia juossut edes kotiin. Vuorossa oli reipasvauhtinen lenkki matolla. Juoksin taas alkuun 10 km verkkaa, jonka jälkeen kiihtyvävauhtisen kympin (4.50 min/km -> 3.45 min/km). Loppuun taas vitonen verkkaa. Nämä kiihtyvävauhtiset lenkit on vetoharjoituksia helpompia. Vielä jos ensi viikolla saisi tehoharjoituksen tehtyä niin sitten viimeiset määräviikot meneekin jo ilman niitä. Torstaina käytiin työporukan kanssa kokeilemassa retkiluistelua töiden jälkeen illalla, joten se tarkoitti aamulenkkiä töihin. Pakkasta onneksi vain 20 astetta. Meno oli tyypillistä aamulenkeilyä, rauhallista ja kankeaa.

Perjantaina juoksin taas peruslenkin töistä kotiin. Tiet on hioutuneet todella liukkaiksi varsinkin, kun hiekoituksesta ei ole tietoakaan. Uutta luntakaan ei ole tullut kohta pariin viikkoon. Viikonloppuna alkoi sitten pakkanen kiristy ja aamulla mittari näytti jo lähes 30 asteen lukemia. Lauantaina päätinkin lähteä Arenalle juoksemaan pitkää lenkkiä. Paikalla oli paljon tuttuja, joiden seurassa lenkki kulki leppoisasti. En kuitenkaan juossut 3,5 tuntia pidempään vaan tein vielä puolen tunnin kuntosali treenin. Päälle vielä hyvät venyttelyt. Näillä pakkasilla sisällä juokseminen on todella helppoa, mutta toisaalta sitä tuntee aika ajoin kaipaavansa takaisin metsäpoluille.

Sunnuntaina ei sitten tullut meileenkään jäädä sisälle vaan kotiaskareiden jälkeen lähdin kiertämään Nuuksion polkuja. Tänään polut olivat todella hyvässä kunnossa. Auringon paisteessa meni kaksi ja puoli tuntia kuin itsestään.

Nuuksion kansallispuiston eteläpäähän on ensimmäistä kertaa oman muistini aikana tehty hiihtolatua ihan latukoneen kanssa. Aikaisemmin siellä on latuja ollut hiihtäjien tekeminä, mutta latukonetta ei aikaisemmin ole näkynyt. Tämä helpottaa puistossa juoksemista, kun sekä juoksijoille että hiihtäjille on nyt omat urat eikä tarvitse enää samoja uria talloa.

Viikolle kertyi yhteensä 9 juoksulenkkiä, 173 km, 15.54 h. Lisäksi yksi puolen tunnin salitreeni. Ensi viikolla lisätään vähän määrää.

Viikko 6

2011-02-13T17:33:00.000+02:00

Takana on ensimmäinen vähän parempi treeniviikko Sakuraa kohti mentäessä. Edellisen viikon kiireet ovat vähän helpottaneet ja muutenkin kalenterista on nyt varattu aikaa HARJOITTELULLE.

Alkuviikosta maanantaina ja tiistaina juoksi töistä kotiin, maanantaina tosin postin kautta hakiessani sinne tilaamani kirjan "Born to run" tai "Syntynyt juoksemaan". Kirjaa ei ole vielä aloitettu, mutta eiköhän tuossa iltaisin aleta sitä kahlaamaan läpi. Tosin taitaa olla aika mukaansatempaava opus, joten voi se parissa illassa tulla luettua. Tiistaina tehtiin vielä puolitoista tuntia lumitöitä katolla ja pihalla, kun viikonloppuna oli tullut lunta taas 25 cm. Keskiviikko ei ollut lenkkiä, kun aika meni kauppareissujen parissa.

Torstain pakkaset eivät enää kiinnostaneet vaan juoksin töiden jälkeen matolla 24 km leppoisaan tahtiin. Oli kiva juosta t-paidassa vaikka ulkona oli pakkasta yli 10 astetta. Eikä toi matolla juoksu ole edes yksitoikkoista vaikka toistaiseksi en ole maton eteen virittänyt mitään televisiota tai vastaavaa. Musiikkisoittimella pääsee jo melko pitkälle tässä lajissa.

Perjantaina tein taas VK-lenkin, perinteiset tonnin vedot. Alkuun juoksin 11 km verkkaa pohjalle (erehdyksissä meni pitkäksi, piti juosta 10 km), jonka jälkeen tein 8 x 1000 metrin vedot 6 minuutin lähdöillä. Vauhtia ei ollut vedoissa kuin 4 min/km, mutta aika raskaalta tuntui tekeminen tänään. Soittimen kanssa oli vaikeuksia oikean musan löytymiseksi ja takareisikin tuntui ikävästi. Väliaikoja tuli kelloon painettua ihan väärissä paikoissa, eli ei ollut ajatukset mukana omassa tekemisessä. Lisäksi oli tarkoitus tehdä 10 vetoa, mutta kahdeksan jälkeen tuntui homma riittävän.

Kahden mattopäivän jälkeen juoksin lauantaina pidemmän lenkin Nuuksion poluilla. Mukaan lenkkikaveriksi lähti Janne, jonka kanssa aika meni kuin siivillä vuorijuoksuista jutellessa. Pakkasta lauantaina oli noin 15 astetta ja taivas pilvinen. Välillä kuitenkin aurinkokin näyttäytyi. Puiston puolella polut olivat melko juostavassa kunnossa. Olin kuitenkin ajatellut oikaista puistoon metsän kauttaa, mutta siellä lunta oli niin paljon ilman mitään uria, että jouduimme kääntymään takaisin ja valitsemaan tievaihtoehdon. Palstarinteeltä sitten juoksimme Kattilaan ja takaisin, Korpinlenkin kiertäen. Päivän aikana kertyi paljon uutta tietoa siitä, mitä kaikkea pitäisi huomioida tulevassa kisassa elokuussa. Jannen oma ohjelma näyttää ensi syksylle todella kovalta. Ensin elokuussa PTL (300km / 22000m+) ja vain kaksi viikkoa sen perään TDG (330km / 24000m+). UTMB on lyhyt piknik näiden rinnalla.

Sunnuntaina oli vuorossa rauhallinen vajaan parin tunnin lenkki paikallisia teitä pitkin, coachin mainoksia jakaen. Tänään aurinko paistoi ja välillä jopa lämmitti vaikka mittari näytti -20 astetta lenkille lähtiessäni. Pohjoisen puoleinen tuuli toi paikoin pientä kirpeyttä ja naama olikin melko jäässä kotiin päästyäni. Viikolle kertyi yhteensä 122 km /12.02 h treeniä. Se kertyi 30 min voimatreeniä lukuun ottamatta juoksusta.

Tulevalla viikolla lisätään vähän määrää ja jatketaan kunnon rakentamista Japania varten. Sakuran jälkeen voisi ajatella seuraavalla Japanin reissulla osallistuvansa ehkä tähän UTMF -kisaa.

Laku lämmittelee kevätauringossa

Catching up

2011-02-11T14:44:00.000+02:00

Taas meni pari viikkoa ilman mitään raportointia tälle sivulle. Kaiken muun ohjelman puristuksessa ei aika enää ole riittänyt oman blogin kirjoitteluun, mutta koitetaan nyt saada taas jotain juttua aikaiseksi.

Viikko 4 meni kevyen harjoittelun merkeissä, kun viikonloppuna kisattu IV E24 -kisa vei leijonanosan ajasta. Eikä tuo seuraavakaan viikko ollut ihan sitä mitä piti, kun kisan jälkeen meni pari päivää kuumepotilaana. Oliskohan arenalta tullut joku pöpö mukaan, joka sitten nosti kuumeen maanantaina. Molemmat viikot olivat hieman vajaan satasen viikkoja kuitenkin, joten mitään katastrofia ei päässyt tapahtumaan.

Se mikä on ollut positiivista on, että kuluneen vuoden jokaisena viikkona olen saanut tehtyä yhden reippaan lenkin. Tästä kiitos kuuluu ehdottomasti kuukausi sitten hankitulle juoksumatolle, joka mahdollistaa kovienkin lenkkien tekemisen keleistä riippumatta. On todella hienoa juosta kesävaatetuksessa ja huoneenlämmössä, eikä tarvitse pelätä liukastumisia tai vastaavia. Sitten toisaalta ulkolenkitkin maistuu paremmille, kun ei ole pakotettu koko ajan ulkona höyläämää. Tulevia kovia viikkoja helpottaa varmasti, kun voi vaikka aamulla tehdä hieman lyhyemmän lenkin matolla ja illalla sitten normilenkin.

Tammikuun lopulla juostun E24 -kisan tulostaso oli erittäin kova. Tämä kyllä kertoo suomalaisen kaksnelosen tulostason edelleen jatkuvasta kovasta kehityksestä. Miehissä kisan kolme parasta tulosta kiilasivat saman tien kaikkien aikojen Suomi-tilastossa sijoille yksi, kolme sekä viisi. Kirkkaimpana tietysti Jari Soikkelin tekemä loistava 247,9 km tulos, joka on samalla on uusi Pohjoismaiden halliennätys kaksnelosella. Naisten puolella nähtiin kautta aikojen toinen 200 km ylitys, kun Marjukka Sinisalo juoksi niin ikään loistavasti 204,6 km. Mari Toivonen jäi vain kahden kierroksen päähän tästä haamurajasta.

Harmittavasti kuluvan vuoden MM/EM kisoista ei ole vielä mitään varmuutta. Tällä porukalla jälki olisi taas murskaavaa.

Viikko 3

2011-01-23T20:08:00.001+02:00

Viime keskiviikkona sain sähköpostitse sitten vahvistuksen mukaanpääsystä tämänvuotiseen UTMB kisaan. Se oli hieno uutinen vaikkei homma mennytkään ihan suunnitelmien mukaan. Se tarkoittaa kuitenkin sitä, että loppukesälle on hieno uusi haaste edessä ja valmistautuminen siihen pitää alkaa heti Japanin jälkeen. Pari hyvää uutta harjoitusmuotoa on jo mietittynä, jotta jalkoihin saadaan lisää potkua vajaan 10.000 nousumetrin hoitamiseksi elokuussa Alpeilla. Perjantaina maksoin loput ilmoittautumissummasta ja samalla vahvistin osallistumiseni kisaan. Osallistumismaksu on 150 euroa, jonka lisäksi voi maksaa joitakin kymppejä peruutusturvasta, DVD:stä yms. Myös majoitukset on jo varattu Chamonixista kisaviikonlopulle. Alla kuva UTMB:n reitistä.

Tällä viikolla saimme vihdoinkin kotiin myös himoitsemamme juoksumaton, kun kuljetusliike oli tuonut sen tiistaina kotipihalle. Sain sen illalla kotiin tultuani raahattua autotalllin puolelle vaikka painoa sillä oli melkoisesti. Seuraavana päivä olin "houkutellut" paikalle kolme kaveria, joiden avulla saimme maton kannettua sisälle omalle paikalleen. Siinä oli neljälle kaverille melkoinen homma. Vielä samana iltana sain maton kasattua ja juostua ekan kokeilulenkin. Juoksemani kymppi antoi erittäin hyvän tuntuman mattoon. Ei mitään heilumista tai pauketta vaikka nopeutta nosti alle 4 min/km. Matto tuntui myös hyvin tasapainoiselta vaikka juoksi maton oikeassa tai vasemmassa reunassa tai edessä tai takana. Maton leveys 55 cm on juuri tarpeeksi, jotta ei tarvitse koko ajan tarkkailla missä kohtaa mattoa kulloinkin on. Malli on Taurus T9.8.

Perjantaina juoksin matolla VK-lenkin kiihtyvävauhtisena. Alkuun juoksin kevyesti kympin, jonka jälkeen juoksin toisen kympin kiihtyvävauhtisena. Nostin vauhtia kilometrin välein aloittaen 5 min/km ja viimeisen kilsan ollessa 3.50 min/km. Loppuun juoksin vielä 5 km verryttelynä. Tämä lenkki meni jo paremmin kuin viime viikolla. Takareisi ei enää oireillut ja muutenkin meno oli hieman helpompaa.

Sunnuntaina kävin juoksemassa Nuuksiossa kaksi ja puoli tuntisen lenkin. Polut oli hyvin tampattu vaikka vielä lauantain vastaisena yönä oli tullut pari senttiä uutta lunta. Liikkeellä oli ollut lumikenkäilijöitä, joiden jäljiltä polut ovat hyvässä kunnossa. Se miksi lumikenkäilijät liikkuvat polkuja pitkin onkin hieman oudompaa. Luulisi niillä liikuttavan enemmänkin umpihangessa. Muuten viikolla tuli tehtyä työmatkaulkoilua sen verran, että viikolle kertyi juoksua 107 km, harjoitustunnit yhteensä 11,5h. Vähän jäi tavoitteesta, kun viikolle tuli muutakin ohjelmaa.

Ensi viikonloppu meneekin sitten talkoiden merkeissä. Vuorossa on IV E24 kisat Esport Arenalla, jossa olemme coachin kanssa auttamassa huoltohommissa. Aikaisemmat kolme vuotta olen juossut mukana kisassa, mutta nyt on vuorossa välivuosi tästä kisasta. Ensimmäisellä kerralla kisa meni hyvin, mutta kaksi edellistä kertaa ovat epäonnistuneet. Heti viime vuoden kisan jälkeen päätettiinkin olla huoltopuolella seuraavassa kisassa vaikka päätöstä on koeteltu joitakin kertoja.

Viikko 2

2011-01-17T12:16:00.000+02:00

Mennyt viikko ei tarjonnut kovinkaan kummoisia elämyksiä lenkkeilyn saralla. Ulkoilua tuli harrastettua juoksun muodossa viikon jokaisena päivänä. Pääasiassa työmatkoja, milloin suoraan ja milloin taas jonkin mutkan kautta. Kelit ovat olleet melko haastavia edellisviikonlopun vesisateiden jälkeen. Lauantaina kävin taas juoksemassa matolla, kun vuorossa oli viikon vauhdikkaampi lenkki. Liukkaan kelin ja pakkasen takia en halunnut lähteä Aktia cuppiin juoksemaan vaikka se olikin alkuperäinen suunnitelma. Edellisviikon tasavauhtisen sijasta tein nyt kiihtyvävauhtisen vauhtilenkin. Alkuun 8 km verryttelyt ja sen jälkeen lisäsin vauhtia jokaisella kilometrillä. Siinä meni 9 km kiihtyvävauhtisena viimeisen kilometrin mennessä 3.40 min/km vauhdilla. Tarkoituksena oli juosta täys kymppi, mutta viimeinen kilsa jäi tekemättä. Jalat ei ihan pelanneet halutulla tavalla ja ehkä noi viikon kilometritkin alkoivat tuntua lopussa. Vielä on matkaa sille tasolle, jolla haluaisin keväällä olla.

Viikolle lenkkejä kertyi yhteensä 8 kpl, joista kertyi vajaa 13 tuntia, eli 135 km. Hiihtokausi on muuten edelleen avaamatta. Niin ja suklaalakkoa on takana nyt kaksi viikkoa. Sen on tarkoitus jatkua Sakuraan asti.

Koko tammikuun ajan ollaan coachin kanssa pyöritelty ajatusta juoksumaton hankkimisesta. Ollaan vertailtu eri valmistajien malleja ja saatu paljon neuvoja maton kotiin hankkineilta kavereilta. Lopulta sitten tällä viikolla tilattiin Taurus merkkinen matto. Toimitusaika on viikosta puoleentoista ja sen jälkeen päästäänkin toivottavasti tekemään osa lenkeistä kotona sisätiloissa. Se helpottaa lenkeilyä näin talvella varsinkin näihin vauhdikaampien lenkkien osalta. Kovin hyvää paikkaa ei toistaiseksi matolle ole, mutta katsotaan saadaanko ensi kesänä pienellä remontilla asiaa helpotettua.

Juoksumatosta on varmasti hyötyä jatkossa myös mäkitreenien tekemiseen. Tälle treenimuodolle voi olla tarvetta, mikäli arpaonni suosii tulevalla viikolla. Tiistaina nimittäin arvotaan lähtönumerot tämän vuoden UTMB kisaan ja tieto arvonnan tuloksesta pitäisi tulla keskiviikkona sähköpostilla. Ilmoittautumisajan puitteissa kisaan oli ilmoittautunut 3400 juoksijaa, kun kisaan otetaan mukaan vain 2300. Se tarkoittaa, että noin joka kolmas jää rannalle tässä arvonnassa.

Tästä kisasta on haaveiltu pitkään vaikka hakeminen olikin ehkä enemmän hetken "mielenhäiriössä" tehty juttu. Kisaan vaadittavat viisi pistettä on hankittu kahtena edellisenä vuotena tuolla Mammuttimarssissa. Kovin selvää kisaohjelmaa ensi syksylle ei toistaiseksi ollut ja kun kerran vaadittavat pisteet oli kasassa niin pitäähän sitä sitten kokeilla arpaonnea. Hakijoita on aina ollut huomattavasti enemmän kuin mitä juoksuun hyväksytään, joten senkin takia kannatti laittaa paperit vetämään. Arvonnan jälkeen on 10 päivää aikaa vahvistaa oma osallistumisensa kisaan.

Loppiaisrogaining 2011

2011-01-12T15:03:00.002+02:00

Joulu on juhlan aikaa, joka loppuu vasta Loppiaisena. Vuorossa oli toinen Loppiaisrogaining muiden treenien lomassa. Rannekepäivä!

Tiistaina kävin kokeilemassa vauhtia Esport arenalla juoksemalla 4min/km vauhdilla kympin lenkin. Mukana lenkillä oli SannaK, Hietsu sekä muutama muu palstalainen. Siinä mentiin peräkanaa, kukin aina kilometrin kerrallaan vetäen. Ekat pari kilometriä menivät vielä mukavasti, mutta sen jälkeen alkoi näiden treenien puute näkyä omassa juoksussa. Paljoa ei olisi ollut varaa kiristää tämän hetkiseen maksiminopeuteen. Sen verran tuokin vauhti alkoi ahdistaa. Lisäksi toinen takareisi tuntui hieman juoksun aikana. Ja sitten on nämä joulun aikana kertynyttä pari ylimääräistä kiloa pidättelemässä muuten niin lennokasta askelta. Joo, tekosyitä kyllä riittää. Niin ja oli niitä vielä yksi, kun Loppaisena oltiin menossa 8h rogaining-tapahtumaan niin pitihän sitä sinnekin vähän säästellä.

Loppiaisrogaining Kirkkonummen Kylmälässä 6.1.2011

Torstaina olikin sitten vuorossa 8h Loppiasrogaining Kirkkonummen Kylmälässä. Järjestäjinä viime vuotiseen tapaan Miia ja Tiina. Ja viime vuotiseen tapaan lunta oli paljon, ehkä jopa viime vuotista enemmän. Saimme Tommin kanssa selkeän vahvistuksen Team Tuulihaukan Tomista. Alku sujui mukavasti teitä myöten juostessa. Tosin jokainen pisto tieltä rastille vaati suuren ponnistuksen lumessa rämpiessä. Metsässä ei ollut mitään mahdollisuuksia juosta. Ensimmäiset rastit (43, 24, 39, 50, 53, 40, 56, 41, 46, 38, 31) löytyivät kukin helposti ja näiden kiertämiseen aikaa kului noin 3.15. Matkaa oli kertynyt 23 kilometriä. Tässä kohtaa päätettiin poimia seuraavat rastit (59, 54, 45 ja 55) etelän kautta vaikka lännessa olisi kulkenut tie melkein 55:lle asti. Samalla päätettiin olla jatkamatta 55:lta pohjoiseen ja kääntyä takaisin kohti kisakeskusta. Pohjoisempana ei ollut rasteja kovinkaan lähekkäin eikä siellä oikein kulkenut teitäkään. Kisakeskukseen mentäessä olisi useampi rasti lähes teiden varsilla.

Matkalla 54:lle loppui auraattu tie keskelle peltoja ja edessä oli lumessa rämpimistä peltojen toiseen reunan asti. Tässä kohtaa suksilla liikkeellä ollut porukka meni heittämällä ohi. Peltojen jälkeen oli tietä lähes koko matkan 45:lle, mutta 55:lle piti kulkea koko matka metsän kautta. Tulimme 55.lta samaa reittiä takaisin ja aikaa rastilla käyntiin meni vajaa 30 min. Matka oli noin 1,5 km. Itsellä oli takki aivan tyhjä tässä kohtaa vaikka olin tullut koko matkan joukon viimeisenä Tommin tehdessä uraa koskemattomassa puuterilumessa. Nyt oli parasta syödä repussa mukana kulkenut leipä ja toivoa pientä piristystä. Juomakin alkoi uhkaavasti loppua jo tässä kohtaa.

Matka jatkui etelään kohti rastia 29. Peltoaukeilla naamaan puhalsi kova vastatuuli ja kädetkin meinasi jäätyä. Leipä ja juoma piristivät kuitenkin olo ja juoksu kulki suht ok. 29:ltä menimme metsien poikki 44:lle ja 58:lle. Nyt uria oli maastossa jo sen verran, että niitä seuraamalla rastit löytyivät melko helposti. Myös juoksu onnistui enemmän käytetyillä urilla. 58:lta pudottauduimme tielle ja sitä pitkin kohti rastia 52. Tämä rasti osoittautuikin edeltäneitä rasteja huomattavasti vaikeammaksi. Koko rinne oli täynnä uria, joten emme olleet ainoita, jotka ko rastia etsivät. Jouduimme hakemaan vauhtia mäen alla kulkeneesta polusta kahdesti, koska rasti löytyi vasta kolmannella yrittämällä. Ja silloinkin vsata kun olimme lähtemässä pois koko paikasta. Aikaa oli tuhraantunut yli puoli tuntia. Aikaa oli enää sen verran jäljellä, että päätimme jättää rastin 32 väliin ja käydä ainoastaan teitä myöden kisakeskuksen takana olevalla 21:llä. Maalissa aikaa jäi 11 min käyttämättä. Pisteitä kertyi yhteensä 79, voittajien kerätessä 87 pistettä. Maalissa gps näytti noin 45 km. Kiitokset Tomille ja Tommille hyvästä harjoituksesta.

Muuten viikolle ei kertynyt kuin yksi lenkki edellä kerrottujen lisäksi. Viikon treenimäärät yhteensä 11 h ja 79 km. Seuraavat kaksi viikkoa harjoitustunnit pyörivät 14-16 tunnin paikkeilla ja kolmannella viikolla tulee kevyt viikko, kun viikonloppu menee E24 huollossa. Siitä eteenpäin onkin siten kahdeksan viikon nousujohteinen treeniputki kevään kohokohtaa varten.

Yhteenveto 2010 harjoittelusta

2011-01-02T16:40:00.000+02:00

Vuosi 2010 on nyt takana ja taas ollaan monta kokemusta rikkaampia. Vuosi on ollut todella antoisa, mutta on samalla osoittanut, ettei ultrajuoksussa ole mikään varmaa ennen kuin kisa, harjoitus tai vuosi on pulkassa. Sama pätee varmasti kaikkeen tekemiseen on kyse sitten työstä, perheestä tai harrastuksista.

En ollut asettanut mitään varsinaisia tavoitteita kuluneen vuoden harjoitusmääristä kuten en ole aikaisemminkaan asettanut. Tietysti pientä lisäystä edellisestä vuodesta olisi mukava saavuttaa, mutta edellisvuoden 631 harjoitustuntia veivät kuitenkin jo niin suuren osan vapaa-ajasta, että sen ylittäminen tänä vuonna ei ollut mitenkään pakkomielteen omaista. Lisäksi tiedossa ollut rakennusprojekti tulisi vaatimaan niin paljon aikaa, että mielessä kävi myös "välipuolivuoden" pitäminen Surgerèsin 48h jälkeen. Sen sijaan tavoite monipuolisemmasta harjoittelusta oli mielessä koko vuoden ajan.

Rakennuprojektin lisäksi tämän vuoden harjoittelua on häirinnyt useamman flunssan ja räkätaudin kärsiminen. Jostain syystä niitä oli normaalia enemmän, keväällä kolme ja alkusyksystä yksi. Vastustuskyky tuntuu kadonneen jonnekin, kun niitä normaalisti on kärsitty yksi tai korkeintaan kaksi per vuosi. Tähän pitäisi yrittää löytää jotain helpotusta, mutta kun järviuintikin olisi pitänyt aloittaa jo syksyllä, jotta sitä voisi nyt jatkaa avantouintina. Nyt se on myöhäistä ainakin tulevaa kevätflunssa-aaltoa ajatellen.

Vuosi on nyt kuitenkin taaperrettu läpi ja kisoja on juostu pitkin vuotta. Yhteenveto kisoista löytyy tuolta aikaisemmista kirjoituksista. Parhaat harjoitusjaksot sain tehtyä Surgerèsin neljäkasia (9 viikkoa 143 h) sekä Spartathlonia (8 viikkoa 120 h) varten, joista kuitenkin vain toinen onnistui suunnitelmien mukaan. Muuten harjoittelu on ollut melko sekalaista ilman suunniteltua rytmitystä. Alle 5 tunnin harjoitusviikkoja on kertynyt yhteensä yhdeksän, jotka johtuvat pääosin joko kisoista palautumisen tai sairastumisen takia. Toisaalta yli 20 tunnin harjoitusviikkoja kertyi vuoden aikana yhteensä kuusi, jonka lisäksi kisaviikot tuottivat yleensä yli 20 tunnin ulkoilut. Kisoja kauden aikana kertyi yhteensä seitsemän rogaining -kisat mukaan lukien.

Suurin osa juoksulenkeistä on tehty turvallisesti kynnysten alapuolella PK-alueella. Loppuvuodesta Mammuttiruntun jälkeen sain tehtyä vain neljä reippaampaa lenkkiä tavoitteen oltua 8-10. Koko vuoden saldoksi kertyi vaivaiset kuusi reipasta lenkkiä. Edellisvuonna reippaita lenkkejä oli ollut yli tuplasti enemmän. Kokonaisjuoksumäärät kuitenkin kasvoivat edellisvuodesta. Tarkistuslaskennan jälkeen vuonna 2009 juoksin yhteensä 4988 km / 500 h, kun taas 2010 juoksua tuli 5502 / 567 h. Lisäystä juoksutunneissa on runsaat 13%. Tuosta 5502 kilometristä runsas 20% kertyi yhteensä seitsemästä kilpailusta vuoden aikana. Sekin on melkoisen paljon.

Muiden lajien osalta muutokset olivat melko suuria. Pyöräilyn määrät romahtivat puoleen edellisvuoden 85 tunnista tämän vuoden 43 tuntiin. Yhdistelmätreenien määrä tippui aikaisemmasta 25 tunnista puoleen, kun taas lihaskuntotreenien määrät kasvoivat viisinkertaisiksi, yhteensä 25 tuntiin. Hiihtokilometrejä kertyi Lapissa vietetyn talviloman ansioista vajaa 200 km, kun edellisenä talvena ei kilometrejä kertynyt kuin runsas 10. Muista lajeista kertyi lisäksi muutamia tunteja. Kokonaistunnit vuoden aikana kasvoivat yhteensä 678 tuntiin. Kokonaistunneista 84% oli juoksua (2009 79%) eli ainut tavoite monipuolisesta harjoittelusta jäi selvästi tavoittamatta. Tuntimäärät tosin kasvoivat kaikesta huolimatta.

Tulevalle vuodelle en enää yritä ottaa tavoitteeksi edes tuota harjoittelun monipuolisuutta. Katsotaan mitä tästä tulee ja tehdään sitä mikä maistuu hyvälle. Sakuraa varten olisi kivaa saada vähän vauhtiominaisuuksia kehitettyä, mutta saa nyt nähdä mitä täällä lumen keskellä saa aikaiseksi. Rakennusprojektin jäädessä historiaan voisi ainakin paperilla ajatella harjoitusmäärien voivan kasvaa myös ensi vuonna.

Yhteenveto 2010 kisoista

2010-12-29T07:45:00.000+02:00

Taas on ollut erittäin mielenkiintoinen ja onnistumisten kannalta vaihteleva vuosi. Tässä lyhyttä yhteenvetoa kauden päätapahtumista. Linkkien kauttaa pääsee lukemaan tarkempaa raporttia tapahtumista.

Loppiaisrogaining 8h 6. tammikuuta Nuuksiossa. Ensimmäinen rogaining -kokeilu ja saman tien oltiin koukussa. Lunta oli maastossa niin paljon, että osa lähti hakemaan rasteja suksilla ja lumikengillä. Tommin kanssa luotettiin perustossuihin ja suoriuduttiinkin ensikertalaisiksi mielestäni hyvin. Lähes koko kahdeksan tuntia tuli käytettyä, joten suoritus oli siinä suhteessa optimi.

III E24h 30.- 31. tammikuuta, Esport Arena. Vuorossa oli kolmas areenalla juostava kaksnelonen. Vuotta aikaisemmin kisa päättyi jo yhdeksän tunnin juoksun jälkeen, kun kroppa ei ollut palautunut parin viikon takaisesta flunssasta. Tähän kisaan harjoitusjakso alkoi pari viikkoa lokakuussa juostun Mammuttimarssin jälkeen. Jaksoon kertyi ennen kisaviikkoa 11 nousujohteista harjoitusviikkoa, joiden aikana juoksin 1561 km (73-113-122-129-145-166-202-222-226-111-53-kisaviikko). Tavoitteet kisassa olivat kovat. Itse kisa jäikin sitten edellisvuoden tapaan kesken, tällä kertaa 16 tunnin uurastuksen jälkeen. Syynä oli tällä kertaa vatsalihasten krampit, joista ei aikaisemmin ole vaivaa ollutkaan.

Hiekkaharjun 6h 24. huhtikuuta. Juoksin enemmän harjoituslenkkinä ja pitkän treenin motivoimana kolmannen kerran Hiekkaharjussa. E24:n jälkeen harjoittelu oli ollut katkonaista parin pidemmän flunssan takia. Viikkojen 5-10 aikana en saanut juostua kuin 222 km. Juoksu kuitenkin maistui ja kokeilut olivat onnistuneita. Tuloksena samalla uusi oma 6h ennätys 69.520 km.

Surgerès 48h 21. - 23. toukokuuta Ranskassa. Toinen neljäkasi ja samalla kauden päätävoite. Tavoitteena parantaa 2009 elokuussa juosta omaa ennätystä. Keväällä olleen flunssakauden jälkeen sain juostua yhdeksässä viikossa 1086 km (41-110-73-133-162-159-228-118-63-kisaviikko). Myös tälle jaksolle mahtui mukaan yksi flunssa. Itse kisa menikin sitten juuri tavoitteen mukaan. Edellisenä päivänä asetettu kilometritavoite täyttyi täsmälleen ja sijoitus oli huomattavasti etukäteisodotuksia parempi. Tulos 382.317 km on samalla uusi SE sekä PE.

Jukolan viesti 19. - 20. kesäkuuta Kytäjällä. Mukana Endurancen ykkösjoukkueessa ja aloitusosuudella. Tarkoituksena aloittaa reippaasti ja saalistaa muutama sata päänahkaa ekalle väliaikarastille mennessä. Kävi kuitenkin niin, että ekalla väliaikarastilla oli pelkona, että toisen osuuden viestinviejät alkavat tulla ohi vasemmalta ja oikealta. Sen verran raskaasti tuli pummattua kolmea ekaa rastia. Joka tapauksessa taas hieno kokemus vaikka omaan suoritukseen jäi rutkasti parannettavaa.

Retki-Rogaining 24h 31.7 - 1.8. Tampereella. Ensimmäinen rogaining kaksnelonen. Taas yksi mahtava kokemus lisää plakkariin. Tommin kanssa nautittiin vajaa vuorokausi hämäläisestä talousmetsästä, jossa puita tuntui olevan enemmän maassa pitkin pituutta kuin normaalisti ylöspäin kasvamassa. Jätettiin pohjoisen nopeakulkuiset kangasmetsät kokonaan käymättä. Joka tapauksessa oli hieno tapahtuma ja tähän lajiin pitääkin tutustua lisää ensi vuonna.

Spartathlon 246 km 24. - 25. syyskuuta Kreikassa. Paluu vuoden tauon jälkeen legendaariseen kisaan. Harjoitusjakso kesällä meni lähes suunnitelmien mukaan. Rogaining kisojen jälkeen ei tullut varsinaisesti yhtään nollaviikkoa ja kahdeksassa viikossa (viikot 30-37) aikana sain juostua 1132 km (81-157-189-238-253-64-87-63-kisaviikko). Viimeisellä määräviikolla kroppa sanoi kuitenkin sopimuksen irti ja sain taas perus kuume/räkätaudin kilometrien jäädessä 64 km. Oliskohan rasitus sitten noussut sille tasolle, että kun pää ei ymmärrä ajoissa lopettaa, niin kroppa siten tekee sen. En usko tällä taudilla kuitenkaan olleen osaa heikosti menneeseen kisaan, joka jäi kesken n. 25 km ennen maalia. Ongelmia oli kisan aikana syömisten ja juomisten kanssa, kun mikään ei tuntunut imeytyvän ja pysyvän sisällä. Tuloksena dnf.

Mammuttiruntu 160 km 29. - 30. lokakuuta Kytäjällä. Vähän pelonsekaisin tunnelmin palattiin Tommin kanssa Jukola-maastoihin. Tiedossa oli kuitenkin rento mutta vaativa kisa, jossa suunnistuksellakin oli osansa. Lenkki meni suunnistuksen osalta lähes täydellisesti, mutta lopussa tuli yksi isompi pummi, jonka takia loppuaikakin meni yli etukäteen arvioidun 20 tunnin. Juoksu sen sijaan kulki todella hyvin koko reissun ajan. Loppuaika 20.18, kuljettu matka n. 160 km ja "Kytäjän Fakiiri" titteli.

Rauhallista Joulua

2010-12-23T20:40:00.000+02:00

Oikein rauhallista Joulua kaikille ja kiitoksia menneestä vuodesta. Tilanteeseen sopii hyvin Samuli Edelmannin Maa on niin kaunis.

Viikko 50

2010-12-21T07:50:00.000+02:00

Viikko 50 meni harjoitusten puolesta lähes suunnitelmien mukaan. Viikkoon mahtui kaksi lepopäivää, joista kuitenkin vain toinen oli suunniteltu. Toinen lepopäivistä tuli vietettyä taas osittain rautakaupassa eikä intoa löytynyt enää tämän jälkeen lenkillelähtöön. Jäljellejääneiden päivien aikana sain kasaan seitsemän lenkkiä. Maanantai oli siis lepoa, tiistaina juoksin töistä kotiin ja keskiviikkona ja torstaina juoksin töihin ja takas. Perjantaina kävin läheisellä pyörätiellä kokeilemassa vetoja, kun juoksin 4 min vetoja 6 min lähdöillä. Yhteensä sain tehtyä kahdeksan vetoa, mutta tekeminen oli jotenkin vaikeampaa kuin edellisellä kerralla. Tie oli hieman luikas, mutta ei pahemmin vaikuttanut vauhtiin. Enemmän se oli nyt omasta tekemisestä kiinni.

Lauantai meni Imatralla käydessä ja 7,5 tuntia autossa istuskeluksi. Sunnuntaina lähdin Nuuksioon juoksemaan vaikka tiesin, että uutta lunta oli tullut taas melkoisesti. Ei vaan innostanut lähteä teitä pitkin juokseman. Onneksi lähdin metsään, sillä polut olivat paljon paremmassa kunnossa kuin viikkoa aikaisemmin. Viikon aikana oli lunta tullut, mutta toisaalta väkeä oli ollut liikkeellä sen verran paljon, että polut olivat suht hyvin tampatut. Viikolle kertyi yhteensä vajaa 12 tuntia treeniä, jossa 117 km juoksua. Mukana lisäksi yksi kuntopiiri.

Sunnuntaina varattiin sitten lentoliputkin kevään Sakura-michi kisaan. Reissussa ollaan taas kaksi viikkoa, mutta tällä kertaa hoidetaan ensin kisa alta pois ja sen jälkeen keskitytään turistina olemiseen. Näin juoksutuntuma säilyy toivottavasti paremmin aina kisaan asti. Itse kisaan on nyt aikaa neljä kuukautta, joten aikaa harjoittelulle on runsaasti. Kovasti tekisi mieli löytää joku toinen kisa tässä välissä, mutta saa nyt sitten nähdä. tosin onhan tässä kuitenkin Loppiaisrogaining tulossa.

Viikot 48 ja 49

2010-12-12T19:48:00.000+02:00

Taas on kaksi viikkoa ehtinyt kulua edellisestä kirjoituksesta. Miten tää aika meneekin näin nopeasti? Talvi on kiristänyt otettaan ja pieni toive lämpimämmistä keleistä on kuulunut kuuroilla korville. Meillä on nyt lunta sellaiset 40-50 senttiä ja piha näyttää samalta kuin viime talvena pahimmillaan. Ja nyt eletään vasta joulukuun puoltaväliä.

Tänään kävin kokeilemassa miten tuolla Nuuksion puolella pystyy juoksemaan, mutta eihän siitä oikein mitään tullut. Metsäosuudella meni 2min/km hitaammin kuin normaalisti, kun lunta oli pahimmillaan melkein polveen asti. Tosin se on sellaista kevyttä pakkaslunta, joten ihan mahdotonta tuo juokseminen ei kuitenkaan ole. Mulla oli jalassa ekaa kertaa eilen ostetut Inov:n gaitersit. Ensituntumaltaan ne olivat erittäin hyvät ja pysyivät hyvin paikallaan. Lumi pysyi hyvin poissa nilkoista ja kengistä, mikä takasi kuivat sukat koko matkan ajan. Jos nämä lumet pysyvät tai jos lunta tulee vielä lisää, niin Loppiaisrogainingissa riittää taas hauskaa tänäkin vuonna.

Eilen olin mukana Aktia Cupissa ensimmäistä kertaa. Keli oli melkoisen haastava, kun luvattu auringoinpaiste olikin vaihtunut lumipyryyn. Aamusta lähtien satanut lumi oli pitkälti auraamatta ja reitti olikin sen mukaisessa kunnossa. Väkeä oli kuitenkin mukana paljon, aina ministereitä myöden.
Oma juoksu meni odotuksia paremmin. Aikaa meni tasan 40 min puolikkaiden ollessa 19.55 ja 20.05. Alussa lähdin liikkeelle vähän rauhallisemmin, kun en hallunnut olla ketarat pystyssä jo kolmen kilsan kohdalla. Samaa vauhtia juoksevia kavereita löytyi heti lähdössä ja matka jatkui samassa porukassa. Kuuden kilsan kohdalla yritin kiristää tahtia jonkin verran. Ohitin kolme muuta juoksijaa, joiden ryhmässä juoksin. Seuraava porukka oli noin 30-40 metrin päässä. Ajoin heitä kiinni koko loppumatkan ja vasta loppusuoran parkkipaikalla pääsin yhtä lukuun ottamatta heistä ohi. Siinä syrjäsilmällä huomasin kellon lähestyvän 40 minuuttia, mutta en saanut puristettua alle. No, se oli joka tapauksessa hyvä suoritus siinä kelissä ja näillä harjoitteluilla. Lopussa tuntui, että samaa vauhtia olisi pystynyt jatkamaan pidempääkin, mutta yhtään kovempaa taas ei pystynyt juoksemaan.

Muuten edellinen viikko meni vähän heikommin kun loppuviikkoon tuli pari lepopäivää hieman väsyneen olon takia. Pari päivää oli sellainen olo, ettei yhtään tehnyt mieli lähteä lenkille. Ei sitten auttanut kuin pitää lepoa ja odotella parempaa päivää. Juoksulenkkejä kertyi kuitenkin 6 kpl (112km/10.28), joista yksi Esport Arenalla. Ei kuitenkaan yhtään reipasta lenkkiä. Lisäksi sain pari kuntopiiriä vaikka niitäkin piti tehdä useampia.

Kulunut viikko sen sijaan on ollut parempi. Maanantaina Itsenäisyyspäivänä tein parituntisen peruslenkin auraamattomilla pyöräteillä ja tiistaina juoksin puolitoistatuntisen lenkin töistä kotiin. Tämä lenkki tuntui jo melko hyvälle viime viikkoisen väsyneen olon jälkeen. Keskiviikkona juoksin runsaat kaksi tuntia Esport Arenalla. Vauhti on aina vähän parempaa näin sisällä juostessa. Lisäksi kun seurana on MM-mitalisteja ja huoltajia niin meno vaan paranee.
Torstaina juoksin sekä töihin että takas, puolitoistatuntia suuntaan ja perjantaina saman runsaan kahden tunnin lenkin kuin maanantaina. Perjantaina juoksu tuntui hyvälle.
Lauantaina olikin vuorossa Aktia cuppi ja tänään sunnuntaina tuo vajaan kahden tunnin lenkki osittain metsässä.

Torstaina coachi teki hyvän hoidon ja se varmasti osaltaan auttoi myös tuossa lauantain juoksussa. Varsinaista kuntopiiriä en tälle viikolle ehtinyt tehdä, mutta hyvää treeniä yläkropalle on saatu lumitöiden muodossa. Noin neljä tuntia on tällä viikolla mennyt pihan pitämisessä ajokunnossa. Viikolle kertyi yhteensä 15,5 tuntia treeniä, jossa 153 km juoksua.

Harjoittelu tällä hetkellä on melko suunnittelematonta. Ajatuksena olisi tehdä vähän määrää, mutta myös se yksi reipas lenkki viikkoon. Tämä ei ole onnistunut kovinkaan hyvin viimeisen puolentoista kuukauden aikana, kun saldona on vain kolme reipasta lenkkiä. Ei ne vauhtiominaisuudet tästä taida vielä paljoa parantua. Vielä olisi kolme viikkoa aikaa ennen vuodenvaihdetta.

2010-11-29T08:29:00.002+02:00

Edellisestä kirjoituksesta onkin kulunut jo kaksi viikkoa. Molemmat viikot ovat olleet edelleen sellaista ylimenokautta eikä montaakaan merkityksellistä harjoitusta ole kertynyt. Viikko sitten pidimme Endurancen syysleirin Espoon Solvallassa. Lauantain aamupäivän yhteislenkin lisäksi viikonloppuun mahtui Solvallan rastien etsimistä, kun käytiin Tommin kanssa ensin lauantai-iltana otsalampun valossa hakemassa vajaa puolet kiintorasteista ja sitten sunnuntaina jatkettiin hakemalla loput metsässä olleista kiintorasteista. Kaikki tuli kierrettyä vaikka varsinkin lauantai-iltana oltiin melkoisen hukassa pariin otteeseen. Torstaina satanut ensilumi hankaloitti vähän rastien löytymistä, kun maastonmuotoja ei lumen alta näe yhtä helposti. Lisäksi puihin oli kertynyt lunta jonkin verran, joka myös hankaloitti näkyvyyttä. Onneksi rastipönttöjen ympärillä ollut heijastin helpotti löytämistä yöllä. Viikon saldoksi kertyi harjoitusta 11 tuntia, jossa juoksua vain 54 km.

Mennyt viikko on kelien osalta muistuttanut jo kunnon talvea pakkasten ollessa koko viikon yli 10 asteen. Lisää lunta satoi keskiviikkona ja nyt lunta onkin jo niin paljon, että käytännössä lähes kaikki ladut pääkaupunkiseudulla on hiihtokunnossa. Perjantaina ja lauantaina juoksemani lenkit Nuuksiossa olivatkin melkoista räpeltämistä, joten sunnuntain pitkän lenkin suuntasin suosiolla hyvin auratuille pyöräteille.
Keskiviikoksi luvatun lumimyräkän takia siirsin viikon reippaan lenkin juostavaksi jo tiistaille. Koska en viitsinyt lähteä salille juoksemaan tein harjoituksen kotimatkan yhteydessä. Tarkoituksena oli juosta yhtämittaisen reippaan lenkin sijasta 10 kpl 4 min vetoja 6 minuutin lähdöillä. Plus alku- ja loppuverkat. Harjoitus sujui hyvin, ainoastaan pari viimeistä vetoa tuntuivat melko raskailta. Tavalliset juoksutossut pitivät hyvin, kun tie oli hyvässä kunnossa. Viikolle kertyi harjoitustunteja edellisen tapaan runsaat 11 tuntia, jossa juoksua kuitenkin 122 km.

Viime viikonloppuna juostiin Oslon Bisletillä kovatasoinen 24 h hallikisa. Suomella ja Endurancella oli paikalla edustava joukko. Kovimmasta tuloksesta vastasi Jari Tomppo, joka korjaili niin omaa ennätystään kuin miesten sisäratojen 24 h SE tulosta. Uudet lukemat ovat nyt 234,989.

Viikko 45

2010-11-15T14:06:00.000+02:00

Taas on yksi viikko takana, mutta harjoitusmäärät eivät juurikaan edellisestä lisääntyneet. Sain kasaan vajat seitsemän tuntia treeniä, jossa 51 km juoksua. Positiivisena puolena oli perjantaina juoksemani lenkki, jolloin juoksin ensimmäisen reippaamman lenkin pitkään aikaan. Parin kilsan verkan päälle juoksin kahdeksan kilsaa reipasta. Vauhti tuntui hyvälle, joten kovin kovasta vauhdista ei voinut olla kyse. Vai? Joka tapauksessa homma ei tuntunut niin pahalle kuin etukäteen olin ajatellut. Loppuun tein saman parin kilsan verkan.

Alunperin olin suunnitellut lähteväni Aktia cuppiin lauantaina, mutta en sitten viitsinyt käyttää puoltapäivää kympin lenkkiin. Tänä talvena on kuitenkin tarkoitus treenata taas pitkästä aikaa vähän vauhtiominaisuuksia. Edelliset reippaat treenit ovat viime vuoden puolelta, eikä noita reipasvauhtisia iltarastejakaan ole tullut juostua tänä vuonna yhtään. Aktia cuppi sopisi hyvin vauhtiominaisuuksien kehittymisen testijuoksuna. Jäljellä on vielä neljä osakilpailua.

Ensi vuoden kalenteriin saatiin sunnuntaina lisävalaistusta, kun Japanista tuli tieto osallistumisoikeudesta ensi vuoden Sakura-michi kisaan. Tämä on hieno uutinen varsinkin, kun pari viikkoa aikaisemmin Ranskasta oli tullut tieto, että Surgères 48 h kisaa ei järjestetä 2011. Seuraavan kerran kilpailu käydään 2012, tosin sinne halutessaan olisi hyvä pysyä neljäkasin rankinlistalla suht korkealla myös tänä vuonna.

Seuraavalla viikolla onkin sitten vuorossa Endurance syysleiri Solvallan urheiluopistolla. Tunteja luulisi kertyvän edellisviikkoja enemmän. Ja ehkäpä tuo vauhtipuolikin tulee hoidettua.

Luppoilua

2010-11-07T20:50:00.002+02:00

Viime viikonlopun Mammuttiruntun jälkeen on aika mennyt enimmäkseen muiden asioiden kuin liikunnan merkeissä. Rakennuspuoli alkaa olla lähes viimeistelyä vaille valmis, mutta toki aina pari reissua rautakauppaan joutuu tekemään. Nyt ostoslistalla on kuitenkin mm. jalka- sekä peitelistoja, joten se kertoo jo remontin olevan pitkällä.

Ulkoilua ei viikolle kertynyt kuin vajaa viisi tuntia, jossa vain yksi juoksulenkki. Tänään sunnuntaina tehty runsaan parin tunnin lenkki Kattilaan ja takas tuntui melko hyvälle, mutta viikon tauko juoksussa tuntui kyllä lonkissa melkoisesti. Onneksi coachin käsittely illalla toi toivottua apua. Tulevalla viikolla ei ole sen suurempaa harjoitussuunnitelmaa. Sopivasti ulkoilua muiden hommien lomassa kuulostaa tähän aikaan vuodesta hyvälle.

Tänään on Gibraltarissa juostu myös MM/EM- kisat 100 km matkalla. Suomalaismenestys oli jälleen huipputasolla Endurancen Asmo Aholan juostessa M45 -sarjan maailmanmestariksi. Lisäksi Tapio Talvitie voitti pronssia M50 -sarjassa. Tulokset ovat myös vastavien ikäsarjojen SE -tuloksia. Onnittelut! Tässä uutinen myös SUL:n sivuilla.

Linkkivihje: Mammuttimarssin sivuilta löytyy myös muiden mukana olleiden juoksijoiden raportteja ja kuvia sekä itse Mammutin raportin.

Mammuttiruntu 2010 - kisaraportti

2010-10-31T21:06:00.005+02:00

Reitinvalinnat olimme suunnitelleet viime vuodesta poiketen helppoja teitä ja uria käyttäen. Varsinaisia oikaisuja metsän poikki ei ollut kuin parilla rastivälillä.

Lähdön tunnelmia.

Ensimmäiset rastivälit (Kaveton - Läyliäinen E - Mäkihuhta: 21,2 km) juostiin melko reipasta vauhtia. RC Eemelit ja Vapaa.info olivat samassa vauhdissa vaikka reitinvalinnat poikkesivat välillä toisistaan. Mäkihuhdan jälkeen emme enää Vapaa.infoa nähneet, mutta Eemeli jatkoi meidän kanssa samassa kyydissä. Vähän siinä välillä kauhisteltiin vauhtia, mutta ei kuitenkaan paljoa kaasujalkaa kevennetty. Selässä ollut reppu tuntui yllättävän kevyelle vaikka matkaan oli pakattu melkoinen määrä tavaraa.

Seuraavat rastivälit (Ruohostenlammi, Läyliäinen: 11,5 km) menivät Eemelin kanssa juosten. Läyliäisissä paikallisen baarin asiakkaat saivat ihmetellä yöllisiä kulkioita. "Elämysmatkalla tässä vaan ollaan", piti kuitata ohi juostessa. Samalla pidettiin lyhyt ruokatauko ja napattiin kävellessä suklaapatukkaa ja juotava. Eemeli meni tässä kohtaa omia menojaan.

Läyliäisen jälkeen oli edessä pidempi kieppi pohjoiseen aina Valajärvelle ja Tervakoskelle asti. Rasteja oli vähän, mutta rastivälit sitäkin pidempiä. Näistä ensimmäinen juostiin Tommin kanssa kahdestaan pohjoisen kautta teitä pitkin Hirvijärvelle. Matkaa tuli 12,3 km. Matkalla tapasimme joitakin Marssiin osallistuvia juoksijoita. Lämpötila oli pudonnut ja tie vaikutti paikoin liukkaalta. Seuraava väli Hirvijärveltä Kesijärvelle oli 17,1 km ainakin tuolta Hirsimäen kautta. Pohdimme tässä pientä oikaisua Pitkäjärventietä pitkin, mutta se olisi vaatinut noin 500 metrin metsäpätkästä suoriutumista. Päätimme kuitenkin lähestyä rastia pitkän kaavan mukaan. Kesijärveltä Valajärvelle oli matkaa 10,1 km ja osuus oli edelleen helppoa tiesuunnistusta. Valajärvelle tullessa Eemeli juoksi meitä vastaan. Hän oli matkalla seuraavalle rastille noin 15-20 minuutin johdossa.

Valajärvi oli pohjoisin rastipiste ja tähän mennessä oli matkaa takana noin 72 km. Tästä reitti kääntyi kaakonsuuntaan Tervakoskelle. Edessä oli 14,9 km rastiväli osittain samaa tietä, josta olimme hetki sitten tulleet. Myös tällä rastivälillä olisi ollut pieni oikomismahdollisuus, mutta tässä kohtaa olisi pitänyt kiertää peltojenreunoja pitkin eikä se oikein houkuttanut. Olihan jalassa kuitenkin valkoiset Mizunon tossut, joita ei sopinut liata. Hieman ennen Tervakoskelle tuloa saimme Eemelin kiinni. Tervakoskella olimme päättäneet täyttää tyhjentyneet vesisäiliömme vaikka sitten järvivedellä jos ei muuta löydettäisi. Onneksi huomasimme kerrostalon seinässä vesipisteen, josta saimme juuri sopivaan aikaan vesitäydennystä. Jonkin aikaa oli jo kulunut juomaa säästellen.

Tervakoskelta oli edessä lyhyt 7,9 km pätkä Launoseen (Launonen). Välille mahtui kuitenkin pienempää polkua ja yksi pellon ylitys. Myös kartassa olleen ojan leveys mietitytti etukäteen. Polun löytymisen kanssa oli pieniä ongelmia, mutta lopulta metsän toisella puolella ollut pelto tuli vastaan. Loppumatka rastille meni turvallisesti tietä pitkin. Seuraava väli Launosesta Retkiojalle oli viimeinen pitkä rastiväli, matkaa oli 15,5 km. Teimme matkalla pienen muutoksen alkuperäiseen reittisuunnitelmaan ja säästimme siinä jonkin verran. Tällä välillä päivä alkoi viimeinkin valkenemaan vaikka sitä ei siinä pilvisessä tihkusateessa helposti huomannutkaan. Sade oli alkanut joskus 3.30 yöllä, mutta se ei missään vaiheessa ollut tihkusadessa kovempaa. Retkiojalta lähtiessämme söimme mukaan pakatut ruisleivät. Nämä tulivatkin juuri oikeaan osoitteeseen, kun vatsassa olikin jo melkoinen nälän tunne.

Seuraava väli Retkiojalta Kiiskilammelle oli 4,2 km, jossa sitten odottikin retken kohokohta: pari ämpärillistä järvivettä etu- ja takapuolelle laiturilla maaten. Tätä oli odotettu pitkään. Toisin kuin viime vuonna uintirasti oli korvattu vesiämpäreillä. Kylvyn jälkeen otettiin repusta kuiva aluspaita ja sukat ja sen jälkeen olo olikin loistava. Aamun tunteina pienestä jäykkyydestä ilmoitelleet etureidet kiittivät kylmästä vesikylvystä ja meno tämän jälkeen tuntui taas huomattavasti paremmalta. Kiiskilammella matkaa oli taitettu noin 115 km.

Seuraavat rastivälit Kytäjä-Usmin ulkoilumaastossa olivat melko selvää suunnistusta. Iso-Kypärä, Iso-Karhu ja Ali-Mattila löytyivät mukavasti ulkoilureitin varrelta.

Maastot olivat jylhiä, mutta parempaa oli vielä luvassa. Moottoritien alituksen jälkeen edessä oli Hyvinkään Sveitsin maastot ja ainakaan maisemat eivät Usmin jälkeen paljoa huonontuneet.

Sveitsinhuipulta lähdimme laskeutumaan takaisin kohti Kytäjä-Usmin maastoja. Matkalla poikkesimme Hyvinkään jäähallilla kahvitauolla. Kisaorganisaatio oli onnistunut mainonnassa oivallisesti, koska kahvilassa Mammuttimarssi tapahtuma tunnettiin ennestään, eikä sitä tarvinnut sen suuremmin selittää. Toki kysymyksiä piisasi melkoisesti, kun niissä varusteissa lompsittiin sisälle jäähalliin.

Kytäjä-Usmi alueen rastit löytyivät yhtä lukuun ottamatta hyvin. Piilolammi E pysyi piilossa pitkään. Emme saaneet millään kartassa olleita polkuja täsmäämään maastossa olleisiin. Lisäksi puiston opastaulut kaipaisivat ainakin sillä suunnalla pientä päivitystä. Aikaa meni hukkaan yli puoli tuntia ja sakkokilometrejä kertyi melkoisesti.

Loppureitin aikana kierrettiin vielä Suolijärvi pohjoisen kautta ja vasta tämän kierroksen jälkeen pääsimme kääntämään nokan kohti maalia. Suolijärven pohjoispuolella teimme lyhyen noin 300 metrin oikaisun Vatsianjärven eteläpuolelta. Viimeiset kilometrit olivat melkoista puurtamista vaikka jalat kyllä tuntuivat edelleen hyvävoimaisilta juostuihin kilometreihin nähden.

Uimarastin jälkeinen kierto Sveitsin kautta oli yhteensä 45,9 km, joka tekee yhteismatkaksi noin 160 km. Aikaa oman kellon mukaan 20.18.

Jälleen kerran hieno reissu Tommin kanssa. Suunnistus onnistui paremmin kuin viime vuonna. Tosin reitinvalinnat olivat tällä kertaa huomattavasti helpompia. Yön aikana ollut sumu ja kosteus haittasivat näkyvyyttä huomattavasti. Välillä ei meinannut tielläkään nähdä onko vieressä peltoa vai metsää. Oikaisut metsän kautta tässä kelissä vaativat oikeita yösuunnistustaitoja. Eli kannattaa panostaa siihen minkä osaa.

Eväitä kului matkalla seuraavasti:
- urheilujuomaa arviolta n. 5 litraa (säiliö ei ollut tyhjä vielä maalissa)
- 2 x battery shottia (matkassa kolme, joista yksi jäi juomatta)
- ruisleipäpari
- 3 x suklaapatukka (joista snickersin pähkinät ei oikein meinannut sulaa mahassa)
- 2 x geeli (mukana 3 geeliä, joista yksi jäi syömättä)
- 1 paahtoleipä (Kiiskilammelta järjestäjiltä saatu)
- puolikas proteiinipatukka (1,5 jäi syömättä)

Kiitokset järjestäjille ja Skylle ja Niilokselle kuvista ja videoista (ja tietysti palkinnosta).

Friday night fever - Mammuttiruntu

2010-10-29T13:52:00.010+03:00

Nyt olis kaikki kartat ja reittisuunnitelmat tehtynä perjantai-illan juhliin. Myös puku on pesty ja prässätty. Vain kravatti puuttuu.

Tavaraa tuli ehkä hieman enemmän kuin alun perin suunniteltu, joten reppu painaa normaalia enemmän. Netistä haettuja karttoja on printattuna yhteensä 31 kpl A3-kokoisina. Se nippu muuten painaa myös melko paljon. Suklaata on pakattu runsaasti mukaan, samoin juotavaa eri muodoissa. Juomapisteitä ei reitillä liiemmin ole, joten matkalla joutuu varmasti turvautumaan hieman vähemmän tavanomaisiin vedenottopaikkoihin. Vaatepuolella mukaan on pakattu varapaita ja -sukat. Uimarastin jälkeen on varmasti mukava vetää kuivat vaatteet päälle. Viime vuonna ei kroppa lämmennyt uimarastin jälkeen kuin vasta jatkettuamme matkantekoa. Sama pätee varmasti tänä vuonna. Repun painosta ei ole tarkempaa tietoa.

Uutena varusteena on uusi juomasäiliö, jonka tilasin pari viikkoa sitten netistä. Se on 3 litran Camalbak säiliö ja ainakin näin pöytätestauksen perusteella se vaikuttaa paremmalta kuin useita vuosia sitten hankittu edellinen säiliö. Uutena juttuna on säiliön rakenne, jossa säiliö täytetään ja tyhjennetään eri päistä. Aikaisemmassa säiliössä molemmat tapahtuivat saman "korkin" kautta, jolloin säiliön joutui laittamaan reppuun ylösalaisin. Illalla nähdään miten se toimii.

Vaikka reittisuunnitelmat on tehty ei matkaa olla mitattu ihan tarkkaan. Ainut mitä matkan pituudesta voi sanoa on, että meidän reitinvalinnoilla matka on annetun haarukan (130-150km) yläpäässä. Ehkä jopa yli. Kisan jälkeen voi sitten mittailla tarkemmin, mutta nyt sillä ei ole niin väliä. Pisimmät rastivälit ovat kuitenkin lähes 17 km luokkaa. Hauskaa on siis luvassa. Alla vielä rastipisteet kartalta katsottuna.

Näytä Runtu2010 suuremmalla kartalla

Viikko 41

2010-10-18T08:28:00.001+03:00

Viikko on mennyt vähän suuremman harjoitusmäärän merkeissä kuin edellinen viikko. Kreikasta on aikaa kulunut vasta kolme viikkoa ja nyt takana on jo muutama hyvä treeni. Alkuviikon lyhyet lenkit sujuivat normaaliin tapaan työmatkaliikunnan parissa. Lonkankoukistaja on edelleen hieman "voimaton" edellisen kisan jäljiltä, joten torstaina olikin vuorossa hieronta coachilla.

Perjantain pidin vapaata, koska lauantaina oli vuorossa Montrail. Se oli järjestyksessään neljäs tänä vuonna, mutta vasta ensimmäinen porukassa juostu. Mukana olivat Sanna, Pasi, Tommi, Janne, JTG, Paula, Hietsu. Tässä tyylinäyte hallitusta polkujuoksusta äsken mainitussa juoksujärjestyksessä:

Lämpötila oli aamulla asteen pari plussan puolella ja vähän mietitytti lähtiessä, onko vaatetta tarpeeksi. Vauhti oli alusta lähtien melko reipas näin pitkälle lenkille, joten autoon jätetty varapaita olisi ollut liikaa takin alla. Päivän aikana taisimme saada muutaman lumihiutaleenkin niskaamme, joten saimme nauttia todella hienosta ja kuivasta syyskelistä.

Lähdimme liikkeelle Luukin parkkipaikalta ja kiersimme reitin vastapäivään. Salmessa pidimme lyhyen juomatauon, mutta Haukkalammella taukoi venyi noin 20 minuutin mittaiseksi. Kylmä iskee nopeasti märissä vaatteissa seistessä. Viimeinen osuus Pirttimäestä takaisin Luukkiin alkoi sitten jo painaa jaloissa ja lonkissa vähän enemmän. Tällä välillä huomasi, miten palautuminen on edelleen kesken ja pitkä lenkki tässä vauhdissa alkoi vaatia veronsa. Hietsu, Janne ja Sanna vetivät hyvän kiihtyvävauhtisen vielä loppuun ja saapuivat parkkipaikalle ennen muita.

Sunnuntaina oli tarkoitus pitää lepopäivä ja keskittyä maalaus- ja siivoushommiin, mutta kirkas auringonpaiste sai houkuteltua ulos lyhyelle palauttavalle lenkille. Se tekikin hyvää ja vajaan tunnin lenkin loppuosa sujui jo melko hyvin. Kotiin savuttuani oli postilaatikossa mukava yllätys, kun Jussi oli tuonut Amer Sportsin sidosryhmille tarkoitetun Next- lehden postilaatikkooni. Lehden kannessa komeili Gilian Jornet, josta lehden sivuilla on julkaistu artikkeli. Tämän lisäksi lehdessä on toinenkin ultrajuoksuun liittyvä artikkeli.

Viikon harjoitusmäärät nousivat jo toiselle kymmenelle lähinnä tuon Montrailin ansiosta. Harjoitustunnit yhteensä 11,5, jossa juoksukilsoja 97. Lisäksi 75 minuutin hieronta. Tulevalla viikolla on melko paljon muuta ohjelmaa, mutta yritys on saada muutama hyvä lenkki aikaiseksi. Aikaa tulevaan Mammuttiruntuun on nyt puolitoista viikkoa.

Paluu arkeen

2010-10-12T14:36:00.000+03:00

Spartathlonin jälkeiset pari viikkoa ovat olleet suhteellisen rauhallisia. Palasimme takaisin Suomen heti tiistaina, loppujuhlallisuuksien jälkeisenä päivänä. Palautuminen on edennyt nopeasti ja jo torstaina pääsin tekemään ensimmäiset fillarilenkit. Nopea palautuminen on varmasti coachin ansiota, joka käsitteli jalat jo heti kisan jälkeen. Pari käsittelyä lisää seuraavina päivinä nopeutti palautumista entisestään. Tämä tietää hyvää tulevaa Mammuttiruntua ajatellen.

Viime viikko päästiinkin sitten viettämään kokonaisuudessaan kotimaassa. Univelat oli nukuttu pois ja paluu arkeen ja remontin keskelle oli tosiasia. Tämä ei kuitenkaan häirinnyt lenkkeilyä vaan kahta päivää lukuunottamatta ehdin tehdä jonkinlaisen lenkin joko juosten tai fillaroiden. Eka juoksulenkki kisan jälkeen tuntui aika pahalta, kun alkumatkasta kyljessä tuntui sama pistos kuin itse kisassa. Sen loputtua alkoivat etureidet jumittaa. Loppumatkasta alkoivatkin sitten lonkat tuntua sen verran pahalta, ettei lenkin määränpää tullut yhtään liian aikaisin. Seuraavana päivänä sama lenkki sujui jo paljon paremmin. Viikolle kertyi yhteensä 7,5 tuntia harjoitusta, jossa 67 km juoksua. Seuraavan parin viikon aikana ennen Mammuttiruntua on tarkoitus saada kasaan vielä muutamia hyviä treenejä.

Oman aikansa tulevaa kisaa varten vie varmasti varusteiden suunnittelu. Koska reittipisteet julkaistaan viikkoa ennen kisaa, jää esimerkiksi tossuvalinta kisaa edeltäville päiville. Tossuvalinnassa ratkaisee paljon reitinvalinnat sekä kisaa edeltävä ja kisan aikainen keli. Viime vuonna juoksin Salomonin maastotossulla, mutta se oli väärä valinta, koska hiekkateiden osuus reitistä oli varmaan yli 90% luokkaa. Siinä tavallinen lenkkitossu on paras. Lyhyet metsäosuudet voi mennä varovaisesti tavallisella tossulla. Tosin ainahan sitä pientä kompurointia tapahtuu yöllä metsässä liikkuessa.

Spartathlon 2010 raportti

2010-10-03T16:51:00.000+03:00

Tämän vuotinen Spartathlon kilpailu oli toteutuksen suhteen melko erilainen kuin minkälaiseksi olin sen itse etukäteen ajatellut.

Acropolis-kukkulalla oli ennen kisaa paljon tuttuja ystäviä aikaisemmista kilpailuista. Aika meni kuvia ottaen ja kuulumisia vaihdellen. Ennen lähtölaukausta oli vuorossa vielä onnen toivotukset.

Hiyama Kazushige ja minä

Kilpailu lähti liikkeelle hyvin. Alkuvauhti oli melko reipas kärkijuoksijoiden lähtiessä liikkeelle todella kovaa. Vaikka itsekin juoksin alun reipasta vauhtia, en kuitenkaan ohitellut paljoakaan porukkaa vaan juoksin suurin piirtein niillä tienoilla, joista olin kisaan lähtenyt. Liikennejärjestelyt sujuivat Ateenan keskustassa hyvin eikä mitään hämminkiä sattunut alkumatkasta. Ateenalaisilla moottoripyöräilijöillä on kyllä ajotyylistä päätellen jonkinasteinen kuoleman kaipuu. Sen verran hurjaa oli meno sivusta seurattuna. Lämpötila oli muuten aamulla sopivan lämmin eikä kylmä tullut edes kisan lähtöä odotellessa.

Hieman normaalia korkeampi syke vaivasi taas tämän kisan alkua. En tiedä tarkkaan mistä se tällä kertaa johtui. Liian kuumasta kelistä se ei kuitenkaan johtunut. Maratonin täyttyessä kello näytti noin 3.40. CP8:lla olleet energia geelit ja patukat sain syötyä hyvin. Tästä eteenpäin en kuitenkaan saanut oikein mitään kiinteää alas.

Hellas Canissa oli coachi vastassa. Aikaa oli kulunut 7.30, eli hieman nopeammin kuin kaksi vuotta sitten. Sanoin coachille jo tuossa vaiheessa, että alkuperäisen aikataulun voi nyt unohtaa ja tavoite on ainoastaan maaliin pääsy. Mikäli ei ruoka alkaisi maistumaan, olisi edessä todella pitkä ja vaikea tie. Sain syötyä pari lusikallista pastaa ja hieman riisifruttia.

Hellas Canissa

Seuraava väliasema oli kisan puolessa välissä antiikin Nemeassa (123km). Tällä välillä kasvanut energiavaje alkoi vaikuttaa ensimmäistä kertaa. Juoksun väliin tuli jo tässä vaiheessa paljon kävelyä vaikka reitti on pääosin tasaista tietä. Jalat olivat edelleen hyvässä kunnossa, mutta voimia ei tuntunut riittävän pidempään yhtämittaiseen juoksuun.

CP32:lla Halkion kylässä odotti otsalamppu. Vielä sitä ei tarvinnut, mutta viime vuotisesta Sakurasta viisastuneena en ollut jättänyt sitä liian myöhäiseen huoltopisteeseen. Vähän tämän jälkeen alkoi kevyt sadekuuro, joka kesti noin 20 minuuttia. Ei siinä muuta kuin paita kastunut, sadetta tuli sen verran vähän. Vähän ennen Nemeaan tultaessa laitoin otsalampun päälle. Sade tuntui kylmältä, mutta en murehtinut sitä, koska muistin, että Nemeassa minua odottaisi pitkähihainen paita. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan drop bägiä avatessani huomasin sen sisältävän vain geeliä ja patukkaa. Nopea tarkistus lunttilapusta paljasti, että pitkähihainen paita olikin vasta Lyrkiassa, jonne oli matkaa vielä 25 km matkaa.
Yritin syödä pari lusikallista riisifruttia ja kuumaa hunajateetä, jonka jälkeen jatkoin matkaa. Sateen tauottua paitakin alkoi kuivua eikä kylmyys enää vaivannut. Vauhti pysyi suunnilleen samana aina Lyrkiaan asti. Yö oli lämpimämpi kuin mitä se oli pari vuotta sitten. Tai sitten ero päivälämpötilaan oli pienempi, jolloin yölämpötilakin tuntui mukavammalta. Lyrkiaan saavuin vajaat 30 minuuttia nopeammin kuin kaksi vuotta sitten.

Lyrkiassa puin pitkähihaisen päälleni saman tien, mutta lyhyen juoksun jälkeen se tuntui liian kuumalle. Jatkoinkin lyhyellä paidalla ja laitoin pitkähihaisen vyölle odottamaan parempaa hetkeä. Lyrkiasta Nestaniin on matkaa 23 km ja kaksi vuotta sitten oli tähän osuuteen mennyt aikaa hieman yli 4.30. Se on melko hidasta menoa, mutta toisaalta osuus sisältää myös Sangas-vuoren ylityksen. Tänä vuonna osuus oli todella hidas vaikka en ainakaan muista pitäneeni yhtään pidempää taukoa huoltopisteillä. Aikaa tähän osuuteen meni 5.10, joka tarkoittaa käytännössä pelkkää kävelyä. En ymmärtänyt vauhdin hidastuneen niin paljoa kuin vasta Nestanissa, jossa näin väliaikani. Itse vuoren ylitys sujui paremmin kuin viimeksi. Tällä kertaa pystyin jopa juoksemaan hieman vuorenrinnettä alaspäin tultaessa. Yritin kuitenkin varoa etureisiä, etteivät ne menisi kokonaan tukkoon.

Vuorenylityksen jälkeen jalat tuntuivat edelleen hyväkuntoisilta. Energiat olivat kuitenkin loppu ja eteneminen lähes pelkästään kävelyä. Nestanissa olin puoli viideltä aamulla. Tänne olin jättänyt myös varakengät, mutta nyt jalat ja erityisesti jalkapohjat tuntuivat sen verran hyviltä, etten vaihtanut kenkiä.
Nestanista Tegeaan on matka vajaat 24 km. Havaittuani nyt hitaan vauhtini yritin pitää selkeämpiä juoksupätkiä kävelyn välissä. Se tuntui onnistuvan, mutta energioiden kanssa ongelmat jatkuivat. Matka jatkui hunajateen ja veden voimalla. Kaikki yritykset saada jotain kiinteää alas päättyivät huonosti.

Tegeaan tulin runsaassa kolmessa tunnissa. Se tuntui hyvälle. Istuin alas tuolille huoltopisteellä ja hörpin hieman teetä. Samalla iski valtava horkka ja kylmä. Yritin pysytellä lämpimänä teen avulla, mutta lopulta huoltoväki taluttivat minut telttaan paksujen vilttien alle. Päätin pitää pidemmän huoltotauon tässä kohtaa, koska jatkaminen tuntui nyt mahdottomalta. Taukoon kului aikaa runsas tunti, jonka aikana lepäilin ja join teetä. Ruoka ei edelleenkään maistunut.
Puoli yhdeksän maissa lähdin kävelemään Tegeasta eteenpäin. Aikaa oli vielä runsaasti jäljellä, mutta niin oli matkaakin. Otin lyhyitä juoksupätkiä kävelyn väliin, mutta vauhti oli todella säälittävä. Jalat tuntuivat sinänsä olevan kunnossa, mutta kun energiaa ei ollut muuta kuin mitä hunajateen kautta oli saanut hankittua, niin meno oli melkoisen rauhallista.

Aamupäivä meni sitten valtatietä hoiperrellessa. Jossain vaiheessa aamupäivää näin Helenan ja Masan. Silloin matkaa oli jäljellä noin 33 km. Sanoin käveleväni hitaasti maaliin, koska aikaa oli kuitenkin runsaasti. Tämän jälkeen meni yksi tai kaksi huoltopistettä, kun jouduin taas menemään pitkälleni lepäämään. Huoltohenkilöstön auton takapenkillä maatessani iski taas horkka. Tässä kohtaa taivuin lääkärin kehotukseen jättää kisa kesken. Se oli huoltopiste 67, yksi väli ennen Monumenttia.

Tästä eteenpäin sainkin yksityiskuljetuksen ensin Monumentin huoltoteltalle ja siitä eteenpäin Sparttaan. Parin tunnin nesteytyksen jälkeen olo oli paljon parempi ja ehdimmekin katsomaan viimeisiä urheita maaliintulijoita.

Keskeytyksestä huolimatta en tuntenut suurempaa pettymystä. Tällä kertaa ongelmat vatsan kanssa olivat sitä luokkaa, ettei niitä saanut ratkaistua kisan aikana. Ehkä pidempi huoltotauko Hellas Canissa olisi auttanut, mutta siinä vaiheessa en vielä uskonut ongelmien olevan niin pahat matkan edetessä. Vatsan toimimattomuus saattoi johtua liiallisesta suolatablettien syömisestä. Niitä tuli popsittua hellekelin mukaan vaikka hellettähän tuolla ei ollut. Toinen mahdollinen syy saattaa olla kisaa edeltävässä ruokailussa. Hotel Londonin notkuvat lihapöydät eivät ole ehkä parasta ruokaa kisan alla tällaiselle semi-vegelle.

Toisaalta kisassa nähtiin muilta suomalaisilta hienoja suorituksia. Heidän puolesta oli hienoa olla iloinen. Onnittelut vielä Harrille, Arille, Ekalle, Tuulalle, Pertille ja molemmille Petreille. Kiitokset vielä kaikille huoltajille.

Ehkäpä hienoin juttu koko reissussa oli Heleen ja Peter Vennikkaan maaliintulo. Siihen eivät monet uskoneet itse mukaanlukien. Heidän suorituksensa antaa varmasti kipinää monelle hitaasti kiiruhtavalle.

Omat väliajat:
CP/Nimi(km) sija kello kokonaisaika osuusaika
CP10/Megara (40km) 33. Heerman 10.27 (3.27) 3.27
CP22/Hellas Can (81km) 24. Heerman 14.30 (7.30) 4.03
CP35/Anceant Nemea (124km) 21. Heerman 19.47 (12.47) 5.17
CP43/Lyrkia (148,5km) 18. Heerman 23.07 (16.07) 3.20
CP52/Nestania (172km) 19. Heerman 03.17 (21.17) 5.10
CP60/Alea Tegea (195km) 21. Heerman 07.22 (24.22) 3.05
CP67 quit

Kuvia tämän vuotisesta reissusta löytyy täältä.

Kisan alla

2010-09-19T20:09:00.000+03:00

Nyt alkaa kaikki olla valmista ensi viikon koitokseen. Ihan toivomallani harjoitusjaksolla ei sitten tähänkään kisaan päästy tuon pienen flunssan takia, mutta en usko sen kuitenkaan suuremmin asioita muuttavan. Nyt on ainakin ollut aikaa kevennellä ja kropan pitäisi olla hyvin levännyt. Juoksutuntumaa on kuitenkin pidetty hyvin yllä, joten ihan lepoa ei nämä viimeiset kaksi viikkoa ole olleet. Tälle viikolle tuli viisi juoksulenkiä, yhteensä viisi ja puoli tuntia. Lisäksi vähän kuntopiiriä. Tulevalla viikolla on ennen kisaa pari lyhyttä lenkkiä, toinen kotona ja toinen torstaina Ateenassa. Niin ja perjantaina sitten vähän pidempi.

Kisaan tarvittavat brop bägit on myös mietittynä. Näillä näkymin mukaan tulee seitsemän (tai ehkä kahdeksan) bägiä. Pääasiassa suklaapatukkaa ja geeliä. Ja sitten tietysti lamppu (joka on muuten vielä hukassa) ja vähän lämmintä vaatetta. Vaatteiden osalta päätökset pitää tehdä vasta sitten kun vähän paremmin tietää mitä keliä yöksi on tulossa. Yksi mitä olen myös mahdollisesti pakkamassa mukaan on vaihtokengät. Kesällä kipeytyneet jalkapohjat ovat olleet viime viikkoina ok, mutta ihan varmuuden vuoksi voisi pakata mukaan vaihtokengät, joiden avulla matka voisi olla kipeillä jaloilla helpompaa.

Vihreitä kirjekuoria, ei ruskeita. Isommat bägit puuttuu tästä kuvasta vielä

Lämpötilat Kreikassa ovat olleet viime viikkoina 30 asteen tuntumassa, mutta ensi viikoksi on ainakin ennustettu hieman viileämpiäkin kelejä. Perjantaille on ennustettu 26 astetta ja yöksi 18. Se olisi ihan paha keli lainkaan. Lauantaina lämpötila on asteen lämpimämpi. Eli ehkä ihan pahimmat helteet ovat sielläkin väistymässä.

Muuten vapaa-aika on mennyt edelleen rakennuksella. Tänään tuli huideltua yläilmoissa rännilautoja maalaamassa. Aika myöhään syksylle tämäkin homma jäi ja tänään maalatessakin vettä tuli aika ajoin melko runsaasti. Pakko oli vaan maalata, jotta peltimies pääsee rännejä laittamaan.

Keskiviikkoaamuna on lennot Ateenaan ja siitä se reissu sitten alkaakin. Kahden vuoden tauon jälkeen on hieno palata Kreikkaan. Toivottavasti kokemukset ovat tällä kertaa yhtä hyvät kuin kaksi vuotta sitten, kun juostiin Pasin kanssa yhdessä loppuun asti.

Viittä vaille valmis

2010-09-05T17:52:00.000+03:00

Viikko meni otsikon mukaisesti ja jäi harjoitusten osalta viisi päivää vajaaksi. Vielä maanantaina tein suunnitellut peruslenkit, mutta tiistaille suunnittelemani toisen pidemmän lenkin jouduin siirtämään keskiviikolle huonontuneen olon takia. Tein kuitenkin tiistaina pari peruslenkkiä. Keskiviikkoaamuna olo oli kuitenkin sellainen, etten viitsinyt rasittaa kroppaa enempää pitkällä aamulenkillä, vaan tyydyin muuttamaan ohjelmaa tämän päivän osalta. Tarkoituksen oli katsoa päivä kerrallaan ja palata uudestaan juoksun pariin heti kun mahdollista.

Tauti ei kuitenkaan ole viikon mittaan paljoa helpottanut ja vielä nyt sunnuntaina sama räkätauti ahdistaa sen verran, etten nyt halua vaarantaa mitään. Harjoittelu on kuitenkin sujunut hyvin tähän asti, joten mitään kovin suurta vahinkoa ei näiden viiden päivän poisjääminen aiheuta. Nyt tärkeintä on vain päästä eroon tästä taudista, joka toivottavasti ei pitkity enempää.

Pari seuraavaa viikkoa on tarkoitus kevennellä tai ehkä paremminkin päästä takaisin juoksurytmiin tämän taudin toivottavasti loppuessa.

MTB Marathon Nuuksiossa 28.8.2010

2010-08-30T12:50:00.000+03:00

Cycle Club Helsinki järjesti viikonloppuna MTB Marathon kisat Nuuksiossa. Kyseessä oli siis maastopyöräilykisat, jossa kokonaismatkaksi oli ilmoitettu noin 60 km. Lähtöpaikkana toimi Luukkaan ulkoilualue, josta ajettiin polkuja ja ulkoilureittejä pitkin Pirttimäkeen. Sen jälkeen ajettiin kolmesti noin 13 km pitkä kierros ensin Nupurin suuntaan Pitkäjärven eteläpäähän, josta reitti kääntyi pohjoiseen, polkujen ja metsien kautta takaisin Pirttimäkeen.

Maasto oli ensikertalaiselle melkoisen teknistä. Ajaminen lukkopolkimilla juurakossa ja kivikossa ei ole lainkaan helppoa. Siihen kun vielä lisätään huomattavat korkeuserot, niin siinä on noviisilla kiinnipitämistä. Kokeneiden mukaan kovempi ajovauhti helpottaa juurakossa ajamista, mutta ensin pitäisi uskaltaa ajaa kovempaa. Ja jarruja ei saa tietenkään käyttää, jarruthan on vauhdin surma. Kisan aikana päättelin, että kärkimiehillä oli jarrut vain kahdesta syystä. Ensimmäinen on se, että he joutuvat hidastamaan vauhtia ohittaessaan reitin tukkona olevia hitaita menijöitä. Toinen syy on se, että he voivat jarruttaa maaliin tullessa. Vähän niin kuin ohjaskelkkailijat. Paljoa muuhun he eivät jarruja käytä.

Olin mukana kisassa Jussin kanssa ja tarkoitus oli ajaa yhdessä koko kisa. Jussi on huomattavasti parempi maastopyöräilijä kuin minä ja odotettavissa olikin, että hän joutuu meikäläistä odottelemaan. Ensimmäinen kierros meni vielä suht ok vaikka pari kaatumista sattui jo alkupätkälle. Reitti oli niin juurakkoinen, että muutaman ekan kilsan aikana polun varressa oli varmaan puolentusinaa juomapulloa, jotka olivat irronneet juomatelineistä. Toinen kierros oli jo vaikeampi, kun käsistä alkoi voimat ehtyä ja pelkästään pyörän ohjaaminen oli työn ja tuskan takana. Kaatumisia tuli pari lisää ja kyynärsuojille tulikin todella käyttöä.

Toisen kierroksen jälkeen päätimme jättää kolmannen kieroksen kokonaan väliin ja jatkaa matkaa suoraan takaisin maaliin. Loppu oli omalta osaltani melkoista koheltamista yrittäessäni pysyä polkuosuuksilla pystyssä ja väistäessäni takaa tulevia huomattavasti nopeampia kilpailijoita. Kokonaisuutena kisa oli kuitenkin hauskaa vaihtelua perusjuoksemisen lomassa. Sen verran voimia tuo kisa kuitenkin vei, että lauantaille suunniteltu toinen lenkki jäi kokonaan tekemättä.

Photo by bbholland

Kuvia tapahtumasta ottivat "khv73", "BB Holland", "JG71" sekä "Arzi". Ja GPS träkki löytyy htunkelon tallettamana.

Viikon treenit jäivät myös tällä viikolla vajaaksi tuon lauantaisen lenkin uupumisen takia. Myöskään kuntopiiriä en ehtinyt tällä viikolla tehdä kertaakaan. Muuten mentiin pitkälti vanhan kaavan mukaan.

2010-08-23T08:48:00.000+03:00

Viikon tavoitteena oli nostaa harjoitustunnit 25 tunnin tuntumaan. Peruskaava jatkui samana viikon sisältäessä kaksi pitkää lenkkiä, joiden välissä juostiin lyhyempää peruslenkkiä.

Maanantaina ja tiistaina juoksin peruslenkkeinä aamulla töihin ja illalla kotiin keston ollessa vajaan puolentoista tunnin luokkaa per suunta. Vauhti oli leppoisa ja aamulenkit tuntuivat jopa mukavilta. Lämpötila on laskenut melkoisesti viime viikosta ja ekan kerran päällä oli jo pitkät trikoot ja takki.
Keskiviikkona oli eka pitkä lenkki. Juoksin saman viiden tunnin lenkin Pirttimäestä Salmen kautta kotiin. Aika meni minuutilleen sama kuin edellisellä viikolla, melko tarkkaa työtä. Ilma oli raikas ja pieni sateenuhka ei illaan aikana toteutunutkaan.

Keskiviikkoisen pitkän lenkin jälkeen en torstaina juossut kuin illalla töistä kotiin, mutta perjantaina juoksin taas molempiin suuntiin. Rauhallisella vauhdilla. Lauantaina oli vuorossa runsaan kahden tunnin lenkki maastossa. Parin kevyen päivän jälkeen juoksu tuntui helpolta ja polkumaastossa vauhti pääsi karkailemaan "unohtaessani" sykkeiden seuraamisen hetkeksi. Olipa hauskaa rallatella polkuja vähän reippaampaa vauhtia. Lomien loppumisen huomaa nyt hyvin ulkoilupoluilla, väkeä riittää melkoisesti: "On your left!" Iltapäivä menikin sitten rakennuksella pyörimiseen.

Sunnuntaina juoksin viikon toisen pitkän lenkin, kun kalenteriin oli merkitty Montrail juostavaksi. Ajoin autolla Solvallaan, josta lähdin Pirttimäen suuntaan kiertämään lenkkiä. En viitsinyt pysähtyä Luukissa kahville, kun juoksu oli vasta alussa. Salmessa täytin juomarepun ja söin yhden geelin. Se olikin ainut pysähdys koko matkalla. Juoksu kulki todella hyvin koko lenkin ajan. Aikaa kului 5.42 vaikka otin ylämäet aika kevyesti. Se taisi olla helpoin koskaan juoksemani Montrail. Tällä lenkillä kokeilin ensimmäistä kertaa IleSportista hankkimiani 1000Mile kompressiosukkaa. Se on erittäin ohut ja hengittävä. Lenkin jälkeen jaloissa ei ollut minkäänlaista turvotusta. Sukan koko olisi saanut olla ehkä numeroa pienempi, jolloin sen tuoma tuki pohkeelle olisi ollut parempi. Joka tapauksessa erittäin hyvä kompressiosukka.

Viikon treenimääräksi tuli 24.42, jossa kuntopiirien lisäksi juoksua 238 km. Viikko jäi hieman vajaaksi, koska olin laskenut Montraililla menevän enemmän aikaa. Jäljellä on vielä kaksi määräviikkoa.

Lauantaina 4. syyskuuta juostaan taas perinteinen Siikajärven ympärijuoksu. Matkavaihtoehtoina ovat 7 km järven ympäri sekä vähän pidempi 15,5 km lenkki kiertäen järven lisäksi paikallisia hiekkateitä ja metsäpolkuja. Reitti on todella kaunis. Sadekelillä tosin pitää olla tarkkana metsäosuudella olevien pitkospuiden kanssa. Ne saattavat olla todella liukkaat. Reittiennätys taitaa olla Harri Hännisen nimissä ja joka vuosi paikalla on ollut tasokas joukko juoksijoita. Tervetuloa.

Lisää määrää

2010-08-16T20:09:00.000+03:00

Viime viikolla kerroin tuosta 1000Mile sukasta, jota olen viime aikoina kokeillut. Anklet –mallin lisäksi kokeilin nyt tuota Fusion –mallia, joka on myös kaksikerrossukka. Erona näiden sukkien välillä on huomattavasti paksumpi toppaus varpaiden ympäriltä. Myös kantapään ja akilles –jänteen kohdalta Fusion –malli on paksumpi ja samalla tukevampi. Paksummalla toppauksella haetaan vielä parempaa suojaa jalkaterän arimpiin kohtiin. Näin kuumalla ilmalla asian kääntöpuolena on kuitenkin lämpö, kun jalka lämpenee ja samalla hikoilee normaalia enemmän paksumman sukan sisällä

Sunnuntain pitkän ja raskaan lenkin jälkeen maanantaina en juossut kuin puolentoista tunnin lenkin töistä kotiin. Lähdin liikkeelle todella rauhallisesti kroppaa kuulostellen. Juoksu tuntui kuitenkin ihmeen hyvälle ja vaikka mielestäni hieman hiljensin vauhtia ylämäissä, oli matkaan käytetty aika normaali (84min / 5.15min/km) tai jopa hieman nopeampi.

Tiistaina juoksin Nuuksiossa viiden tunnin lenkin. Matka alkoi perinteisesti työpäivän jälkeen Pirttimäestä, jonne coachi heitti mut autolla. Siitä sitten eteenpäin Luukin, Rinnekodin, Salmen ja Kattilan kautta kotiin. Olin tällä viikolla palannut takaisin ohuempaan sukkaan ja Mizunoihin, mutta se olikin selkeä virhe. Jalkapohjat kipeytyivät tällä reissulla melkoisesti. Yksi syy oli varmaan tossuihin kertyneet kivet, joita en kuitenkaan matkan varrella kertaakaan tyhjentänyt pois. No, keskiviikkona olinkin sitten liikkeellä pyörällä ja illalla juoksemani lyhyt tunnin lenkki sujui taas Nimbuksien kyydissä.

Torstaina tein kaksi lenkkiä juostessani aamulla töihin ja illalla kotiin. Aamulla koneen käynnistäminen kesti sen normaalin 10 minuuttia, mutta sen jälkeen juoksu alkoikin maistua tuttuun tapaan. Perjantaina oli vuorossa viikon ensimmäinen ja valitettavasti ainut käynti Solvallan suunnalla. Keli oli lämmin, mutta juoksu kulki mukavasti. Puolen litran vesipullo tyhjeni melko nopeasti.

Lauantaina oli vuorossa peruslenkki Kattilaan ja takas. Paluumatkalla oli tarkoitus käydä kiertämässä Soidinsuon kautta, mutta aikapula rajoitti hieman tätä lenkkiä. Iltapäivä meni kokonaisuudessaan rautakauppoja kierrellessä. Sunnuntaina juoksin kotoa Salmeen ja takas hieman vajaassa neljässä tunnissa.

Viikolle kertyi yhteensä kymmenen harjoitusta, joista kahdeksan kulki juosten ja kaksi fillarilla. Harjoitustunteja kertyi runsaat 21 ja juoksukilsoja 189.

Polarin sykemittarissa on ilmennyt pieniä vikoja kesän aikana. Sykevyö on ilmeisesti sen verran kulunut, ettei sykkeet päivity kelloon kovinkaan usein. Ja välillä sykkeet on mittarin mukaan sellaisissa lukemissa, ettei niihin ole uskomista. Lisäksi infrapuna lakkasi toimimasta, enkä saa enää treenejä siirrettyä tietokoneelle. Ja tuo korkeusmittarikin on ollut rikki jo pari vuotta ainakin. Jossain vaiheessa on varmaan pakko päivittää tuo mittari vähän uudempaan.

Määräviikot alkavat

2010-08-10T10:23:00.003+03:00

Kulunut viikko piti sisällään seitsemän juoksulenkkiä, joista kertyi yhteensä runsaat 15 tuntia. Kilometrejä on tullut 157 km. Peruslenkkien lisäksi juoksin tiistaina töistä kotiin Solvallan kautta. Torstaina kävin töissä fillarilla. Lomalla asennetut uudet pistosuojatut renkaat eivät sopineet pyörääni liian korkean profiilin takia ja jouduinkin turvautumaan coachin pyörään. Sunnuntaina kävin Salmessa kääntymässä. Keli oli äärimmäisen lämmin. Yhdessä korkean kosteusprosentin kanssa ne aiheuttivat melkoista hikoilua ja nestettä kuluikin normaalia enemmän. Lenkin loppuosalla oli pakko käydä järvessä pulahtamassa. Raskaan lenkin kruunasi ensimmäiset havainnot hirvikärpäsistä.

Lisäksi parilla kuntopiirillä höystetylle viikolle kertyi yhteensä 17,5 tuntia treeniä.

Lauantaina tein kaksi lenkkiä, joista jälkimmäisellä kokeilin uudestaan Jukolasta ostamiani LaSportivan kenkiä. Tällä kertaa olin kuitenkin vaihtanut niihin paksummat pohjalliset käyttämistäni Nimbuksen tossuista. Runsaan tunnin lenkki metsäpoluilla oli erittäin onnistunut siinä mielessä, että jalkaterän ulkosyrjä ei enää kipeytynyt vaan pystyin juoksemaan täysin normaalisti. Samanlainen ongelma ilmeni pari vuotta sitten ostamieni Salomon Speed Cross tossujen kanssa. Niistäkin jouduin vaihtamaan pohjalliset pystyäkseni käyttämään niitä.

Alkulomasta kipeytyneet jalkapohjat ovat muuten tuntuneet jo paremmilta, ehkä osittain paksujen sukkien ja pehmeän Nimbuksen ansiosta. IleSportista testattavaksi hankkimani 1000Mile sukat ovat olleet mielenkiintoinen uutuus. Molemmat kokeilemani sukat ovat kaksikerrossukkia, joka saa sukan tuntumaan normaalia pehmeämmältä. Napakka kudos pitää kuitenkin sukan paikallaan. Kaksikerrossukan ideana on hankauksen vähentäminen jalkaterässä ja tätä kautta rakkojen ehkäiseminen. Mahdollinen hankaus on ajateltu tapahtuvan kahden sukan välissä suojaten näin itse jalkaterää.

1000Mile sukat

Näistä kahdesta sukasta ohuempi (1000 Mile Tactel® Anklet) on tuntunut nyt muutaman juostun lenkin jälkeen hyvälle. Juoksutuntuma säilyy hyvänä paksummasta sukasta huolimatta. Muutaman tunnin lenkeillä ei kuitenkaan vielä saa varsinaista tuntumaa, miten sukat estävät rakkojen syntymistä. Sitä varten tulisi juosta pidempi lenkki tai jokin kisa. Tämä sukka sopii varmasti hyvin joidenkin heikommin pehmustettujen kenkien kanssa kuten esimerkiksi suunnistus- tai maastokengät.

Väliviikko

2010-08-01T20:50:00.000+03:00

Viime viikonlopun Retki-Rogainingin jälkeen on kulunut viikko mennyt palauttelun merkeissä. Alkuviikosta ohjelmassa oli vain kevyttä kävelyä kaupungilla. Jalkapohjat olivat melko arat, jonka takia pidin jalassa pehmeimpiä tossuja joita kaapista löytyi. Onneksi lämpötila viileni loppuviikosta, jolloin jalassa pystyi pitämään villasukkia. Nehän pehmentävät askelta mukavasti. Vasta torstaina kävin ensimmäisellä lenkillä. Silloin vuorossa oli puolentoista tunnin maastolenkki. Alku oli melko väsynyttä, mutta 30 minuutin jälkeen homma alkoi kulkea. Perjantaina tein vähän pidemmän lenkin.

Lauantaina oli vuorossa ensimmäinen asfalttilenkki Solvallaan suuntaan pitkästä aikaa. Tämä runsaan 7 kilometrin pituinen tieosuus toimii hyvänä harjoituspaikkana tulevaa kisaa varten. Tie on varsin mäkinen eikä tasaista pätkää juurikan ole. Ylä- ja alamäet ovat paikoin jopa jyrkkiä tai vaihtoehtoisesti puuduttavan pitkiä. Aurinkoisena päivänä lämpötila nousee mukaville lukemille ja paikoin voi melkein kuulla rasvan tirisevän kilometrien jäädessä taakse. Kaiken kruunaa vilkas autoliikenne, joka pitää mielen hereillä. Tämä kaikki muistuttaa kovasti olosuhteita Kreikassa vaikka autoilijat taitavat olla täällä vielä hieman maltillisempia.

Sunnuntaina oli vuorossa lyhyt puolentoista tunnin maastolenkki. Eilisellä asfalttilenkillä oli oikean jalan jalkapohja kipeytynyt sen verran, että päätin tehdä vain lyhyen lenkin ja kuulostella, miltä tuo jalka tuntuu. Mizunoiden sijaan olin laittanut jalkaan pehmeät Nimbukset ja paksumman sukan ja se taisikin suojata jalkapohjaa jonkin verran.

Tulevalla viikolla on tarkoitus palata normaaliin harjoitteluun. Seuraavat viisi viikkoa harjoitellaan nousujohteisesti samaan tapaan kuin aikaisemmin. Mikäli kaikki onnistuu niin määrät olisi tarkoitus saada hinattua hieman aikaisempaa korkeammiksi.

Kuvia RR2010 kisasta viikonloppuna.

2010-07-26T20:17:00.000+03:00

Tässä lisää kuvia viikonlopun Retki Rogaining kisasta.

Retki Rogaining 2010 raportti

2010-07-26T16:26:00.000+03:00

Taas ollaan yhtä kokemusta rikkaampia.Ja mikä kilpailu...aivan mahtavaa, ainakin näin jälkeepäin ajateltuna. Mätsässä rämpiessä ei aina tuntunut kovinkaan mukavalta, se täytyy todeta heti alkuun. Kisa oli paljon raskaampi kuin mitä olin etukäteen ajatellut. Suurin osa kilpailumaastosta, mutta erityisesti etelän puoleinen maasto, oli kokenut jonkinasteisen metsänhoidollisen toimenpiteen lähimenneisyydessä. Käytännössä tämä tarkoitti, että normaalisti pystysuorassa olevat puut oli kaadettu ja vain miestä suuremmat puut oli viety pois. Kaikki muu oli jätetty metsään lahoamaan. Tämä tekikin metsäosuuksista raskaita ja käytännössä juoksukelvottomia. Positiivisena puolena oli alueen monet metsänhoitotiet. Alueen ainoat kangasmaastot onnistuimme Tommin kanssa välttämään.

Saavuimme coachin ja Tommin kanssa kisapaikalle jo perjantaina. Teltassa vietetyn yön jälkeen kävimme järjestäjien aamupalalla ja kello 9 saimme kartat. Tästä alkoikin sitten oman reitin suunnittelu. Kisakeskus sijaitsi lähes kartan keskellä. Jaoimme aluksi alueen neljään saan ja laskimme kunkin alueen pistemäärän. Koska kaakonpuoleisella alueella oli selkeästi eniten pisteitä, päätimme lähteä suunnittelemaan reittiä alkaen siltä suunnalta. Piirsimme reitin, joka käytännössä kiersi kaikki kaakonpuoleisen alueen rastit. Tästä reittimme jatkui lounaanpuoleiseen alueesen, jossa taas kiertäisimme kaikki alueen rastit. Täältä suuntaisimme pohjoiseen, jossa sitten olisi mahdollisuus joko lyhentää tai pidentää reittiä riippuen siitä, miten aikaa olisi jäljellä.

Päivän tehtävä.

Kisa alkoi lauantaina klo 12. Luvattua sadetta ei ollut näköpiirissä ja lämpötila oli melko korkea. Ei tosin hellettä kuten viimeiset kolme viikkoa ovat olleet. Ensimmäiset rastit sujuivat ongelmitta, mutta heti alusta kävi selväksi, ettei metsässä ollut kovinkaan helppo juosta. Risua ja kaatuneita sek kaadettuja puita oli paljon ja vaati melkoisesti energiaa juosta niiden yli. Matka loppuisi lyhyeen, mikäli alussa olisi juossut kaikki metsäpätkätkin. Käytännössä juoksimme ainoastaan tiepätkät ja metsässä yritimme vain pitää mahdollisimman hyvää kävelyvauhtia. Ensimmäisen kolmen tunnin jälkeen pidimme noin 5 minuutin ruokatauon. Seuraavalla rastilla #105 teimme ensimmäisen pummin. Ojan päässä ollut pieni lampi ei löytynyt ensimmäisellä yrittämällä vaan jouduimme palaamaan taaksepäin metsätielle. Toinen kerta toi paremman tuloksen ja huomasimme käyneemme lähes rastilla asti. Valitettavasti usko loppui kesken. Etäisyydet 1:40 000 kartalla on aluksi vaikea hahmottaa. Ensimmäiselle vesipisteelle (rasti #22) ehdimme ajassa 4.37. Lähdössä mukaan varatut kaksi litraa juomaa oli tähän mennessä jo juotu.

Tästä eteenpäin matka jatkui suunnitellusti. Rasti 53 jätimme väliin sen jäädessä melko kauas reitiltämme. Se olikin ainut etelänpuoleisista rasteista, joita emme kiertäneet. Rastille 107 meiltä meni aikaa todella paljon, koska sekä rastia edeltävä maasto että sen jälkeinen maasto olivat todella huonokulkuista. Lisäksi maasto oli todella mäkistä. Toisella juomarastilla (#23) sai vettä otettua kaivosta. Vesi oli hieman samean näköistä, mutta kylmää se ainakin oli. Rastille 86 tullessamme oli aurinko jo laskenut ja tästä eteenpäin lamppua tarvitsi jo metsässä etenemiseenkin. Kartanlukemisen sitä oli tarvinut jo hetkeä aikaisemmin.

Suunnistus yöllä onnistui melko hyvin. Suurempia pummeja ei tullut. Rastille 95 mennessämme olimme suunnitelleet menevämme pitkulaisen järven eteläpuolelta, mutta matkamme pysähtyi järveen laskevan ojaan, joka oli aivan liian leveä, jotta sen yli olisi voinut hypätä. Lampulla ei nähnyt kunnolla mitä pinnan alla oli, joten ei oikein tehnyt mieli hypätä veteen ja vain kokeilla miten siinä käy. Siispä jouduimme palaamaan takaisi tielle ja kiertämään järvi pohjoisen kautta. Aika meni hukkaan karkeasti arvioiden noin 45 minuuttia.

Aamun alkaessa sarasta kello 5.15 olimme saapuneet kolmannelle juomarastille (#24). Jano oli melkoinen, kun olin joutunut säännöstelemään juomaa jo viimeiset pari tuntia. Tässä kohtaa pidimme ruokatauon ja pohdimme mitä tehdä loppureitillä. Olimme suunnitelleet käyvämme lännen kautta pohjoisessa hakemassa rasteja, mutta tässä kohtaa muutimme suunnitelmaa ja lähdimme suoraan pohjoisen suuntaan. Aamulla juoksu alkoi taas kulkea paremmin ja tietysti lopun lähestyessä sai tunnelman kohoamaan.

Loppu sujui hyvin. Katselimme kelloa ja jäljellä olevaa aikaa rastilta lähtiessämme ja sen mukaan suunnittelimme reittiä. Ehdimme kiertää vielä useamman rastin, jotka eivät olleet alkupäisessä suunnitelmassamme. Tosin pois jääneet rastit kauempana pohjoisessa olisivat tuoneet enemmän pisteitä, mutta sinne emme olisi ehtineet. Kisapaikalle palasimme kolme varttia ennen ajan umpeutumista. Yhtään rastia ei enää ollut sillä etäisyydellä, että sen olisi voinut hakea niillä jaloilla tai niillä voimilla. Lopputuloksena oli 252 pistettä ja yleisen sarjan viides sija. Voittajat saivat huikeat 326 pistettä. Tulokset löytyvät täältä ja tarkempi tilasto meidän suorituksesta täältä.

Maaliintulo

Ensikertalaiselle tämä oli mahtava kokemus. Väsymys vain oli sunnuntaina sitä luokkaa, että kaikesta ei oikein jaksanut nauttia. Kiitokset coachille, joka oli opastamassa väsyneet kilpailijat kotiin sunnuntaina. Kiitokset seurasta myös Pirjolle ja Hollelle, jotka suoriutuivat omasta reitistään enemmän kuin sataprosenttisesti. Suorastaan 103 prosenttisesti.

Suurkiitokset Jarille ja kaikille muille Retki Rogaining järjestelyistä. Kaikki toimi loistavasti ja tulokset kaikkine statistiikkoineen on mielenkiintoista luettavaa jatkon kannalta. Opittavaa riittää paljon.

Retki-Rogaining prologi

2010-07-22T22:07:00.000+03:00

Eilinen oli vielä palauttelua tiistaisesta Konstan-kierroksesta, mutta tänään kävin jo kiertämässä kevyesti Siikajärven. Lenkki tuntui aluksi melko raskaalta ja päätin lyhentää suunnittelemaani vajaan tunnin lenkkiä. Siinä sitä kuitenkin alkoi lämmetä samaa tahtia kelin kanssa, joten juoksin sittenkin alkuperäisen suunnitelman mukaan. Jalkapohjat ovat kuitenkin päkiöiden kohdilta olleet viime aikoina kipeät, taitaa osittan johtua tuosta rakennuksella olosta, kun normaalisti on tottunut istumatyöhön ja nyt on ollut jalkeilla käytännössä koko loman. Sen verran erilaista tuo työ näköjään on, että rutiinit kun muuttuu, niin kipeytyvät paikatkin muuttuvat.

Tässä vielä hieman muistelua tuolta Konstalta ja miten Runtinmäessä saadaan hiki pintaan. Ensin matonvetoa ja perään ylämäkihiekkahiihtoa.

Tulevana viikonloppuna ollaankin sitten Tommin kanssa osallistumassa ensimmäisiin 24h rogaining kisoihin. Kisapaikkana on Lauttakulman kylä Orivedellä. Viimeiset puuttuvat tavarat tili hankittua eilen, kun kaupasta haettiin vielä pilli ja avaruuspeite. Kyseiset tavarat ovat olleet hukassa jo jonkin aikaa, mutta tänään päivällä tavaroita pakkaillessa nekin löytyivät kaapin pohjalta. Joten nyt niitä on sitten vastaisuuden varalle vaikka kahdet kappaleet.

Sääennuste lupaa melko sateista ja viime aikoihin nähden jopa viileää keliä lämpötilan pysytellessä alle 15 asteen perjantai-illasta sunnuntaiaamuun asti. Pitää varmaan hieman miettiä uudestaan tuota vaatetuspuolta. Ainakaan ihan lyhyillä housuilla ei ilmeisesti kannata lähteä. Ja sadehan tietää sitä myöskin, että yöllä on sitten oikeasti pimeetä ja hyvälle lampulle on käyttöä. Pitää varmasti ottaa varapatterit mukaan, kun nehän eivät edes paljoa paina.

Tosin onhan näitä kelejä nähty yhtä jos toistakin. Ei se ihan herkkua ollut Suomi-Juoksussakaan tai Jukolassa. Pääasia on, että hauskaa riittää.

Konstan-kierros 2010

2010-07-21T19:43:00.016+03:00

Takana on taas aivan mahtava Konstan-kierros! Edellisestä kerrasta on aikaa jo yli kaksi vuotta, kun edellisenä kesänä ei ehditty millään löytää yhteistä aikaa Mirjan, Markun ja Joukon kanssa. Nyt asia tuli kuitenkin korjatua ja olemme taas monta kokemusta rikkaampia. Ja tulihan tuossa kellotettua jokunen ennätyskin.

Päivä alkoi parilla pummilla missatessamme ensin Kehä kolmosella Tampereen liittymän ja myöhemmin vielä valitessamme Mäntän sijasta Jämsään johtavan tien. Aikaa ei mennyt välttämättä pahasti hukkaan ja toivessa oli, että päivän pummit olisivat tällä hoidettu. Loppumatka sujui jo paremmin ollessamme suorassa radioyhteydessä hermokeskukseen Palsinajärven rantaan.

Konstan-kierroksen alkoi Palsinajärven ympärijuoksulla, jossa aikaisempi ennätys oli noin 24 minuutin luokkaa. Kovan alun jälkeen vauhti hieman tasaantui, mutta lopussa ei tullut suurempaa notkahdusta, vaan jaksoin pitää hyvää vauhtia loppuun asti. Tuloksena oli uusi ennätys 22.52. Se tekee 3.37 min/km. Ei ihan huonosti kun edellisestä vauhtiharjoittelusta on aikaa jo vuosi.

Lyhyen verryttelyn jälkeen oli edessä melonta ja uinti Palsinajärvessä. Vesi oli lämmintä ja meno leppoisaa. Tällä kertaa ei kellotettu aikoja melonnassa. Saimme niskaamme lyhyen sadekuuron ja ilma oli hetken ajan jopa hieman viileää näiden helteiden jälkeen. Uinnin jälkeen nautimme Mirjan valmistaman lounaan. Viimeisen suupalan ollessa vielä suussa oli vuorossa jo hiihtomonojen jalkaan kokeilu. Edessä oli runsan kuuden kilometrin hiihto rullasuksilla. Perinteisellä tyylillä aikaa meni runsas 27 minuuttia paikkaan, josta Mirja ja Sari poimivat meidät mukaan. Markku pisteli vähän parempaa vauhtia kyllästyttyään hitaaseen menoon. Jouko oli kohtelias jäädessään rullailemaan meikäläisen tahtiin.

Tästä jatkoimme matkaa Mäntän vuorelle, jossa oli vuorossa lyhyt mäkijuoksu. Noususumma oli noin 55m, matkaa en tiedä. Ennen juoksua jaloissa tuntui vielä tuo järvenympärijuoksu. Vähän passailin alussa, jotta en hyytyisi kokonaan lopun jyrkässä osuudessa. Loppu tuli kuitenkin hyvin coachin kannustavien huutojen säestyksellä. Loppuaika oli 2.35, joka oli täsmälleen se mitä olimme etukäteen arvioineet.Loppuverryttelynä toimi Mäntän vuoren ympäristössä kävely sekä torniin kapuaminen.

Vuorelta siirryimme Runttimäkeen, joka on ehkäpä Mäntän ja koko lähitienoon kestävyysurheilun mekka. Tässä hiekkakuopassa vuodatetut hikipisarat sekä kyyneleet maksetaan korkojen kera takaisin menestyksen muodossa.

Lämmitteyt suoritettiin lyhyellä matonvedolla, jonka jälkeen siirryimme portaiden pariin. Edessä nousi 106 porrasta, jotka oli tietysti tarkoitus juosta ylös mahdollisimman nopeasti. Ensimmäinen veto oli 17.1 sekuntia enkä ollut ihan tyytyväinen käsillätyöskentelyyn. Toinen veto alkoi paremmin, mutta paha hyytyminen lopuussa vei ajan ensimmäistäkin heikommaksi. Toinen veto oli 17.3 sek ja kolmannen vedon päätin jättää tekemättä.

Tämän jälkeen vaihdettiin taas monot jalkaan ja edessä oli ensimmäinen kerta suksillahiihtoa hiekalla. Pito oli aivan loistava. Pääsimme kapuamaan Joukon valmennettavien lapioiman hienon "latupohjan" montun pohjalta asti. Alku olihieman hankala, kun en heti oivaltanut suksien oikeasti pitävän niin hyvin. Olin ekassa käännöksessä vetänyt kädet jo hapoille ja loppu tulisi olemaan tuskaa. Tässä vaiheessa heitin kuitenkin loikan päälle ja johan helpotti käsissä. Loppu tuli juosten mäkeä ylös ja suksi puri hiekkaan kuin tauti. Loppuaika oli 27.9 sek.

Portailta lähdimme hiekkakuopan toiseen laitaan, jossa oli paljon mukavia laitteita masokisteille. Siirtyminen luonnollisesti matonvedolla. Aluksi teimme apinarenkailla lyhyet verryttelyt käsille. Tämän jälkeen oli tasatyöntöharjoitus tynnyritankilla. Tässäkin oli tarkoitus saada laite liikkeelle mahdollisimman kuvaa tasatyönnöin. Nopean tekniikkatuokion jälkeen päästiin asiaan ja laitetta kokeilemaan. Tynnyreiden massa oli melkoinen ja otti oman aikansa ja matkansa ennen kuin laite oli edes jonkinlaisessa liikkeessä. Markun kanssa saimme tankin runsaan 21 km /h vauhtiin, kun Jouko näytti mallia yli 31 km/h vauhdilla. Kuvasta voidaan todeta Joukon tekniikan täydellisyyttä (huomaa sormienkin oikaisu taaksepäin).

Tasatyönnön jälkeen vielä viimeiset kurvit matonvetoa ja sen jälkeen suu olikin aika kuiva. Runtinmäen lähteestä juotu vesi maistui tässä kohtaa taivaalliselle.

Hiekkakuopan jälkeen kävimme pikatankkauksella mökillä, josta matka jatkui armeijan pyörillä läheiselle, noin 6 kilometrin päässä olevalle, suolle. Täällä vastaa tulivat Mirja ja Sari, jotka olivat suokävelyn lomassa poimineet rasiallisen lakkoja. Kävelimme Joukon kanssa ensimmäiden kierroksen yhdessä, jonka jälkeen lähdin kevyesti hölkkäämään suota ympäri. Suht pian kuulin suon kutsuhuudot ja vauhti alkoi kiihtyä. Juoksin toisen kierroksen suota ympäri kuitenkan kellottamatta sitä. Suolta siirryimme parin kilometrin päässä pidettäville kuntorasteille. Matkaksi valitsin pisimmän mahdollisen, eli 4.9 km. Suunnistus sujui yhtä lopussa tullutta pummia lukuun ottamatta suht ok. Tossu ei enää liikkunut parhaalla mahdollisella tavalla edellä kuvatun päivän jälkeen. Loppuaika Eräpirkkojen rasteilla oli 43 min (tulokset).

Hauskaa oli kuin linnanmäellä ja Runtinmäkeen voisi hyvin alkaa myymään vaikkapa rannekkeita. Tosin nykynuoriso ei taitaisi tällaisesta huvista paljoa välittää.

Suurkiitokset Mirjalle, Markulle ja Joukolle, että saimme coachin kanssa nauttia näin loistavasta päivästä.

Toinen lomaviikko

2010-07-18T15:01:00.011+03:00

Toinen lomaviikko ei tuonut paljoa muutosta päivän ohjelmaan. Hommat rakennuksella alkoivat klo 7 aamulla kestäen pitkälle iltapäivään. Oikein kunnollista lounastaukoakaan ei aina ehtinyt pitää. Ilo oli suuri, kun timpuri-Antero lähti perjantaina lomille ja itsekin saa nyt enemmänkin lomailla jäljellä olevat kaksi viikkoa.

Viikko onkin mennyt periaatteella yksi lenkki päivässä poislukien keskiviikko, jolloin en jaksanut päivän päätteeksi lenkille lähteä sekä sunnuntai, jolloin käytiin coachin kanssa tekemässä karttaharjoitus paikallisilla kiintorasteilla. Viidestä lenkistä kuitenkin kertyi vajaat 11 juoksutuntia, eli 112 km. Perjantaina juoksin pitkästä aika hieman reippaamman lenkin Siikajärven ympäri. Alussa pari kilometriä verryttely, jonka jälkeen 7 kilsaa reipasta (hieman alle 4 min/km) ja lopuksi vielä lyhyt verryttely. Yllättävän hyvin kulki reipas osuus vaikka en ole Jukolan jälkeen juossut yhtään vauhdikkaampaa lenkkiä. Lauantaina nautiskelin koko helteisen päivän Montrailin reitistä. En juossut koko reittiä vaan lähdin liikkeelle Pirttimäestä ja juoksin siitä Luukin, Rinnekodin, Salmen ja Kattila kautta kotiin. Matka 46 km ja aikaa meni 5.02. Uimassa en raaskinut käydä, kun jalassa olivat vasta eilen käyttöön otetut uudet Mizunot. Ilman puolesta olisi hyvinkin voinut käydä uimassa, kun lämpötila oli taas lähes 30 astetta. Onneksi metsä tarjosi hieman suojaa suoralta auringonpaisteelta.

Nyt on ensimmäiset Mizunot juostu loppuun ja kilometrejä ehti niillä kertyä 907. Tuo viimeinen satanen oli jo niillä liikaa, sillä vaimennus oli niistä kadonnut jo aikaisemmin. Ehkä se 800 kilsaa on maksimi mitä niillä voi juosta. Muilla merkeillä ei kilsat ole tulleet täyteen yhtä nopeasti. Ero oli kuitenkin perjantaina huomattava, kun laitoin reippaalle lenkille jalkaan kokonaan uudet tossut.

Jo heti alussa todettu kevyt päälliskangas ehti myös hankautua puhki jalkapöydän molemmilta puolilta. Se tosin tapahtui jo edellisessä kisassa Ranskassa eikä pelkästään näille tossuille vaan myös coachin Nikeille. Olisikohan tuo tuulen mukana kulkeutunut hiekka ollut osasyynä tähän asiaan.

Muuten kenkä on kyllä todella hyvä. Se on kevyt ja rullaava, eikä ihan yhtä kömpelö kuin esimerkiksi Niken Pegasus. Pohjamateriaali kesti hyvin, tosin suurin osa lenkeistä on tehty hiekalla tai metsässä. Perjantaina käyttöönotettujen kenkien lisäksi niitä löytyy kaapista vielä kaksi paria lisää, joten tämä vuosi on varmaankin turvattu. Alla vielä kuva uudesta ja vanhasta tossusta rinnakkain. Oikealla vanha ja vasemmalla uusi.

Tulevalla viikolla käydään alkuviikosta kiertämässä Konstaa ja loppuviikosta Retki-Rogainingia. Toivottavasti lämmintä riittää.

Lämmintä piisaa

2010-07-12T22:19:00.002+03:00

Viime viikolle ei tullut juoksulenkkejä kuin viisi kappaletta. Niistä kertyi yhteensä runsaat 12 tuntia / 128 km. Huomattavasti enemmän tunteja meni rakennuksella ja rautakaupassa notkuessa. Kiirettä on piisanut niin, että ei ole ollut aikaa kirjoitella edes tänne. Tällä viikolla on kuitenkin tarkoitus juosta noin 10 h viikko ja säästellä ensi viikkoa varten. Silloin on tiedossa alkuviikosta Konstan kierrosta ja loppuviikosta sitten odotettuakin odotetumpi 24 h Retki-Rogaining.

Kreikan matkat on nyt varattu. Viime viikolla tulleen vahvistuksen jälkeen emme aikailleet sen enempää lippujen varauksessa vaan sekin on hoidettu. Nyt pitää vain vahvistaa järjestäjille oma tulemisemme kisaan. Ja tietysti hieman yrittää juosta tässä kaiken muun välissä.

Netistä poimittua

2010-07-10T19:55:00.004+03:00

Viime viikonlopun Hiidenpatatrailin varrelta olisi kuvia nähtävillä. Kiitos kuvista kuuluu metille, joka otti niitä ahkerasti pitkin päivää.

Mennyt lomaviikko on tuntunut lähes työviikolle, kun aika on mennyt päivisin rakennuksella pyöriessä. Päivät ovat olleet pitkiä ja melko rankkoja, mutta harjoitusohjelman toteutuksesta olen yrittänyt pitää kiinni. Ainoastaan keskiviikkona vajaan 10 tunnin työpäivän jälkeen jäi lenkki tekemättä. Lisäksi eilen livahdimme Imatralla käymään, joten siinä tuli toinen lenkitön päivä. Tulevana tiistaina pääsemme valamaan lattiaa ja sen jälkeen on edessä rungon pystytys.

Tänään kävin päivällä juoksemassa runsaan 2,5 tunnin lenkin ja jotenkin tähän helteeseen alkaa jo tottua. Oli todella rentoa juoksua ja vauhtikin taisi välillä nousta vähän liian kovaksi. Vettä meni litran verran lenkillä, kun kävin tankkamassa vesipullon puolen matkan jälkeen Kattilassa. Pitkän talven jälkeen ei sovi valittaa näitä lämpimiä keleijä. Ja hyvää treeniähän se on tulevaa Kreikan matkaa varten. Huomenna on vuorossa noin neljän tunnin ulkoilut.

Parin viikon takaisessa Western States kisassa toiseksi tullut Anton Krupicka kertoo lehtihaastattelussa "How Krupicka Prepared for Western States" valmistautumisestaan kyseiseen kisaan. Valmistautumisen lisäksi hän käy läpi joitakin harjoittelunsa perusperiaatteita, joita hän noudattaa kisaa edeltävinä kuukausina ja viikkoina.

Yksi hänen harjoitusohjelmansa perusajatuksia on harjoittelun yksinkertaisuus.
Hienouksien sijasta harjoittelun johdonmukaisuus ja jatkuvuus hallitsevat hänen harjoitteluaan.

Johdonmukaisuus ja jatkuvuus harjoittelussa, jossa viikottaiset juoksumäärät sekä suuret noususummat ovat harjoittelun perusta. Kisaa edeltävän 25 viikon aikana hän juoksi vain kolmena viikkona alle 100 mailia, keskimääräisen juoksumäärän ollessa 144 mailia (230 km) ja kovimman viikon määrän ollessa 208 mailia (334 km)! Alle sadan mailin viikot johtuivat liukastumisesta sekä kahdesta palauttavasta viikosta edeltävän satamailisen jälkeen. Suuret noususummat koostuvat lenkeistä vuorilla. Tämän vuoden alusta hän on noussut lähimaastossa sijaitseville ja lähes 2500 metrin korkeuteen kohoaville vuorille yhteensä 191 kertaa. Se tarkoittaa käytännössä, että ainakin toinen päivän lenkeistä suuntautuu tänne. Tämän tyyppisillä lenkeillä tulee harjoitusta niin ylä- kuin alamäkijuoksusta.

Peruslenkkien lisäksi Antonin ohjelmaan kuuluu viikonlopun pitkä lenkki. Harjoituskauden alussa se on tarkoittanut noin neljän tunnin mittaista ulkoilua. Kisan lähestyessä on viikonlopun pitkän lenkin kesto pidentynyt aina runsaasee kahdeksaan tuntiin. Se on ajallisesti noin puolet hänen satamailisensa loppuajasta.

Tuttujen reittien käyttäminen päivittäisillä lenkeillä helpottaa johdonmukaisuudessa. Ja jotta edellä kuvattua harjoittelua voi viedä läpi niin harjoittelusta pitää nauttia. Tämä on varmasti kaiken kestävyysharjoittelun perustaa. Jos ei harjoittelusta nauti ei voi tehdä mitään tässä esitettyjä asioita.

Harjoittemalla kisaolosuhteita muistuttavissa oloissa, pyritään löytämään harjoittelussa ne asiat, jotka nousevat esille tulevassa kilpailussa. Mikäli seuraava kisa juostaan vaativassa vuoristossa, on myös harjoittelun syytä tapahtua mahdollisimman samantapaisessa maastossa. Sama pätee harjoitteluun kuumissa olosuhteissa. Lenkin ajoittaminen päivän kuumimpaan aikaan tai viisi tuntia saunomista viikossa ovat olleet Antonin tapa totuttautua kuumaan. Samaa totuttautumista vaatii juoksualustakin, asfalttia vai hiekkaa.

Viimeisenä kiinnostavana yksityiskohtana Anton mainitsee akupunktion, joka on auttanut pitämään jalat kunnossa. Tämän kertaiseen kisaan hän pääsi harjoittelemaan puoli vuotta ilman mitään vammoja.

Sommaren är här

2010-07-05T19:31:00.004+03:00

Viime viikon treenit tuli laskettua yhteen vasta tänään. Eilisen Hiidenpadan takia kokonaistunnit meni hieman yli sen mitä olin etukäteen viikolle laskenut. Suunniteltu 12 tuntia ylittyi jonkin verran, kun tänään kokonaistunneiksi laskin yhteensä runsaat 17 tuntia. Juoksua 13,5 tuntia (116 km), fillaria 2,5 tuntia ja vajaa 1,5 tuntia yhdistelmätreeniä. Kuntopiirejä (poislukien eilen Soidinsuolla tehty "kevyt" kuntopiiri) en ole vielä aloittanut vaikka kyllä pitäisi. Hiidenpadan kilometrit olivat noin 40 km ja aikaa kului runsas 7 tuntia ilman tuota pitkää taukoa Haukkalammella.

Muuten eka lomapäivä on mennyt rakennuksella heiluessa. Ja kävinhän minä kahdesti rautakaupassa, kun lisää tarvikkeita piti hakea. Lenkille pääsin vasta neljän jälkeen, joten varsinaisesti ei päässyt enää sopeutumaan kuumaan lämpötilaan. Toivottavasti huomenna onnistuu paremmin. Tässä tilannetta tältä päivältä.

Loma alkaa

2010-07-04T20:30:00.005+03:00

Nyt alkaa vihdoinkin se pitkään odotettu loma ja ehkä hienoimpana asiana on se, ettei tällä kertaa ole juurikaan mitään ohjelmaa loman aikana. Ainoastaan joitakin pieniä juttuja, joita tehdään enemmänkin sitten kun siltä tuntuu. Ainoana suurempana hommana lomalla on tuon rakennusprojektin seuraaminen ja siihen tarvittavien tavaroiden ja ammattilaisten saaminen oikeaan aikaan paikalle. Sehän ei voi olla vaikeaa...

Tämä antaa nyt tietysti sen mahdollisuuden, että lomalla ehtisi tekemään melko hyvääkin harjoittelua tulevia koitoksia varten. Kolmen viikon päästä on Tampereen pohjoispuolella 24h Retki-Rogaining, johon osallistutaan Tommin kanssa ensimmäistä kertaa. Tunnelmat alkavat jo nyt nousta ja varusteita onkin jo alettu keräillä. Pilli ja avaruushuopa vielä ovat remontin takia jossain tuntemattomassa paikassa, mutta vielä tässä on aikaa. Kenkiä tarvii varmaan varata perit eri kengät ja päättää sitten vasta radan nähtyään, millä kengällä sitä lähtee reissua tekemään.

Tämän viikon treenit ovat menneet mukavasti. Jokaiselle päivälle on mukavasti mahtunut jotain pientä liikuntaa. Alkuviikko meni juoksun, pyöräilyn ja yhden yhdistelmätreenin merkeissä. Sokerina pohjalla oli kuitenkin sunnuntaina pitkään odotettuja ja lähes kauden päätapahtuma - Hiidenpatatrail III. Lähtöpaikkana oli Solvalla urheiluopisto ja matkaan oli varattu pari litraa juotavaa, pari energiapatukkaa ja banaani.

Aurinko paistoi lämpimästi koko päivän ja matka juoksu kulki mukavasti. Zetan suunnittelemilla reittipisteillä saimme kuulla Eskon lukemana kuvausta paikan historiasta ja taustoista. Todellinen kulttuurireissa siis. Vähän puolen matkan jälkeen nautimme Haukkalammella virvokkeita ja makeisia saavuttuamme sinne juuri sopivasti vähän ennen sulkemisaikaa. Siitä matka jatkui pienen sivulenkin kautta Soidinsuolle, jossa alkulämmittelyn jälkeen juoksimme vajaan kilometrin mittaisen suon päästä päähän. Siitä matkamme suuntautui takaisin kohti Solvallaa. Ja normaaliin tapaan loppua kohden kiihtyvävauhtisena. Uinti Solvallan Pitkäjärvessä virkisti mukavasti ja samalla saimme pestyä pois viimeiset rippeet Soidinsuosta.

Kiitokset zetalle, Tommille, Hietsulle, Matille, Mikalle, Eskolle ja metille.

Juhannusviikko

2010-06-28T19:21:00.001+03:00

Juhannusviikolla tuli fillaroitua noita työmatkoja yhtä lukuun ottamatta kaikkina työpäivinä. Vaikka päivälämpötilat olivat jo suht lämpimät, niin aamuisin oli sen verran viileää, ettei ilman takkia tullut vieläkään lähdettyä matkaan. Pyörään vaihdettu uusi pistosuojattu takarengas toimi hyvin vaikka renkaan profiili oli sen verran korkea, että se juuri ja juuri ei koskettanut pyörän runkoa. Asennusvaiheessa tuli vähän hutiloitua, kun asensin sen pyörimissuunnan vastaisesti. Se ei kuitenkaan paljoa meikäläisen ulkoiluissa vaikuta.

Sunnuntaina kokeilin ensimmäistä kertaa Jukolasta ostettuja La Sportivan Crosslite maastotossuja. En juossut ihan perusreittiä vaan oikaisin Nuuksion poluille metsän kautta välttääkseni mahdollisimman paljon asfaltilla juoksua. Heti alussa huomasin tossun vaimennusominaisuuksien olevan melko olematonta luokkaa tavalliseen juoksutossuun verrattuna. Vaikka juoksin hiekkateitä, tuntui että vaimennusta olisi saanut olla enemmänkin. Metsäpoluilla isommat kivet ja kannot tuntuivat jalkapohjassa.

Muuten tossu istui hyvin jalkaan ja tuntui kevyeltä heti alusta. Kuivassa metsässä ei päässyt testaamaan pito-ominaisuuksia kallioilla ja juurakoissa, eli sitä pitää kokeilla tulevilla kerroilla. Eiköhän suomalainen kesäsää pidä huolta siitä, että märissäkin olosuhteissa päästään vielä juoksemaan. Sen verran tuo vasen jalkaterä kuitenkin kipeytyi tästä lenkistä, että pitää kokeilla laittaa tossuihin hieman erilaiset pohjalliset. Tai sitten tuo runsas 2,5 tunnin lenkki oli liian pitkä näin ensimmäiseksi lenkiksi uusilla tossuilla.

Viikon treenit jäivät vajaaseen kymmeneen tuntiin juoksun haukatessa suurimman osan ajasta. Mukaan mahtui myös yksi lepopäivä.

Tulevana sunnuntaina on edessä yksi kesän kohokohta, kun jo kolmannen kerran järjestettävä HiidenpataTrail starttaa Solvallasta. Itselle tämä on ensimmäinen kerta mukana, kun edelliset kerran ovat aina sattuneet hankalaan ajankohtaan.

Kyntöä Kytäjällä

2010-06-21T17:24:00.008+03:00

Vuoden kohokohta oli käsillä taas viime viikonloppun, kun Endurancen seitsikko lähti haastaman Kytäjän vaativaa maastoa. Tiedossa oli edellisistä vuosista poiketen todella vaativaa suunnistusmaastoa, jossa vauhdit eivät tulisi kohoamaan kovinkaan korkealle. Suunnistustaitoa sen sijaan tultaisiin vaatimaan juoksuvoimaakin enemmän. Lisäksi kun sääennuste lupaili sadetta läpi yön oli alkuasetelma herkullinen.

Lähtö on Jukolassa aina yhtä mahtava. Vaikka lähtöpaikkamme oli melko keskellä, pääsin suht nopeasti hivuttautumaan oikeaan laitaan ja hakemaan nopeampaa juoksulinjaa. Tämä onnistui hyvin ja K-pisteellä olin kuitannut väkeä melko mukavasti. Tähän se hyvä meno sitten päättyikin. Pummasin kolmea ensimmäistä rastia niin pitkään, että kolmannelta rastilta lähtiessäni ei ympärillä enää näkynyt muita. Kaikki olivat ehtineet mennä vaikka lähdössä meitä oli vielä yli 1500 ukkoa. Neljäs rasti löytyi hyvin ja pari seuraavaakin. Samalla alkoi väkeä olla taas ympärillä. Tästä eteenpäin rastit sujuvat joten kuten, mutta eteneminen letkoissa oli hidasta. Vaatii melkoisesti juoksuvoimaa lähteä umpirisukkoon juoksemaan ja hakemaan ohitusta muista.

Siinä sitä sitten käveltiin jyrkkiä mäkiä ylös ja alas, vuoron perään. Jossain vajaan parin tunnin jälkeen alkoi jaloista loppua puhti kokonaan eikä tuo juoksu tasaisillakaan pätkillä kovinkaan kovaa ollut. Hiukan piti himmailla viimeisillä rasteilla, että loppuviitoitukselle jäisi voimia juosta. Vauhdin hidastumista kuvaa ehkä parhaiten se, että lopussa jopa hyttyset olivat kiusana. Ne ei taida kuinkaan kovinkaan kovaa lentää, vai?

Tästä eteenpäin Endurancen suoritus parani selvästi ja sijoituskin lähti oikeaan suuntaan. Muut hoitivat homman hienosti ja paremmalla aloituksella olisimme parantaneet viime vuotista sijoitustamme. Nyt loppusijoitukseksi tuli 819.

Joka tapauksessa vaikka oma suoritus ei ollut ihan odotetunlainen, niin hauskaa oli. Pari yötä teltassa, loistava porukka ja pienestä sateesta huolimatta hieno tapahtuma.

Kuvassa vas: Mikael, Tomi, Jouni, Jari, Tommi ja Vesa. Ultrakirjailija Tero puuttuu kuvasta

Muuten viikon treenimäärät nousivat jo paremmalle tasolle kokonaistuntien ollessa vajaat kymmenen tuntia. Aika jakaantui tasaisesti suunnistuksen, pyöräilyn ja juoksun kesken.

Lepäilyä ja nautiskelua

2010-06-13T20:37:00.003+03:00

Viimeiset pari viikkoa ovat menneet levon ja kevyiden lenkkien merkeissä. Olen pääasiassa ajellut työmatkoja fillarilla ja pari juoksulenkkiäkin on tullut tehtyä. Mitään suurempaa kiirettä en ole pitänyt harjoittelun aloittamisen suhteen. Aikaa seuraavaan kisaan on paljon ja toisaalta kotona riittää nyt hommaa rakennusprojektin kanssa. Myös jääkaapilla on mennyt melko paljon aikaa, kun menetettyjä kaloreita on yritetty korvata muodossa jos toisessa.

Viikonloppu meni Perniössä Suomi-Juoksun talkoissa. Ilma ei suosinut sen kummemmin juoksijoita kuin järjestäjiäkään. Parin tunnin levolla ei sunnuntaista tullut kovinkaan tuottoisa. Tässä vielä coachin ottama video kisan lähdöstä:

Ensi viikolla aloitetaan taas vähän suunnitelmallisempi treenijakso. Jakson alussa on tarkoitus yrittää saada hieman kovavauhtisempaa treeniä aikaiseksi vaikkapa suunnistuksen muodossa. Siitä voisi sitten taas alkaa lisäilemään määriä kohti seuraavaa tavoitetta. En usko harjoitteluperusteiden paljoa muuttuvan syksyä varten. Samalla kaavalla mennään kuntopiirejäkään unohtamatta. Jonkin verran voi tulla enemmän tuota hyötyliikuntaa rakennusprojektin kautta. Toivottavasti ei kuitenkaan liikaa.

Ensi viikonloppuna ollaankin sitten taas liikkeellä Jukolassa. Endurancella on oma joukkue nyt kolmatta kertaa. Tiedossa on vaativaa suunnistusmaastoa ja jos keli on pilvinen ja märkä niin hauskuutta riittää entistäkin enemmän. Uudet seuraasut saavat takuuvarmasti lisäväriä suunnistuksen tiimellyksessä.

Kisakuvia Surgèresista on nyt myös nähtävillä tuolla Picasan puolella.

Muistiinpanoja kisasta

2010-06-03T13:18:00.006+03:00

Tuosta kisataktiikasta tulikin jo puhuttua, mutta tässä vielä joitakin muita juttuja kisaan liittyen.

Urheilujuoman puute kisajärjestäjien juomavalikoimasta oli kenties se suurin puute tarjoilussa. En ollut ottanut mukaan urkkajauhetta kuin sen verran, että se riitti kisaa edeltävään tankkaukseen. Saimme onneksi hankittua jauhetta ensin paikallisesta supermarketista ja vaihtokaupoilla jenkkien huoltajan kanssa. Tämä ei kuitenkaan vastannut omia tuttuja juomia. Sen sijaan kivennäisvettä ja cokista oli tarjolla rajattomasti. Kivennäisvesi maistuukin hyvälle ja neutraloi mukavasti kaiken sen makean keskellä.
Kiinteää ruokaa ei tullut koko kisan aikana syötyä muuta kuin kolme-neljä omelettia, banaania, makeaa kakkua sekä joitakin keksejä. Jogurtti taitaa olla enemmän juotavaa, mutta sitä tuli syötyä monta purkkia. Omia geelejä en ollut pakannut mukaan kuin puolen tusinaa 60g pusseja. Ne upposivat kisan aikana hyvin ja niitä olisikin pitänyt olla mukana enemmän. Kahvia en juonut kuin sen yhden kupillisen, kun ei siitä tuntunut olevan juurikaan mitään hyötyä.

Varusteiden toimivuus
Olin varannut matkaan kolmet juoksutossut, mutta juoksinkin koko kisan läpi samoilla Mizunon tossuilla. Päälliskangas näissä tossuissa on kuitenkin sen verran ohut, että ilmeisesti hiekan takia kangas on hankautunut rikki pikkuvarpaan kohdalta molemmista tossuista. Nilkkojen päälle olin leikannut vanhoista sukista suojat, joiden oli tarkoitus estää hiekan ja pölyn kulkeutuminen tossun sisälle. Ne piti kiinnittää hakaneuloilla tossuun ja olivat siitä syystä hieman hankalat käyttää. Ne suojasivat kuitenkin suurimmilta kivenmurikoilta. Osalla juoksijoista oli tähän tarkoitukseen hankitut valmiit nilkkasuojukset. Osalla ne näyttivät toimivan, mutta osalle ne taisivat olla enemmän haitaksi kuin hyödyksi.

Paahtavan auringon takia ihon suojaaminen oli tärkeää. Aurinkovoidetta avoimiin kohtiin, lippikseen kiinnitetty huivi niskan suojana sekä irtohihat käsivarsilla. Viimeiset neljä tuntia juoksin ohuet kangashanskat kädessä. Sain ne kasteltua kylmässä vedessä jokaisella kierroksella, joka viilensikin olo mukavasti. Sunnuntaina juoksutyyliäni oli laajemmaltikin ihmetelty meikäläisen vääntäessä käsiä hieman poikkeavaan asentoon yrittäessäni suojata niitä auringolta. Alla kuva sykemittarin ympäriltä palaneesta ihosta.

Monet vähemmän juoksuun perehtyneet ovat kisan jälkeen kyselleet, miten tuollaista lyhyttä rataa jaksaa juosta 48 tuntia putkeen. Tähän voi aina vastata ruokailun ja huollon järjestämisen helppoudella. Toinen tärkeä asia on tavoitteen pitäminen kirkkaana mielessä. Tietoisuus siitä, minkä takia kisassa ollaan mukana, auttaa hyvään lopputulokseen. Itselleni tärkein asia on kuitenkin oman coachin näkeminen kierrosten välissä. Tai jo pelkkä ajatus ja tieto siitä, että hän on siinä radan varressa, auttamassa heti tarvittaessa. Rasituksen jakaminen tällä tavalla antaa voimia etenkin niinä heikkoina hetkinä, jolloin muuten tulisi istuuduttua radan sivuun tuolille tai juoksu hidastuisi kävelyksi. Näinä heikkoina hetkinä hyvän coachin arvo tulee esille.

Oma coachini oli muuten ainut huoltaja, joka kutsuttiin mukaan lavalle palkintojenjaossa. Ilmeisesti hän oli tehnyt hyvän vaikutuksen myös järjestäjiin.

Kisan päätös

2010-05-30T18:40:00.008+03:00

Loppuseremonian alkamisajankohta on epäselvä. Alkoiko se nyt 17.30 vai klo 18? Kukaan ei oikein tunnu tietävän, mutta teemme kompromissin ja olemme paikalla varttia vaille kuusi. Juhlatelttaa on jo lähes täynnä, eikä jäljellä ole kuin eturivin paikkoja. Tilaisuus ei ole vielä alkanut, osa juoksijoistakin puuttuu vielä.

Hetken kuluttua tilaisuus alkaa. Kaikki puheet ovat luonnollisesti vain ranskaksi, joten niistä ei paljon iloa irtoa. Yritämme pysyä hereillä ja taputtaa samoissa kohdissa kuin muutkin paikalla olevat. Järjestäjät jakavat ensin palkintoja toisilleen hyvin menneestä kisasta. Ja syytä onkin. Kisajärjestelyt saavat kaikilta kiitosta.

Tämän jälkeen kaikki juoksijat palkitaan. Taidan nukahtaa hetkeksi, koska en muista ihan kaikkien palkitsemista. Palkintopöytä on komea, suurimmat pokaalit ovat varmasti yli puolimetrisiä. Voi niitä parkoja, jotka niitä joutuvat matkatavaroiden mukana kotiin kuljettamaan.

Lopuksi palkitaan naisten ja miesten kolme parasta. Sekä kokonaiskilpailun kolme parasta. Japanin kansallislaulu kajahtaa teltassa kahdesti. Tunne on todella ainutkertainen. Ihmettelemme kaikki palkintopokaalien suurta määrää ja miten saamme ne vietyä kotiin.

Seremonian jälkeen alkaa päivällinen. Ruokahalu ei ole vielä ihan kohdallaan, mutta saan syötyä kuitenkin jotain. Tunnelma on leppoisa. Keskustelemme muiden huoltajien ja juoksijoiden kanssa kuluneesta viikonlopusta. Saamme taas arvokkaita neuvoja, mitä olisi voinut tehdä toisin. Olemme etuoikeutettuja.

Päivällisen jälkeen kävelemme vajaan kilometrin matkan omalle hotellillemme. Aamulla on aikainen lähtö junalla takaisin Pariisiin. Nukkumaan mennessä olemme olleet ylhäällä yhtäjaksoisesti 64 tuntia. Takana on ikimuistoinen viikonloppu.

Kisa alkaa

2010-05-29T10:45:00.023+03:00

Kilpailu alkaa tasan kello 16. Juoksuliivi, jossa on sponsoreiden logoja numerolapun lisäksi on pakko pitää päällä ensimmäisen tunnin ajan. Sen jälkeen pienempi numerolappu riittää. Myös viimeiselle tunnille on annettu ohjeet numeroliivin käyttämisestä.

Ensimmäiset kierrokset ovat hitaita. Kaikki juoksevat Sekiyan perässä jonossa ja odottelevat oikean vauhdin löytymistä. Vauhti on lähes kävelyvauhtia. Pian Mami lähtee vetämään porukkaa ja vauhti paranee jonkin verran.

Olen etukäteen päättänyt keskittyväni oman tuloksen tekemiseen. Sijoituksella ei ole merkitystä, koska näin kovassa porukassa en usko pärjääväni kovinkaan korkealle. Muiden vauhdin tai tekemisten seuraaminen edes 24h kisassa ei tuo parasta tulosta vaan oma vauhdinjako ja juoksun rytmitys on hyvän tuloksen edellytys. Edellisen päivän keskustelut coachin kanssa ovat asettaneet lopullisen kilometritavoitteen 382 kilometriin. Siihen pitäisi olla mahdollisuudet vaikka keli ei tule olemaan helppo. Taktiikkana on juosta tuoreilla jaloilla ensimmäiset 18 tuntia kovempaa kuin viime vuonna Ruotsissa ja kerätä kilometrejä talteen. Lauantaina kuumimpaan aikaan on tarkoitus pitää 1-1,5 tunnin lepotauko ja 24 tunnin juoksun jälkeen kilometrejä pitäisi olla kasassa noin 205km. Sunnuntaina päivällä olevaa kuumuutta ei enää kannata paeta tauolle vaan silloin pitäisi riittää radalla pysyminen. Kuulostaa näin paperilla melko helpolta.

Kierroksen pituus on 301,75 metriä, vessoja on radan sivussa ja viereisessä huoltorakennuksessa. Huoltoteltasta voi hakea oman vaunun viereiselle pöydälle kaikkea tarvitsemaansa ruokaa ja juomaa. Tämä jää kuitenkin huoltajien tehtäväksi, joten ilman hyvää huoltajaa ei täällä pärjäisi. Suurimman teltan radan sivussa vie kierrosten laskijoiden teltta, jossa jokaiselle juoksijalle on oma laskija. En meinaa ensin uskoa tätä, kun Lars kertoo asiasta lähtöä odotellessamme. Varmistaakseen jokaisen kierroksen merkinnän papereihin juoksijat heiluttavat kättään laskijalle, joka kuittaa nähneensä juoksijan nostamalla oma kättään. Ensimmäisillä kierroksilla ihmettelen muiden kädenheilitusta, eihän kukaan voi jaksaa moikata laskijaansa jokaisen kierroksen yhteydessä. Kohta kuitenkin huomaan toimivani samoin ja varmistavani jokaisen kieroksen kirjautumisen nostamalla omaa kättäni.

Ensimmäiset tunnit kuluvat nopeasti. Rata on melko pehmeä ja ystävällinen jaloille. Neljän tunnin jälkeen aloitan suunnittelemani kävelykierrokset. Yksi kävelykierros tasatunnein. Sen aikana syön jotain isompaa, kuten jugurttia tai banaania. Illan tullessa lämpötila laskee siedettävälle tasolle ja kello 21.30 aurinko laskee. Kentän valaistus riittää hyvin, eikä otsalampulle ole tarvetta. Myös kova tuuli laantuu yön tullessa. Kello 22 tulee 6 tuntia täyteen ja vaihdamme juoksusuuntaa ensimmäisen kerran. Kasassa on nyt runsaat 62 kilometriä. Se on neljä kilometriä enemmän kuin viime vuonna Ruotsissa.

Yö sujuu hyvin ja kilometrejä kertyy. Pelkään juoksevani hieman liian kovaa, mutta en halua alkaa jarrutella juoksua. Mielummin lisään kävelyä ja yritän juosta mahdollisimman rennosti omalla vauhdilla. Lämpötila laskee 14 asteeseen yöllä ja puenkin irtohihat käsivarsille. Musiikin kuuntelu yön tunteina jouduttaa menoa mukavasti. Aamuyöstä kytkeytyy viereisen jalkapallokentän kastelujärjestelmä päälle ja uudelleen yltynyt tuuli tuo kylmää vettä juoksijoiden päälle. Nyt viileämmällä kelillä se ei tunnu lainkaan mukavalta. Järjestäjät saavat kastelujärjestelmän siirrettyä ja juoksijat saavat taas juosta rauhassa. Sama toistuu seuraavana yönä.

Kahdentoista tunnin jälkeen kasassa on runsaat 119 kilometriä. Se on yli 11 kilometriä enemmän kuin viimeksi. Se ei tunnu oikein hyvälle vaikka muutenhan juoksu kulkee. Ainoastaan lonkat alkavat vähän painaa. Kärjessä japanilaiset menevät omia menojaan ja Larskin on hyvässä vauhdissa heidän mukanaan. Vaihdamme välillä muutaman sanan Larsin kanssa, mutta japanilaiset näyttävät niin keskittyneiltä, ettei heidän kanssa viitsi aloittaa jutustelua. Ja juoksemaanhan tänne onkin tultu.

Aurinko nousee vähän seitsemän jälkeen ja jatkan normaalia rytmiäni. Tasatunnein kävelyä ja tankkausta. Lisään vähän kävelyn määrää, sillä en halua poiketa laatimastani aikataulusta ihan mahdottoman paljoa. Pidän aamulla 15 min tauon, jonka aikana coachi hieroo lonkat meikäläisen keskittyessä tankkaukseen. Ruokailun suhteen olen vähän huolissani proteiinien saannista. Päätän kuitenkin kokeilla ensimmäistä kertaa omelettia ja sehän osoittautuukin hyväksi valinnaksi. Se on helppo niellä ja tuntuu sulavan hyvin. Myös aamupuuro maistuu tässä kohtaa oikein hyvälle.

Tauko tulee oikeaan paikkaan ja juoksu sujuu entistä paremmin. Aamupäivä sujuu hyvin aina kello 12 asti, jolloin vetäydyn tauolle. Kasassa on 188 km. Otamme tossut ja sukat pois, niiden sisältä ei paljastu mitään suurempia vaurioita. Hiekka ja pölyä on paljon, mutta mahdollisesti suht paksujen sukkien takia hiekka ei ole pahasti hiertänyt mistään. Tauon alussa coahci hieroo jalat, mutta viime syksyä vastaavat krampit jaloissa estävät varsinaisen nukkumisen. Aikaa huoltotaukoon menee yhteensä 80 minuuttia. Sukkien ja tossujen takaisinlaitto ei ole mukavaa.

Radalle palatessani huomaan, että lähes kaikilla on melkoisia vaikeuksia oman juoksunsa kanssa. Lämpötila on paahtava ja kova tuuli nostattaa hiekkaa radan pinnasta. Omakaan vauhti ei ole parasta mahdollista, mutta olen kuitenkin aikataulussa, mikä riittääkin minulle. Tässä kelissä ei kannata raastaa itseään päivällä hengiltä, vaan säästää voimia iltaan ja yöhön. Henkisesti on kuitenkin raskasta jatkaa juoksua, kun tuuli ja aurinko eivät anna hetken rauhaa. Lopulta kello 16 iltapäivällä olemme juosseet 24 tuntia täyteen ja alkaa toinen vuorokausi. Olen juossut vajaat 209 kilometriä ekan puolikkaan aikana. Se on sopiva määrä.

Toinen yö alkaa. Alkuilta sujuu hyvin ja saan juostua yli 8 kilometrin tunteja. Olen välillä jopa nopein juoksija tunnin aikana. Se tuntuu hyvälle ja antaa uskoa tekemiseen vaikka en haluakaan verrata juoksuani muihin radalla oleviin. Matkaa on kuitenkin vielä paljon jäljellä. Kisan alussa koneen lailla juossut kärki osoittaa inhimillisyytensä joutuessan pitämään taukoja tai kävelemään. Olen kiitollinen, että pidin taukoa kuumimpaan aikaan päivälla ja olen ehkä sitä kautta nyt paremmassa juoksukunnossa.

Yöllä noin kahden maissa kokeilen ensimmäistä kupillista kahvia. Olen jättänyt kahvinjuomisen pari kuukautta aikaisemmin kokonaan pois, jotta juuri tämä edessä oleva kahvikupillinen saisi mieleni räjähtämään ja poistaisi jo melko vahvan otteen saaneen unentunteen. Kupillisen jälkeen yläpäässä ei tunnu sen helpommalta, mutta parin kymmenen minuutin päästä vatsa ilmoittaa ensimmäisen kerran elonmerkkejä. Edessä on ensimmäinen ISO hätä.

Matka jatkuu, mutta väsynyt ei paljoa hellitä. En uskalla kokeilla sen enempää kahvia, jotta aika ei kuluisi vessassa istuskeluun. Vauhti on kuitenkin kohtuullinen, ehkä kävelyä on jonkin verran enemmän.

Aamulla kello 4 olemme juosseet 36 tuntia ja sarakkeessani lukee 300 km. Se on 20 kilometriä enemmän kuin viimeksi. Jäljellä on viimeinen 12 tuntinen ja matkaa on vielä 82 kilometriä tavoitteeseen. Laskupää ei toimi, mutta coachi laskee sen olevan mahdollista. Nyt ei vaan saa pitää enää taukoja. No, kuka niistä olisi enää välittänytkään. Ensimmäistä kertaa alan miettimään sijoitusta. Olen noussut alun 7-8 sijalta nyt kolmanneksi ja eroni neljäntenä olevaan Larsiin ja Mamiin on jo 15 km. Olisihan se hienoa olla palkintopallilla tällaisessa kisassa. Tiedän myös, että tällaiset ajatukset voivat sekoittaa kisa varsinkin kun edessä on vielä yksi päivä paahteisen auringon alla.

Vain 40 minuuttia edellisestä joudun toteamaan väsymyksen olevan sitä luokkaa, että on pakko pitää 30 tauko. Kranpit jaloissa eivät haittaa juostessa, mutta vuoteella maatessa ne estävät rentoutumisen kokonaan. Tauon jälkeen saan taas juoksurytmistä kiinni ja pystyn juoksemaan yli 7 kilometrin tunteja. Aamupäivä kello 8-12 saan juostua jopa yli 8 kilometrin tunteja. Yritän käyttää viimeiset tunnit hyväkseni ennen paahtavan auringon tuloa. Samalla saan tehtyä vähän eroa neljäntenä ja viidenteä juoksevaan Larsiin ja Mamiin. Heillä näyttää oleva oma keskinäinen kamppailu menossa, joten ehkä minä saan olla heiltä rauhassa vielä hetken.

Kello 12 olen juossut 357 kilometriä. Se on uusi ennätys ja aikaa on jäljellä vielä neljä tuntia. Nyt aurinko on noussut kokonaan ja lämpötila on eilisen tapaan yli 30 astetta auringossa. Tuuli ei tunnu enää niin pahalle tai sitten siihenkin alkaa tottumaan. Viimeiset neljä tuntia menevät hämärän rajamailla. Silmät tuskin pysyvät auki ja ainut ajatus on vaan radalla pysyminen. Aamupäivän hurjastelu on vaatimut veronsa. Seurailen Larsin ja Mamin etenemistä ja yritän parhaani mukaan kontroloida, etteivät he pääse liian lähelle. Pyydän coachilta minuutin taukoa tuolissa ja saan vastauksena: "Jos sinusta tuntuu, että sinulla on siihen varaa, niin istu vaan". Se kuulosti sen verran pätevältä vastaukselta, että päätän jatkaa matkantekoa.

Juoksupätkät alkavat olla melko harvassa, mutta taukoja en enää pidä. Kentälle alkaa kerääntyä enemmän ja enemmän ihmisiä katsomaan kisan loppumista. Viimeisen vartin aikana juoksijoille jaetaan oman maansa liput. Tunnelma nousee ja kuuluttaja hehkuttaa jokaista juoksijaa heidän ohittaessaan kierroslaskentateltan. Saan aikaiseksi jopa jonkinlaista juoksutapaista, mutta melko nopeasti se palautuu kävelyksi. Ihmiset huutavat juoksijoiden nimiä nyt, kun ne ovat luettavissa numerolappuliivistä.

Viimeisen kierroksen täytyttyä lasken, etten ehdi enää kävellä yhtä kokonaista kierrosta, joten jään maalialueelle seisomaan. Täällä ei lasketa viimeistä vajaata kierrosta, joten ei ole merkitystä käytätkö ihan niitä viimeisiä sekunteja. Muut juoksijat saapuvat myös maaliin, liput heiluvat korkealla ja onnitteluja jaetaan puolin ja toisin. Kilpailu on vihdoin ohi, mutta väsymys on sitä luokkaa, ettei mistään jaksa nyt iloita. On pakko päästä istumaan.

Palaamme vaunullemme ja valmistaudun pesulle. Lopputuloksista ei ole tietoa, mutta aika lähelle tavoitetta päästiin. Suihkutilassa on samalla lääkäri, joka puhdistaa ja puhkaisee jaloissa olevat rakkulat. Tekee hyvää saada aurinkorasvat ja hiekat pestyä pois. Jalat eivät tunnu kovinkaan kipeiltä, ainoastaan väsymys on hillitön. Suihkusta palatessani kuulen hyvät uutiset. Olemme saavuttaneet uuden ennätyksen ja se on juuri tuo tavoitteena ollut 382 km.

Palkintojenjako alkaa kello 17.30.

Surgéres 48h, Ranska

2010-05-26T17:48:00.016+03:00

Kauden toinen päätavoite oli asetettu toukokuun lopulle Ranskassa juostavaan Surgéresin 48h kilpailuun. Harjoittelu on sujunut melko hyvin ja suunnitelmien mukaan, joten tavoitteet ovat korkeat. Ainut huolenaihe on kilpailuun ennustettu kova helle.

Lähdemme Ranskaan keskiviikkona, eli pari päivää ennen kisan alkua. Ensin lento Pariisiin ja siitä junalla Surgéresiin. Junamatka kestää lähes saman kuin lentokonekin. Perillä eteemme avautuu pieni, vain noin 6000 asukkaan, idyllinen maalaiskylä.

Kaupungilla ohitamme myös turisti-infon, jonka ikkunassa on kaikkien kilpailijoiden esittelut.

Iltapäivällä käyn kiertämässä puolen tunnin lenkin kaupungilla ja samalla vilkaisen kisapaikkaa. Pari kierrosta hiekkakentän ympäri antaa hyvän fiiliksen radasta. Kaikille juoksijoille on tuotu paikalle myös omat matkailuvaunut, joiden kyljessä on kyseisen juoksijan kuva. Tunnelma nousee entisestään.

Kisaa edeltävänä iltana on kaupungilla järjestetty tapahtuma, jossa kaikki kilpailijat esitellään ja kansallislauluja soitellaan. Tarjolla on myös kakkua ja virvokkeita. Tämän jälkeen seuraa yhteinen illallinen kylän toisessa hotellissa, jossa puolet juoksijoista on majoittuneet. Keskustelu on rentoa vaikka huomenna edessä on kaikkien odottama kilpailu. Suomalaisina saamme hyvän vastaanoton, kaikki tuntevat Seppo Leinosen ja hänen mainitseminen onkin kovaa valuuttaa ulkomailla.

Pitkät, lähes 10 tunnin mittaiset, yöunet antavat keholle mukavasti lepoa. Nautimme runsaan ranskalaisen aamiaisen ja pakkamme tavaramme kohti kisapaikkaa. Saamme Said Kahlalta kyydin kisapaikalle ja vielä läheiseen supermarkettiin, josta haemme viimeisiä eväitä kisaa varten. Said on tuttumme jo viime vuoden Sakurasta.

Loppupäivä menee vaunussa leipäillessä ja lämpötilaa ihmetellessä. Kova tuuli puhaltaa kentän pituussuunnassa ja nostaa hiekkakentän pinnasta kuivaa hiekka ja pölyä. Se tunkeutuu joka paikkaan. Aurinkovoiteesta tahmea iho on hetkessä hiekan peittämä. Järjestäjät levittävät lapioilla pari autonlavallista uutta hiekkaa kentän pintaan tasoittaen suurimmat epätasaisuudet.

Runsas tuntia ennen kisan alkua alkaa paikalla tapahtua ensin joukko lapsia juoksee kenttää ympäri jonkin pienimuotoisen kisan merkeissä (48 minuuttia). Se onkin hyvä, koska näin tuo äsken levitetty hiekka tamppaantuu kantän pintaa. Kohta on vuorossa juoksijoiden esittelyt kansallislauluinen. Tunnelma on erittäin hieno joskin jo hieman jännittynyt.

Kello 16 kisa lähtee käyntiin.

Kesä tuli

2010-05-16T19:39:00.003+03:00

Vielä alkuviikosta lenkillä piti olla lämpimät alusvatteet, pipot ja hanskat, mutta jo keskiviikkona keli muuttui ja torstaina oli vuoden eka ulkolenkki, joka tuli juostua lyhyillä juoksuhousuilla. Perjantaina mentiin jo ilman paitaa. Näin nopeasti en muista lämpötilan muuttuneen kevään aikana. Sen jälkeen onkin mittari näytänyt yli 15 astetta jo aamulla herätessä. Mahtavaa näin pitkän ja kylmän talven jälkeen.
Myös luonnossa on tapahtunut valtava harppaus. Edellisen viikon lauantaina kuulin käen kukkuvan ensimmäistä kertaa, mutta tällä viikolla on käen ääntelyä kuulut jatkuvasti. Ensimmäinen vaskikäärmekin tuli metsälenkillä vastaan. Viimeisenä todisteena kesästä oli sunnuntaina näkemäni ensimmäiset pääskyset. Myös lehtipuiden siitepölyä on ilmassa runsaasti. Sen huomaakin hyvin lenkeillä, kun lopussa lyhyiden vetojen yhteydessä hengitys vaan pihisee, kun ei oikein ilma meinaa kulkea keuhkoihin asti. Lyhyet sadekuurot onneksi helpottavat ja puhdistavat ilma.

Treenien osalta viikko oli ok. Lyhyttä lenkkiä kuutena päivänä ja kerran hierojalla. Lisäksi kevyttä kuntopiiriä. Yhteensä aikaa meni 7,5 tuntia, jossa juoksua 63 km. Tulevalla viikolla tehdään maanantaina ja torstaina vielä lyhyet lenkit. Sitten saakin riittää, kaikki alkaa olla valmista. Kisa alkaa perjantaina klo 16 paikallista aikaa.

Sääennuste Surgèresiin lupaa aurinkoista ja 24-28 astetta lämmintä. Yöllä asteita siinä 15 asteen ympärillä. Eli melko lämmintä on luvassa, mikäli tuo tulee pitämään paikkaansa. Tilauksessa olisi kuitenkin hieman viileämpää keliä.

Tokavika

2010-05-10T12:30:00.001+03:00

Toiseksi viimeinen harjoitusviikko meni lähes vanhan kaavan mukaan. Viikolle tuli yhteensä seitsemän juoksulenkkiä ja pari kuntopiiriharjoitusta. Lenkkien pituudet oli lyhentyneet huomattavasti pisimpien lenkkien ollessa runsaan parin tunnin luokkaa. Tällä viikolla on lenkkien lopussa tullut tehnyt muutama lyhyt veto vähän uuden ärsykkeen saamiseksi lihaksiin. Myös lauantainen metsälenkki oli normaalia reippaampi. Viikon treenitunnit yhteensä runsaat 12 tuntia, jossa 118 km juoksua.

Juhan luona kävin tiistaina hierottavana ja analyysi oli aika selvä. Kotihoidot ovat selvästi auttaneet ja edes lonkat eivät ole pahasti jumissa. Tulevalla viikolla käyn Juhalla vielä kerran ja sitten ollaankin valmiita. Treenien osalta tuleva viikko jää sinne kahdeksan tunnin lukemiin. Juoksukilometrit tippuu noin runsaaseen puoleen tästä viikosta ja mukana on pari treeniä fillarilla sekä ne pakolliset kuntopiirit. Reippaita lenkkejä ei ole tarkoitus enää tehdä tässä vaiheessa, mutta noita lyhyitä vetoja muiden lenkkien lomassa tullaan jatkamaan.

Noilla Mizunon tossuilla on nyt tullut juosta asfalttilenkkejä n. 150 km viimeisen kolmen viikon aikana. Tämän pohjalta voi vain kehua tätä tossua. Kantapäässä on erittäin hyvä vaimennus ja päkiän kohdalta tossu on aika ohut, joka tekee siitä melko rullaavan. Tossun päällikangas on todella pehmeä ja laittaessa tossuja jalkaan tuntuu melkein kuin vetäisi sukkia jalkaan. Muuten Mizunon tossu muistuttaa Niken Vomeroa, mutta siitä puuttuu tuo ikävä "kupla" päkiän kohdalta. Tuo Vomerossa oleva kupla esti käytännössä meikäläisen juoksut Vomerolla. Sen verran hyvältä tuo Mizuno tuntuu, että piti käydä ostamassa vielä toinen pari samaa mallia. Nämä tossut lähtevät mukaan Ranskaan.

Viimeinen määräviikko kasassa

2010-05-03T09:02:00.004+03:00

Nyt on viimeinenkin määräviikko tulevaa kilpailua varten viety läpi. Koko viikko rakentui kahden pitkän harjoituksen ympärille muiden harjoitusten toimiessa palauttavina harjoitteina. Lisäksi olin jättänyt kaiken pyöräilyn ja muut harjoitusmuodot pois ja keskityin ainoastaan juoksemiseen.
Varmistaakseni palautumisen edellisen lauantain Hiekkaharjun 6h treenistä tein alkuviikolla vielä lyhyttä harjoitusta. Maanantaina juoksin ainoastaan töistä kotiin vajaat puolitoista tuntia ja illalla pientä voimatreeniä lapion heiluttelun muodossa. Juoksu tuntui alussa aika raskaalle, mutta loppua kohden alkoi meno maistua. Tiistaina juoksin sekä töihin että takas. Nyt juoksu tuntui jo huomattavasti helpommalle. Illalla edelleen lapiohommia. Tiistaina näin muuten kevään ensimmäiset valkovuokot. Keskiviikkona juoksin töistä kotiin mutkan kautta, aikaa vajaat 2,5 tuntia.

Torstaina oli vuorossa ensimmäinen pidempi lenkki, kun töiden jälkeen coachi heitti minut Pirttimäkeen, josta juoksin Montrail reittiä kotiin. Aikaa meni runsas viisi tuntia. Reitti oli hyvässä kunnossa ja tossut pysyivät yllättävän kuivina koko reissun. Torstain pitkä lenkki tuntui vielä perjantaina, kun juoksin runsaan puolitoista tuntia metsässä. Illaksi suunniteltu kuntopiiri jäikin väliin sohvan käysessä liian houkuttelevaksi.
Lauantaina juoksin runsaat kaksi tuntia edelleen metsässä, mutta nyt oli jo hyvin palautunut olo. En kuitenkaan tehnyt sen kummempaa hommaa enää lauantaina vaan keräilin voimia seuraavalle päivälle.

Sunnuntaina olikin vuorossa viikon toinen pitkä lenkki. Lähdin aamulla yhdeksän aikaan liikkelle tarkoituksena kiertää koti-Montrail. Jussi tuli Veikkolasta mukaan alkupätkälle aina Takalan laavulle asti. Hieman ennen Salmeen tuloa oli metso parkkeerannut keskelle ulkoilureittiä ja sillä näytti olevan omat soidinmenot kesken. Otin kamerakännykällä pari kuvaa ja videota (joka epäonnistui) ja kohta huomasin tulleeni liian lähelle metsoa, jolloin se lähti juoksemaan kohti. Eipä ollut muita vaihtoehtoja kuin ottaa pieni spurtti ja karistaa metso kannoilta. Tämän jälkeen kiersin metsän kautta takaisin ulkoilureitille ja jatkoin matkaani.

Salmessa pidin vain lyhyen juomatauon, josta matka jatkui Rinnekodin suuntaan. Vielä aamulla taivaalla olleet uhkaavat sadepilvet alkoivat väistyä ja aurinko lämmitti oikein mukavasti aina välillä. Luukissa pidin normaaliin tapaan tauon, jonka aikana munkki ja cokis saivat kyytiä kahvilan puolella. Lisäksi täytin juomarepun uudella juomalla. Pirttimäkeen tullessani join suoraan vesipisteestä vettä enkä täyttänyt lainkaan juomareppua. Tämä osoittautui myöhemmin virheeksi, kun Solvallassa ja Haukkalammella ei vesipisteet olleet lainkaan auki. Haukkalammen vesipiste oli poikkeuksellisesti hajonnut edellisenä perjantaina ja korjaus oli tiedossa vasta alkuviikosta. Onneksi Haukkalammelta ei ole matkaa kotiin kuin vajaa tunnin siivu ja äärimmäisessä hädässä paikallisista järvistä ja puroista voi vettä juoda turvallisin mielin. Varsinkin nyt alkukesästä. Aikaa sunnuntain ulkoiluun meni taukoineen vajaat seitsemän ja puoli tuntia.

Viikon harjoitukset yhteensä vajaat 24 tuntia ja juoksukilsoja 228 km. Tästä eteenpäin aloitetaan keventelyt ja tälle viikolle onkin suunnitelmissa noin 12 tuntia ulkoilua.

Hiekkaharju 6h

2010-04-26T07:23:00.002+03:00

Lähtökohdat Hiekkaharjuun olivat aika erilaiset kuin aikaisemmilla kerroilla. Nyt takana oli noin 14 tuntia ulkoilua alkuviikon aikana, joten kroppa ei ollut ihan levänneen oloinen. Tosin nythän oli tarkoitus tehdä pidempi rataharjoitus eikä varsinaista tulostavoitetta ollut. Arvelin etukäteen tuloksen olevan noin 60-65km luokkaa. Aikaisemmilla kerroilla olen Hiekkaharjussa juossut kilpaa tulokset 64km (2004) ja 68km (2007).

Juoksu lähti hyvin liikkeelle. Vähän oli vekslaamista vaatteiden kanssa, kun tuuli puhalsi aika navakasti. Lähdin takki päällä liikkeelle, mutta jo muutaman kierroksen päästä otin sen pois. Vauhti oli melko tarkkaan tasaista 5min/km. Ensimmäisen 1,5 tunnin aikana jouduin tekemään kaksi vessareissua, mutta muuten olo oli hyvä. Eilinen hiilaritankkaus tuntui antaneen selvän piristysruiskeen eikä viikon aikaisemmat harjoitustunnit painaneet yhtään. Ensimmäisen suunnanvaihdoksen jälkeen vaihdoin Mizunoista Asicsen Nimbukseen. Pari ekaa kierrosta tuntui kuin olisi ollut extra painot jaloissa, sen verran painavammat nuo Nimbukset ovat.
Tunnit 2-4 olivat kuitenkin edelleen helpon oloiset ja vauhti pysyi muuttumattomana. Neljän tunnin jälkeen kevensin vähän menoa, kun ei kuitenkaan ollut tarkoitus tehdä ihan näin kovaa treeniä. Vaihdoin ennen toista suunnanvaidosta taas tossuja, nyt Nimbuksista Niken Motoon. Vaikka nämä ovat tuntuneet aikaisemmilla lenkeillä ihan hyville tossuille, niin nyt ne olivat jotenkin epämukavat. Jonkin aikaa menee aina toiseen tossuun totuttautumisessa vaikka ne lopulta olisivat hyvätkin tossut. Nyt en kuitenkaan saanut sellaista otetta Motoihin vaan vaihdoin ne pois noin 45 min juoksun jälkeen. Myös vasemman jalan sääressä alkoi vähän ikävän oloinen jomotus. Takaisin jalkaan laitoin Mizunot, ja heti oli parempi meno. Loppu meni suht kevyesti. Takasuoran vastatuuli tuntui todella kylmälle viimeisellä kahdella tunnilla ja coachi antoikin määräyksen laittaa takki uudestaan päälle. Jossain vaiheessa arvelin, että 70km voisi olla saavutettavissa, mutta en ollut ihan perillä noista kierroksista. Viimeisen vartin aikana juoksinkin sitten vähän reippaammin tavoitellen tuota rajaa, mutta se jäikin runsaan kierroksen päähän. Loppukiri olisi pitänyt aloittaa vähän aikaisemmin ;-)

Kaiken kaikkiaan juoksu meni todella hyvin. Lopputulos oli paljon enemmän kuin osasin etukäteen arvailla ja kuitenkin juoksu tuntui kevyelle koko matkan. Kolme vessareissua ja kolme tossunvaihtoa veivät aikaa arviolta runsaat 5 min.
Sunnuntaina tuli tehtyä vielä lyhyt yhdistelmätreeni fillaroimalla ja juoksemalla. Viikon saldoksi tuli 21,5 tuntia, joista 13,5 tuntia juoksua, runsaat 5 tuntia yhdistelmätreeniä ja loput fillarointia ja kuntopiiriä. Lisäksi kävin tiistaina Juhalla hieronnassa. Jalat olivat pitkän taunon jälkeen oikein hyvässä kunnossa. Kotihoidot ovat selvästi pitäneet paikat kunnossa.

Hiekkaharjun ennakko

2010-04-23T11:36:00.005+03:00

Tämän viikon harjoitusohjelma koostuu kolmesta pidemmästä treenistä ja niiden välissä tehtävistä lyhemmistä ja palauttavista treeneistä. Maanantaina olin fillarilla liikkeellä ja töiden jälkeen olikin suuntana Paloheinässä järjestettävät Iltarastit. Tämä oli kauden avaus suunnistusrintamalla eikä se nyt ihan huonosti mennyt. Tosin Paloheinässä rata oli suunniteltu ilmeisesti lumisen metsän pelossa siten, että suurimmaksi osaksi sai juosta polkuja ja ulkoilureittejä pitkin. Paloheinässä muutenkin suunnistus on enemmän puisto- ja korttelisuunnistuksen tapaista. Ensi viikolla iltarastit järjestetään Luukissa, jolloin maasto on ainakin suunnistuksellisesti vaativampaa. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli suunnistuksen aikana seurata omaa sykettä. Nyt tehoharjoitusten puuttuessa ja keskityttäessä kokonaan pk-määrään niin sykkeitä ei saanut oikein millään nousemaan "normaalille suunnistustasolle" vaikka tuntui, että juoksi lähes niin kovaa kuin järkevästi pystyi. Keskisyke suunnistusosuudella jäi 156, joka normaalisti tarkoittaisi: "paljon pummeja". Nyt ei kuitenkaan tullut pummattua kuin yhdellä rastilla noin parin minuutin verran. Paloheinästä fillaroin vielä kotiin melkoisessa vastatuulessa ja yhdistelmäharjoitukselle tulikin mittaa vajaat kolme ja puoli tuntia.

Tiistaina oli vuorossa juoksu töistä kotiin ja kuntopiiri, yhteensä pari tuntia.
Keskiviikkona oli ensin tarkoitus juosta Pirttimäestä Montrail-reittiä pitkin kotiin, mutta lyhensin lenkkiä tunnilla käymällä kotoa vain Salmessa kääntymässä. Aikaa meni vajaa neljä tuntia. Pidempää lenkkiä ei valoisaan aikaan töiden jälkeen vielä ehdi oikein tehdä varsinkin, kun ei ollut ihan tiedossa, missä kunnossa tuo reitti Pirttimäen ja Salmen välissä on. Kattilasta Salmeen on vielä muutama hankalampi kohta, jossa on lunta ja jäätä, mutta pääosin sekin on jo hyvässä kunnossa.

Torstaina oli taas kevyempi päivä kun kävin vain fillarilla töissä. Perjantaina on suunnitelmissa tehdä runsaan parin tunnin rauhallinen metsälenkki.
Lauantainen Hiekkaharjun 6h kisassa on tarkoitus testata muutamia uusia asioita ja tehdä siinä ohessa hyvä rataharjoitus. Eli sen suurempaa tulostavoitetta ei ole huomisen suhteen. Sunnuntaille jää tunnin puolentoista verryttelylenkki.

Yksi testattava juttuja on varattu jo tälle illalle. Nimittäin tuo Hyppölän pommi. Sitä ajattelin kokeilla nyt ensimmistä kertaa kuitenkin hieman laimennettuna versiona. 50-prosenttinen hh-pitoisuus on jo aika jäykkää.

Niin ja sitten vielä alkuviikon luontotiedotukset. Ensimmäiset lyhyissä shortseissa kulkevat pyöräilijät on nähty. Se oli kyllä mielestäni liioittelua, kun ottaa huomioon tällä viikolla puhaltaneen kylmän tuulen. Lisäksi Nuuksiossa oli jo yhdestä pienemmästä järvestä jäät lähteneet. Ehkä se kevät sieltä tulee vaikka nytkin ulkona sataa räntää taivaan täydeltä.

Metsään

2010-04-18T17:36:00.007+03:00

Edellisen viikon pitkät lenkit tuli vielä vedettyä asfaltilla, mutta tämän viikon maanantaina oli pakko käydä tarkistamassa missä kunnossa nuo Nuuksio polut tällä hetkellä oikein ovat. Ja olihan siellä vielä melko paljon lunta ja jäätä ja tietysti märkää. Muuten metsä on melko lumeton, vain pohjoisrinteillä ja varjoisammissa paikoissa on edelleen lunta. Kallioiden päällystät olivat lumettomia sekä metsän että polkujen suhteen. Kaikesta huolimatta siellä pääsee kyllä juoksemaan ja tämän viikon osalta suurin osa lenkeistä suuntautuikin metsään. Yksi silmiinpistävä seikka Nuuksiossa on valtava määrä katkenneita puita. Ilmeisesti lumesta kertynyt paino on ollut monille puille liikaa. Helpostihan näiden puiden ylitse pääsee juoksemaan, mutta osa oli jäänyt aika ylös roikkumaan ja jopa vähän vaarallisen oloisestikin.

Siellä missä ei enää ollut lunta niin oli sitäkin enemmän vettä, kuten mm. puroissa.

Luontohavaintoja on kertynyt tällekin viikolle joitakin, tiistaina näin kevään ensimmäisen västäräkin ja keskiviikkona oli tienvarressa ensimmäiset sinivuokot.

Kevään ensimmäiset sinivuokot kukkivat joka vuosi tuossa samassa paikassa.

Treenit ovat tällä viikolla menneet melkein suunnitelmien mukaan. Maanantaina kävin fillarilla töissä ja kotiin tultuani kävin vielä runsaan puolentoista tunnin juoksulenkillä. Tiistaina juoksin töihin mennen tullen, jonka lisäksi illalla oli vielä lyhyt kuntopiiri. Keskiviikko oli kuten maanantai, mutta tein vain tunnin lenkin pyöräilyn päätteeksi. Torstaina juoksin töiden jälkeen Leppävaaran urheilukentälle, jossa juoksin kenttää ympäri kunnes sain neljä tuntia treeniä täyteen. Coachi oli mukana tekemässä omaa treeniä ja siinä samalla huoltamassa. Yllättävän mukavasti meni tuo vajaa neljä tuntia radalla.

Perjantaina pidin kokonaan lepopäivän, kun muuten viikonlopulle ei olisi jäänyt paljoakaan treeniaikaa. Käytiin kuitenkin selaamassa urheilukauppoja uusien tossujen toivossa. Ja löytyihän sieltä ainakin yhdet Mizunot, merkki jolla en ole aikaisemmin muistaakseni edes juossut. Ensivaikutelma oli kuin Vomero ilman sitä kuplaa päkiän alla. Seuraavalle asfalttilenkille ne pääsevätkin mukaan.

Lauantaina lähdin tietysti Nuuksioon metsiin juoksemaan vaihdettuani aamulla ensin autonrenkaat. Pakkasyön jälkeen oli helppoa juosta lumen kantaessa mukavasti. Kävin vielä aikaisempaa pohjoisempana tarkistamassa lumitilannetta ja lenkkiä kertyi runsas kolmetuntinen siivu. Sunnuntaina tein lähes saman mittaisen lenkin yritettyäni ensin aamulla vaihtaa uusia sisärenkaita fillariin. Eihän se ihan onnistunut vaan vääntäessäni pääliskumeja paikalle niin ilmeisesti sisäkumi siinä samalla hajosi. Eli ensi viikolla mennään vielä talvifillarilla, jossa on nastarengas edessä. Viikon saldoksi tuli runsas 20 tuntia treeniä.

Takaisin baanalla

2010-04-11T19:13:00.007+03:00

Kuluneella viikolla on otettu taas jättiaskeleita kohti kevättä. Varsinkin nyt viikonlopun aikana on lämpöä riittänyt vaikka sunnuntaina olikin vielä melko viileä tuuli. Viime keskiviikkona töistä kotiin juostessani oli tienposkessa ensimmäiset leskenlehdet.

Ja lauantaina juostessani Solvallaan suuntaan näin ensimmäiset perhoset. Myös pyöräilijät ovat ryömineet kellareistaan putsattujen teiden päälle nauttimaan aurinkoisesta ja hienosta ilmasta.

Treenit ovat menneet suht hyvin vaikka välillä on ollut melko raskasta menoa. Maanantain pidin juoksuvapaata, kun päivä meni puusavotassa. Vaikka juoksua ei tullut metriäkään niin tämä käy kyllä hyvästä voimatreenistä. Tiistaina juoksin töistä kotiin ja vaikka meno tuntui tukkoiselta niin pidin matkalla parasta vauhtia koko kevään aikana. Illalla vielä lyhyt kuntopiiri kotona. Keskiviikkona kävin fillarilla töissä ja illalla oli tiedossa lisää lihastreeniä puusavotan muodossa. Tuollaisen jälkeen maistuu iltapala melko hyvälle.
Torstaina kävin vaihteeksi matolla juoksemassa parin tunnin siivun. Olipa pitkästyttävää hommaa. Ei meinannut millään kulua tuo kaksituntinen vaikka edessä oli telkkarikin.
Alkuviikon vähäinen juoksu tarkoitti tuntien keräämistä viikonloppuna. Perjantaina juoksin Siikajärveä ympäri neljästi käyden kerran välillä kotona. Alku meni joutuisasti, mutta 90 min jälkeen olo muuttui todella raskaaksi enkä saanut sykkeitäkään pidettyä kurissa. Lopulta lyhensin lenkkiä suunnitellusta neljästä tunnista vajaaseen kolmeen ja puoleen. Lauantaiaamuna olo ei ollut kovinkaan reipas ja meinasin jättää kokonaan tälle päivälle suunnitellun lenkin väliin. Päätin kuitenkin lähteä hitaasti kokeilemaan ja kyllä kannatti. Juoksu tuntui hyvälle ja jalat olivat yllättävän tuoreen oloiset. Vielä alkuviikosta vaivannut yskäkin oli antanut periksi. Lauantaille tuli tehtyä vielä neljä tuntia puuhommia, joka senkin luulisi hieman verottavan juoksua. Sunnuntaille olin suunnitellut toisen nelituntisen lenkin, mutta juoksin vain kolme, kun tuo asfaltilla juoksu alkoi tuntumaan sen verran lonkissa. Vaikka tänään juoksu kulki niin kyllä huomasi, miten olisi hienoa taas pitkästä aikaa päästä juoksemaan metsässä. On tämä asfaltilla höylääminen vaan niin kovaa hommaa jaloille.
Viikon saldoksi tuli runsas 18 tuntia treeniä, jossa noin 13 tuntia juoksua. Loput pyöräilyä, voimatreeniä ja kuntopiiriä. Lauantain ja sunnuntain lenkin juoksin Solvallaan menevää teitä ja on se vaan melkoista vuoristorataa. Pitkää ja paikoin aika jyrkkääkin ala- ja ylämäkeä. Tämä on mainio paikka harjoitella. Myös viime vuoden E24 suojelija tuli vastaan omalla treenilenkillään.

Takapakkia

2010-04-04T16:57:00.007+03:00

Mennyt viikko jäi selkeästi viikkotavoitteesta pienen sairastelun takia. Vielä maanantaina sain tehtyä normilenkin ja vähän voimaharjoitusta päälle, mutta jo illalla alkoi olla sellainen tunne, ettei kaikki ole ihan kunnossa. Siinä tuli pari huonompaa päivää, mutta viikonloppuna sitten saatiin taas jotain juoksuntapaista aikaiseksi. Sunnuntaina lähdettiin sadetta pakoon Esport Areenalle, jossa oli muuten yllättävän vähän porukka liikkeellä. Tuttuja ei ollut ketään muita kuin coachi, joka piiskasi laiskaa juoksijaa eteenpäin. Tuli kuulemma ihan kaksnelonen mieleen.

Siinä sivussa tuli seurattua noita pikajuoksijoiden harjoituksia ja on se vaan erilaista touhua, kun ensin menee runsas tunti lämmitellessä ja venytellessä. Sitten päästään vetämää muutama 100 metrin veto ja sitten taas venytellään ja ihmetellään. Lopuksi tekivät vielä vähän pidempiä vetoja. Ja sinne ne jäi hallille vielä meikäläisen lähtiessä. Vaatii se melkoista kärvivällisyyttä tuokin laji, erilaista kuin meidän.

Lumet ovat jatkaneet mukavasti sulamistaan tällä viikolla. Alkuviikosta oli aurinkoa ja nyt viikonloppuna on vettä tullut melkoisesti. Perjantaina havaitsin ilokseni, että pyöräteiden hiekoitus on osin jo siivottu pois. Olipa mukavaa juosta ihan puhtaalla asfaltilla. Metsässä en ole edes yrittänyt käydä, sen verran huonossa kunnossa ne polut olivat viime viikonloppuna. Lisää kevään merkkejä saatiin torstaina, kun taivaalta kuului kurkien ääniä. Torstaina niitä näkyi seitsemän ja perjantaina yksitoista lintua. Myös ensimmäinen peippo näkyi kotipihassa. Mikäli peipot ovat uskollisia tulemaan samoille pesintäpaikoille, niin se taisi olla hieman hämillään pihaltamme kadonneiden puiden takia. Toivottavasti se ei kuitenkaan hylkää meitä.

Harjoitteluun ei kaivattaisi enää yhtään lisää taukoja sairastelun takia, tai minkään muunkaan takia. Edessä on neljä viimeistä määräviikkoa ja tuleva viikko kertoo paljon niiden onnistumisesta. Mikäli ensi viikko saadaan kunnialla vedettyä läpi ja sairastelut ohitettua niin loput meneen sitten jo vanhalla kaavalla.

Kevät tulee

2010-03-28T18:21:00.006+03:00

Edellisen Saariselkäviikon jälkeen ollaan taas päästy vähän juoksun makuun, kun sukset on nostettu varastoon. Hiihtokilometrejä ei lopulta tullut viidessä päivässä kasaan kuin 177 km, mikä oli vähän vähemmän kuin mitä olin etukäteen toivonut. Siihen kun lisätään pari aikaisempaa hiihtolenkkiä, ei tämän hiihtotalven kilometrit nousseet kuin vajaaseen 200 km. Se ei ole paljoa näin hyvänä lumitalvena.

Muuten juoksurytmin löytyminen on ollut hiukan hakusessa. Metsän puolella polut ovat niin huonossa kunnossa, ettei sinne ole paljoa asiaa seuraavien viikkojen aikana. Toisaalta pyörätiet alkavat olla jo lumesta ja jäästä puhtaat, joten niillä juokseminen onnistuu vähän liiankin hyvin. Vauhti tahtoo helposti karata vähän liian kovaksi, joten aika tarkkana saa olla.

Tällä viikolla on lumet saneet kyytiä vuoroin sateen ja vuoroin auringon sulattamina. Tiistaina kotiin juostessani kuului peltoaukean takaa metson kolkuttava ääni soidinmenojen merkiksi. Taitaa olla vasta toinen kerta, kun kuulen luonnossa tämän äänen, mutta ei siitä voi erehtyä. Sen verran selkeä se oli. Viereisen hevostallin hevoset olivat jotenkin levottomia. Mahtoiko johtua minusta vai metsosta.
Torstaina oli töiden jälkeen erikoista ohjelmaa, kun etupihalla kasvanut iso kuusi kaadettiin. Rungon paksuutta en mitannut, mutta käsiä siitä ei ympäri saanut, joten taisi se olla melko iso. Pätkittynä siinä oli 75 kpl sellaisia 33 cm pituisia pöllejä, eli mittaa puulle tuli vajaat 25 metriä. Kyllä sillä jonkin aikaa saunaa lämmittää.

Perjantaina ja lauantaina tulikin sitten tehtyä useampi tunti puuhommia. Pelkästään noiden oksien setviminen vie useamman päivän varsinkin kun lunta on maassa yli polvenmitan. Itse pöllien halkaisu ei ole ihan mahdoton homma, mutta sitten ne pitää vielä siirtää ylämäkeen takapihalle puuliiterin luokse. Siinäpä on hyvää treeniä.

Viikon saldoksi tuli runsaat 15 tuntia treeniä, jossa juoksukilometrejä yhteensä 110 km.

Kaunispää

2010-03-18T15:07:00.008+02:00

Viimeiselle hiihtopäivälle ei ole jäänyt kovinkaan montaa hiihtämätöntä kilometriä tässä latuverkostossa. Käytännössä ainoat uudet ladut löytyvät Iisakkipään rinteen punaisesta ladusta sekä tuo pohjoisessa oleva Joikun Kota, jossa en vielä ollut käynyt. Sekä tietysti Kaunispää. Tämä lenkki tuli kierrettyä aamupäivällä runsaassa kolmessa tunnissa, jättäen mukavasti aikaa muulle rentoutumiselle. Aikaisempien päivien navakka tuuli oli hieman helpottanut, mutta Kaunispäälle noustessa se puhalsi taas ikävästi vastaan. Viimeiset pari kilometriä Kaunispäältä alas olivat melkoista alamäkeä. Latu oli vedetty edestakaisin rinteeseen, mutta silti vauhti nousi paikoin melkoisesti. Vielä nopampi tapa tulla alas olisi ollut tuon kävelyreitin käyttäminen. Sitä mainostettiin myös pulkkamäeksi, mutta en tiedä olisiko sitä päässyt pulkalla ehjänä alas. Pituutta pulkkamäellä oli 1200 metriä ja korkeuseroa 300 metriä!

Hieman yksinkertaistaen Saariselän latuverkosto muistuttaa perhosta, johon saa mukavasti suunniteltua kolme kappaletta noin 40-50 km pituista hiihtolenkkiä Saariselän keskustan ollessa lähtöpaikkana. Lännessä on tuo Tolosjoen ja Kulmakorven lenkki, idässä Kuukkelilampi, Taajoslaavu ja Rumakuru sekä etelässä Kakslauttasen, Kiilopään ja Rautulammen reitti. Lisäksi tuossa Kiilopään ja Saariselän välissä on suht tiheä latuverkosto, josta osa on jopa valaistu. Suurin ero Äkäslompolon latuihin on varmasti se, että täällä ladut kulkevat korkeammalla tunturissa. Itse latujen kunto jää ehkä hieman Äkäslompolon laduista, mutta toisaalta täällä on vedetty hienoja luontolatuja tunturiin, jossa maisemat ovat kuvankauniit. Myös latuverkoston pituus on Äkäslompolossa hieman suurempi. Toisaalta tämäkin riittää hyvin näin viikon mittaiselle lomalle. Riittäähän joillekin se 400 metrin ratakin useaksi päiväksi.

Kulmakurulla

2010-03-17T16:34:00.005+02:00

Neljäs hiihtopäivä on samalla toiseksi viimeinen päivä Saariselällä. Aika on mennyt nopeasti ja tuntuukin, että viikko on todellakin liian lyhyt aika näin hienoissa maisemissa. Tosin hiihtämisen puolesta yläkroppa oli tänään iltapäivällä jo sitä mieltä, että voiteluryhmä laitetaan tämän reissun jälkeen vaihtoon. Yhtään kunnollista voitelupäivää ei ole takana ja naapurilla on suksi luistanut paljon paremmin. Tää onkin näemmä välineurheilua.
Joka tapauksessa aamu valkeni auringon paisteessa vajaan 20 asteen pakkaslukemin. Ainut kartoittamaton alue tähän asti on ollut tuo läntinen puoli Saariselkää, joten sen suuremmin ei päivän reittiä tarvinnut miettiä. Lähdin liikkeelle Saariselän keskustasta kohti Tolosjokea ja siitä eteenpäin Kulmakurulle. Homma lähti liikkeelle heikosti, kun en meinannut löytää edes ladun lähtöpaikkaa. Latukartassa tuo Tolosjoelle kulkeva latu on merkattu lähteväksi kahdesta eri paikasta ja tietysti piti käydä kääntymässä ensin siellä väärässä paikassa. No, lopulta oikea paikka löytyi ja päästiin matkaan. Ensimmäiset kilometrit ovat helppoa maastoa, mutta jo eilisestä tuttu viima hivelee poskia mukavasti. Eilisestä viisastuneena olin ottanut mukaan kommandopipon, mutta eihän sitä vielä tässä vaiheessa tarvita. Reitti kulkee kapeassa solassa ja aina välillä vauhti nousee melko reippaaksi.

Kohta latu yhtyy Tolosjoen kanssa ja muutaman kilometrin jälkeen on edessä Tolosjoen tulipaikka. Jatkan matkaa saman tien, koska edessä on reipas nousu Kulmakurulle. Nousu on ainut pätkä koko Saariselän latuverkostossa, joka on merkattu mustalla värillä. Pituutta sillä on noin kolme kilometriä. Huomaan kuitenkin aika pian, että latu on vedetty edestakaisin rinteeseen, jolloin ei synny kovinkaan vaativaa nousua. Vain muutamassa paikassa joutuu turvautumaan haarakäyntiin. Toistaiseksi suksien pohjassa on vielä hieman pitovoidetta.
Ylhäällä Kulmakurun näköalapaikalla avautuu hienot maisemat. Maa näyttää aikoinaan revenneen kahtia, jättäen muutaman kymmenen metrin jyrkän pudotuksen kurun pohjalle. Suunnistaessa tämä tulisi varmasti ottaa huomioon reitinvalintaa tehdessä.

Matka jatkuu nyt etelään päin auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta suoraan kasvoihin. Tuuli tuivertaa takaa, joten meno on mitä parhain. Reitti palaa Pikku-harrinojan tulipaikan kautta takaisin Tolosjoelle ja jatkaa sitä pitkin jonkin matkaa. Tolosjoki on aikoinaa ollut ja on ehkä vieläkin kullankaivajien aluetta. Reitin varrella on vanhoja asuntovaunuja ja lahonneita hökkeleitä, joissa kullanhuuhtojat ilmeisesti majoittuvat kesällä kultaa huuhtoessaan.
Viimeiset kilometrit ennen Kakslauttasta ovat melkoista uurastamista. Maasto ei ole kovinkaan vaativaa, mutta suksi on vaan yksinkertaisesti huono. Pito on loppu ja luistoa nyt ei ole koko viikkoon ollut. Päätän pitää tauon Kakslauttasessa ja miettiä reittiä loppupäiväksi.
Kuuma mehu ja munkki piristävät hieman, mutta päätän sittenkin palata takaisi mökille melkeinpä suorinta reittiä. Kolme vuotta sitten Äkäslompolossa pisin hiihtopäivä oli runsaat 100 km käydessäni Levillä kääntymässä. Näillä suksilla ei olisi toivoakaan selviytyä sellaisesta reissusta. Tosin sinä talvena oli hiihtokilometrejä alla hieman enemmän kuin nyt.
Viimeinen runsas kymppi tulee suht mukavasti vaikka vastassa on taas tuo kylmä tuuli. Mökille tullessa on aikaa kulunut runsaat neljä ja puoli tuntia. Se on noin kymppi tunnissa, ultravauhtia.

Kuukkelilammen räiskäleet

2010-03-16T18:52:00.002+02:00

Kolmas aamu valkeni vähän pilvisenä, mutta pakkasta oli eilistäkin enemmän mittarin näyttäessä 19 astetta. Aikataulusta ei kuitenkaan tingitty vaan liikkeellä oltiin jo yhdeksän aikoihin. Suksien huoltoryhmän vetäjä oli lyönyt hanskat naulaan ja luovuttanut vaikeiden olosuhteiden edessä. Liikkeelle jouduttiin siis lähtemään eilisillä pidoilla ja luistoilla.
Tällä kertaa ladut erkanivat coachin kanssa jo vajaan kilometrin jälkeen. Suuntasin tällä kertaa eteläisten reittien sijasta pohjoiseen tähtäimessä Kuukkelilammen kahvitupa. Alku oli helppoa latua Luttojokea myötäillen. Aamusta puhaltanut navakka länsituuli painoi miestä mukavasti eteenpäin. Saariselän hiihtohissit eivät vielä olleet käynnissä eikä rinteillä muutenkaan näkynyt kuin yksi rinnekone. Muutaman kilometrin jälkeen reitti Kuukkelilammelle erkani vasemmalle nousten Palo-ojan ja Palopää tunturin yli. Noin kolmen kilometrin yhtämittainen loiva nousu sujui eilisilläkin pidoilla hyvin. Tunturin huippu on runsaan 400 metrin korkeudessa ja vain joitakin hajanaisia puita kasvaa sen rinteillä. Länsituuli pääsee puhaltamaan melko navakasti ja reitin lähtiessä laskemaan Moitakurua ja Kuukkelilampea kohti on latu lähes ummessa. Tuiskulumi hidastaa vauhtia, mutta pystyssä pysyminen on pitkässä laskussa silti melkoisen työn takana.
Kuukkelilammelle saavun hieman ennen kahvituvan aukeamista, mutta kahvilan pitäjät ovat jo valmiita vastaanottamaan päivän hiihtäjiä. Runsaan tunnin hiihto palkitaan lämpimällä mehulla ja räiskäleellä. Nam. Vaihdan rauhassa kuulumisia ja kohta huomaan puoli tuntia kuluneen. Nyt pitääkin jatkaa matkaa, jota on jäljellä vielä melkoinen siivu.
Reitti jatkuu helppona kohti Luttoa ja siitä edelleen Vellinsärpimäojalle. Vastaan tulee viitta, jossa kertoo Luulammelle olevan 9,5 km. Noin kilometrin päästä tulee uusi viitta, jossa matkaa onkin 11,5 km. No, eiköhän se sieltä tämän päivän aikana vastaan tule.

Vellinsärpimäojalta reitti nousee hiljalleen ylöspäin. Maisema on rauhallinen eikä muita hiihtäjiä näy. Vaikka reitti kulkee tuntureiden välissä, pääsee länsituuli puhaltamaan kylmästi. Mitään eläimiä ei näy tai kuulu. Taajoslaavulta reitti kääntyy länteen kiertäen Luuvaaran rinnettä kohti Luulampea. Lyhyt nousu ja lasku kohti Luulampea, jonka aikana meinaa naama jäätyä kylmässä vastatuulessa. Luulammelle saavun 3 tunnin hiihtämisen jälkeen ja vastaan on tullut vain viisi hiihtäjää.
Alkuperäinen suunnitelma on hiihtää Kiilopään yli tunturikeskukseen, mutta vastaan puhaltava tuuli ei nyt houkuttele yhtään. Tähän keliin olisi pitänyt varautua paremmin. Päätänkin kääntyä kohti Saariselkää pysähtymättä edes Luulammen kahvituvalla. Edessä on kymppi suorinta tietä hiihtäen. Vasta Rumakurulla vastatuuli helpottaa ja viimeinen vitonen menee mukavasti mökkiä ja saunaa odotellessa.
Päivän saldoksi tulee neljän tunnin hiihtämiset

Niilopää

2010-03-15T18:13:00.006+02:00

Toinen hiihtopäivä Saariselällä on mennyt lähes samoja latuja kuin eilen. Kun aamulla keli näytti aurinkoiselta ja pakkasta vain 15 astetta sain coachin houkuteltua mukaan Kiilopäätä kiertämään. Matkaahan ei tuosta kerry ihan hirveästi, mutta maasto on sitäkin vaativampi. Lisäksi, kun mainostin kolmea kahvitupaa matkan varrella, oli matkaseura taattu.

Ensimmäinen pätkä Kiilopäältä Luulammen suuntaan on pelkkää ylämäkeä. Ladut on käyty aamulla ajamassa ja ne ovatkin loistavassa kunnossa. Valitettavasti voitelumestari on taas vähän tyrinyt ja pito ei kovassa ylämäessä ihan ole toiveiden mukainen. Pilvettömältä taivaalta paistava aurinko antaa kuitenkin anteeksi pienet virheet. Kohta olemmekin ladun korkeimmassa kohdassa ja alkaa pitkä lasku, jonka aikana vauhti kasvaa melkoisesti. Aamulla tehdyt panostukset eilistä paremman luiston aikaansaamiseksi ovat onneksi menneet hukkaan. Alhaalla päätämme jatkaa saman tien kohti Rautulampea jättäen Luulammen kahvituvan väliin. Leveä hiihtoura vaihtuu luontoladuksi, mutta maisema vain paranee. Latu nousee loivasti seuraavat kolme kilometriä tuntureiden noustessa molemmilla puolilla reittiä. Kohta nousu vaihtuu kumpuilevaksi laduksi ilman sen suurempia ylä- tai alamäkiä. Tuulta ei ole yhtään ja lämpötila nousee jo mukavan tuntuiseksi. Pian latu laskeutuu Rautulammen jäälle ja lammen toisella reunalla näkyy päivätupa. Tässä kohtaa ei kuitenkaan ole kahvitupaa vaan ainoastaan satunnaisten hiihtäjien lämmittämä kämppä.
Lyhyen kartanlukemisen jälkeen jatkamme matkaa. Edessä on kahdeksan kilometrin matka seuraavalle tuvalle, jossa olisikin sitten pientä purtavaa tarjolla. Välissä on kuitenkin kaksi melko suurta nousua ja laskua. Otamme matkanteon rauhallisesti ja nautimme auringosta. Välillä on pakko pysähtyä ja vain katsella ympäriinsä tätä mahtavaa maisemaa. Metsäiseen maisemaan tottuneelle talvinen ja puuton tunturimaisema on niin erilainen, että siihen ei ihan heti kyllästy. Tämän jälkeen osaa taas arvostaa etelän risukkoa.

Tiukat alamäet on helpompi laskea poikkeamalla ladulta ja laskemalla ne vähän loivemmin. Tuuli on kovettanut lumen pinnan ja laskeminen onnistuu lähes missä tahansa. Saan kuitenkin huomata, ettei hanki kanna ihan kaikkialla. Pienet kaatumiset eivät kuitenkaan haittaa.
Niilanpään tupa tulee juuri sopivasti, nyt onkin jo sopiva aika juoda se mehu tuoreen munkin kanssa. Valitettavasti saamme huomata, ettei tässäkään ole muuta tarjolla kuin viileänä seisova päivätupa. Väkeä on tupa täynnä ja kaikilla näyttää olevan omat reput ja tarjoilut esillä. Ei sillä munkilla niin väliä, mutta jano on jo melkoinen. Seuraava pysäkki on Kiilopää ja muuta mahdollisuutta ei ole kuin jatkaa kiltisti matkaa. Onneksi matka on lyhyt ja reitti helppo. Ne hiihtomerkit, joita mainostin olevan 50 metrin välein, ei sitten coachin mukaan ole 50 metrin välein. Sen verran niitä tuli vastaan ilman, että Kiilopään tunturikeskusta olisi näkynyt. Eli sekin tuli selvitettyä.
Lopulta saavumme Kiilopään tunturikeskukseen ja päivän uurastus on saatu päätökseen. Tyytyväisinä istumme kahvilan pöytään kuuman mehulasin ja tuoreen munkin ääreen. Aika pienestä sitä lopulta sen tyytyväisyyden löytää.

Sääriselkä

2010-03-14T18:12:00.003+02:00

Edellisestä kirjoituksesta onkin kulunut jo pari viikkoa ja se aika on valitettavasti suurimmaksi osaksi mennyt sairastellessa. Juuri kun olin ulkoillut neljä viikkoa vähän vapaammin ja aloittanut harjoittelut seuraavaa kisaa varten niin iski sen verran paha kuumeilu ja räkätauti, ettei viitsinyt riskeerata tuon ulkoilun kanssa. Taukoa tuli useampi päivä. Lisäksi kun tulossa oli talviloma Saariselällä, jossa oli tarkoitus saada kasaan joitakin hiihtotunteja, niin halusin vielä vähemmän riskeerata mitään.

Saariselälle on kotoa pitkä matka, ei voi muuta sanoa. Tulomatka oltiin jaettu kahtia yöpymällä matkalla Oulussa. Se helpotti huomattavasti, mutta vei samalla yhden päivän enemmän. Lopputulos ei taida kuitenkaan paljoa muuttua, kun täällä pääsee ladulle paremmin levänneenä. Eilen tuntui vielä keinumista autossa istumisesta, mutta tänään oli täysin palautunut. Paluu kotiin ajetaankin yhdellä heitolla ja se voikin tuntua jo melkoiselta.

Tänään on kuitenkin vietetty ensimmäinen päivä ladulla. Aamulla pakkasta oli noin 10 astetta ja taivas oli pilvessä. Yöllä oli tullut pari senttiä lunta ja se asettaa aina pientä haastetta voitelun suhteen. Vuokraamamme mökin taloyhtiöllä oli pihassa suht hyvä suksihuoltohuone, jossa uudelle lumelle tarkoitettu purkkivoidetta tuli käytettyä suksenpohjiin. Matkaan päästiin aamulla yhdeksän aikaan.
Koska aikaisempaa kokemusta talvisesta Saariselästä ei ole, niin lähdimme kokeilemaan Kiilopään itäpuolelle sinisellä merkattua latua. Suksissa oli melkoisen hyvä pito, mutta luistossa oli paljon toivomisen varaa. Olimme juuri perinteisenlaisia turisteja ja ensimmäiset kilometrit menivätkin valokuvia ottaen ja maisemia ihaillen.

Määränpäänä olleessa Rumakurussa oli tarkoitus pitää taukoa ja nauttia mehumunkit, mutta eihän siellä ollut kuin päivätupa ilman mitään varsinaista kahvilaa. No, munkit jäi syömättä ja matka jatkui. Tästä eteenpäin coachi lähti omia latuja ja meikäläinen omia. Suuntana oli nyt etelämpänä ollut Luulampi ja Rautulampi. Tosin Luulammelta eteenpäin ei olisi kuin ”luontolatu”, mikä tarkoitti yhdellä kelkalla ajettua perinteisen latua. Mutta sehän sopii hyvin ja maisema oli aivan mahtava. Pieni lumisade ei haitannut vaan päinvastoin vauhti pysyi alamäissä kohtuuden rajoissa.
Rautulammelta luontolatu nousee jyrkästi rinnettä ylös ja syke nousee mukavasti. Vastaan ei tule ainuttakaan hiihtäjää ja edellinen vastaantulija oli latukelkka. Siitäkin on aikaa toista tuntia. Rinne jatkuu latumerkkien tullessa vastaan 50 metrin välein. Vaikka taivas on synkkä, ei tule sellaista tunnetta, että tulisi kääntyä takaisin. Ensimmäisen tasanteen kohdalla näkyy poroja, jotka jatkavat lepohetkeä hiihtäjästä välittämättä. Aurinko tunkee läpi pilviverhon ja valaisee pienen kohdan tunturin rinteessä.
Ensimmäinen pitkä alamäki alkaa. Tuuli on kinostanut lunta aaltomaiseksi ja latua on paikoin vaikea erottaa. Onneksi hanki kantaa tunturissa, eikä latua ole pakko seurata. Sanoinkuvaamatonta vapaudentunnetta. Kokeilen hiihtää rinnettä alas omaa uraa ja sehän onnistuu. Hiihtomerkkien seuraaminen on kuitenkin parasta, kun matkassa ei ole kuin puhelin ja senkin toiminta tunturissa on epävarmaa.
Vauhti kasvaa alamäessä melkoiseksi. Vanhojen kasari-terinitttien tuulenkestävyys ei ole vaadittavaa luokkaa ja ylämäessä tullut hiki alkaa tuntua selässä. Myös korvat ottavat hieman itseensä alamäessä. Kohta hurmos on ohi ja edessä on mukava loiva ja pitkä ylämäki, siinä saakin taas lämmöt nostettua entiselle tasolle.
Ylämäkeä tahkotessa kuuluu kurnuttava ääni. Ensin ajattelen sen tulevan sauvasta, kun isken sen jäiseen rinteeseen, mutta pysähtyessäni ääni jatkuu. Parin minuutin ihmettelyn jälkeen huomaan alarinteessä riekon, joka kurnuttaa sammakon lailla. Valitettavasti kamera on sitä mieltä, että tällä kelillä ei paljoa kannata nokkaansa ulos laittaa ja palaa takaisin linssinsuojuksen taakse. Yritän matkia riekon ääntä, mutta se taitaa tunnistaa meikäläisen ulkopaikkakuntalaiseksi. Taitaa olla pientä tekemistä tuossa murteen hanskaamisessa.
Viimeinen pätkä Niilanpäästä Kiilopäälle menee mukavasti, aurinko näyttäytyy ja lunta tulee hiljakseen. Vastaan tulee pariskunta, jolla on mukanaan kolme koiraa. Yksi koirista näkyy ennen muuta seuruetta ja luulen sitä ensiksi poroksi. Nopeista liikkeistä ajattelen sen olevan ehkä nuorempi poro, mutta vähän se kuitenkin ihmetyttää. Lopulta koko seurue tulee tunturin laelta esille ja tunnistan nuoremman poron koiraksi.
Kiilopäältä Saariselälle on matkaa kymmenen kilometriä leveäksi ajettua uraa. Matka etenee nopeasti ja vastaan alkaa tulla sitä enemmän hiihtäjiä mitä lähemmäksi Saariselkää saavun. Olen mökillä vähän kahden jälkeen ja sauna on lämpimänä odottamassa. Loistava alku lomalle.

Seuraavat yhdeksän viikkoa

2010-02-28T17:58:00.004+02:00

Neljän viikon lepsuttelu on tältä erää ohi. Helmikuussa oli tarkoituksena tehdä paljon vaihtoehtoisia harjoituksia juoksun sijasta, mutta niinhän siinä kävi, ettei sitä tullut tehtyä paljoa mitään. Ainut mikä helmikuussa toteutui oli tuo suunnitelma kunnon lepotauon pitämisestä. Onneksi lunta on tullut sen verran, että lumihommia on saanut tehdä niin paljon kuin jaksaa. Viikonloppunakin tuli taas tiputettua lumet oman ja naapurin katoilta. Tänään nuo lumet alkoivat jo painaa melkoisesti, kun suojakeliä on jatkunut nyt pari päivää. Lauantaina tuli pitkästä aikaa kokeiltua lumikenkiäkin. Tällä kertaa ei kuitenkaan juoksemiseen vaan ihan tällaisessa hyödyllisessä kotihommassa. Nimittäin omenapuuta leikatessa. Niistä olikin huomattava etu, kun puun alle kasatut kinokset eivät pettäneet alta vaan sitä ylettyi leikkaamaan ylimpiä oksia huomattavasti paremmin kuin menneinä vuosina. Sen verran tuli innostuttua, ettei kovin suurta satoa taida ensi syksynä olla tiedossa. Mutta oli se omenapuukin päässyt kasvamaan hieman vääriin mittoihin.

Juoksukelit sen sijaan eivät ole olleet kovinkaan hääppöiset. Tiet on aika huonosti aurattu ja Nuuksion polut ovat vain osin tamppaantuneet ihmisten ulkoillessa siellä. Tänään joutui kääntymään lenkillä takaisin, kun polulla ei ollut enää muuta kuin hiihtolatu. Muuten tällä viikolla on tullut juostua kerran matolla ja viidesti ulkona, yhteensä vajaat kahdeksan tuntia. Lisäksi pientä kuntopiiriä. Pari päivää oli kokonaan lepoa.

Tulevalla viikolla on tarkoitus aloittaa hiljalleen harjoittelu tulevaa kisaa varten. Ehkä on turha edes yrittää mitään kovin monipuolista harjoittelua, kun se kuitenkin valuu takaisin tähän perustekemiseen. Sitä kai se uoma-ajattelu on. Pitäisi puhumisen sijasta tehdä rohkeasti uusia asioita. Mutta eihän se oikeasti ole sama asia hiihtää tai juosta. Vai onko?
Joka tapauksessa tulevalla jaksolla harjoitustunnit on tarkoitus saada sinne samoille paikkeille kuin kahteen edelliseen kisaan valmistautuessa. Tämä tarkoittaisi alun noin 10 tunnin viikoista aina runsaan 20 tunnin viikkoihin. Toivottavasti lumet alkaa sulamaan maaliskuun aikana nopeasti, jotta päästään metsän puolelle mahdollisimman nopeasti. Motivaatiota ei ainakaan puutu.

Retki-Rogaining 24h

2010-02-21T19:37:00.002+02:00

Neljä kuukautta on pitkä aika. Siinä ehtii harjoitella vaikka miten paljon, kunhan pysyy terveenä. Tammikuisen kaksnelosen ja Surgéresin välissä on juuri se neljä kuukautta. Ranskan ja syksyisen Spartathlonin välissä on taas neljä kuukautta. Tässä välissä tarkoituksena on kuitenkin osallistua ensimmäiseen rogaining -kisaan. Heinäkuun lopussa järjestettävä Retki-Rogaining Tampereen seudulla on juuri sopivasti puolessa välissä Ranskan ja Kreikan kisoja. Tarkempaa tietoa kisapaikasta ei vielä ole, mutta perinteisesti hämäläinen maasto on ollut erittäin peitteistä ja vaikeakulkuista.

Muuten ei treenirintamalla ole paljoa kerrottavaa. Viikon saldo on n. 60 km juoksua ja paljon lumitöitä. Nää lumityöt on muuten hyvää treeniä koko kropalle. Hiihtoa ei ole paljoa kertynyt, mikä onkin aika harmillista. Parin viikon päästä kaadetan kolme isoa kuusta pihasta ja niiden saattaminen polttopuiksi onkin mukavaa ajanvietettä. Saattaa siinä muutama hikipisarakin irrota hangessa puita kantaessa. Pohjustustyönä ollaan luotu lunta vähän isommalta alueelta homman helpottamiseksi.

Tulevaa

2010-02-14T21:44:00.006+02:00

Harjoittelu seuraavaa kisaa varten saa vielä odottaa. Aikaa on mukavasti tehdä tässä välissä muutama kevyempi viikko. Suunnitelmissa on tehdä pitkälti samankaltainen harjoitusjakso Ranskaa varten, kun mitä tammikuiselle kaksneloselle tuli tehtyä. Täten aloitus ajoittuisi tuonne viikolle yhdeksän, eli maaliskuun alkuun.

Suunnittelu tulevaa Ranskan kisaa varten sai pientä lisäpotkua viikonloppuna, kun sain Ruotsista kaipaamani kierrosajat viimesyksyiseltä neljäkasilta Skövdestä. Tämä on hyvä lisä coachin tekemiin muistiinpanoihin kisan ajalta.

Kisaan tekemäni aikataulu 9-8-7-6 toteutui yllättävänkin hyvin. Olin siis jakanut kisan neljään osaan ja laskenut pystyväni kulkemaan ensimmäisen neljänneksen aikana 9 km tunnissa, toisen neljänneksen aikana 8 km, jne. Tämä tarkoittaisi neljänneksille yhteismatkaksi 108 km, 96 km, 84 km ja 72 km.

Kierrosaikojen valossa vastaavat kilometrit olivat kisan aikana 108 km, 90,4 km, 81,6 km ja 76,4 km. Ainoat pidemmät pysähdykset pidin toisen neljänneksen ja kolmannen neljänneksen aikana, jolloin tauon aikaiset kierrokset veivät aikaa 41 min sekä 68 min. Loput tauot ovat 5-15 minuutin luokkaa. Varsinkin tuo toinen vuorokausi oli todella vahva vaikka viimeiset kolme tuntia tuli enemmänkin fiilisteltyä kilometrien jäädessä 5,2 km, 3,2 km ja 3,6 km.

Kovin paljoa ei tietysti kannata vanhoja aikoja tuijottaa tulevassa kisassa. Jokainen kisa on erilainen omine hyvine ja huonoine hetkineen.
Mutta ainakaan kisasta ei puutu vetoapua. Järjestäjiltä saatu osanottajalista on varsin kunnioitettava. Nyt on maalaispoika joutunut kovaan porukkaan…